Niin..Mulla on ollu viimenen vuosi yhtä tuskaa, koulun ja vanhempien takia ja vapaa-aikakin on liittyny siihen.Karkasin yks päivä kotoa ja isä soitti ja me riideltiin kaikesta.Sitten se sano et "Me ei välitetä susta ku ei tollasesta voi välittääkkään!".Ja toiseksi en saa nähdä poikaystävääni ainakaan kuukauteen.Nuo kaks asiaa on jo aivan liikaa.Varsinki se ku vanhemmat huutaa mulle ihan joka päivä.Siis ei oo edes yhtä iltaa ettei olisi ollu riitaa.KOlmas asia on koulu..Mun paras kaveri kerto yks päivä et mun kannattaa olla kunnolla täst lähtien ku se on jo pian niin et olisin viimesii vikkoja kotona, ja se oli kuullu tuon sen äidiltä(se on opettaja).Mähän en tietenkään uskonu aluksi.Mutta nyt..Oon ollu psykologilla eilen ja tänään...Ollaan mietitty kaikkea mahdollista.Nyt mun vanhemmat on koululla kokouksessa ja munkin pitäis olla mutta en halua.Mä en enää kestä yhtäkään sanaa laitoksista yms..Aloin itkee tänään koulus ainaki viidesti.Varsinki ku mietin sitä et saattaa olla viimeinen viikko tääl,kaikkien tuttujen lähellä.Ja tämän pitäis kuulua ikään, mutta ei mulla.Tätä on jatkunu jo 4 vuotta.Oon sekaantunu rikollisuuteen, juon joka viikonloppu(pe,la ja su) ellen sitte viikollakin.Tupakkia menee jotain aski päiväs, ku hermoilen koko ajan...Mun elämä on niin vaikeeta nyt. En tiedä kuinka jatkan.Onko tämä muka elämää enää?!Kaikki tulee just nyt..Kaikki kaatuu päälle.Miettikääs...Tää sit ei oo mikään satu, tää on totta.
Miettikääs...
kiPPe
3228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mua käy ihan sääliks sua. kannaisko yrittää puhuu sun vanhemmille
Mulla oli mun veljen kans sama ongelma vanhempien kans... Toivon tosiaan ettei sulla ole sisaruksia koska se sattuu aivan saatanasti myös niihin... Mun mielest voisit ottaa ittees "niskasta kiinni"! nii mun velikin teki ja nyt se asuu viäkin kotona ja kaikki on hyvin. Munkin käy sääliksi sua mutta koita ymmärtää että itte oot sen aiheuttanu ja kukaan muu kun sää et voi korjata asiaa.
En tiiä mitä sanoa, mutta se tuli mieleen että voisit lopettaa tuon juomisen, ainaki vähentää sitä. Ja jos pystyt niin olis varmasti hyväksi päästä tupakastaki eroon. Sulla on kavereita, vai? Jos yrittäisit viettää niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Mulla ainaki on monesti niin että jos olen kavereiden kanssa niin en ehi miettimään surullisia juttuja yms.
Yritä puhuu äitilles vaikka et jos sä saisit nähä sun poikakaveria, vai kuka sua sun poikaystävää tapaamasta kielsikään..? Koeta pärjäillä siellä, *halaus*