Etelä-Ranska?!?

Hei!
Ei..ei ole kokemuksia, mutta olisimme myös lähdössä kesällä sinne. Nizzaan lähinnä. Olisiko kiinnostusta lähteä 16v pojan, ja hänen 24-vuotiaan siskonsa kanssa sinne? Me molemmat olemme lukeneet ranskaa, minä viimeksi, että luulisimme että kanssakäymisen kanssa ei tulisi ongelmia. Ja ainahan voi käyttää englantia. Kaikki tietenkin maksaisivat omat kulunsa, förstås. Olemme jo punninneet sopivia vaihtoehtoja, mutta kalliilta silti tuntuu. No, hostelleihin kyllä pääsee ilmeisesti halvimmillaan 22€/yö.

Jos kiinnostaa, ota yhteyttä: [email protected]

Me olimme toissa keväänä huhti-toukokuussa autolomalla pääkohteenamme Etelä-Ranska, Provence ja Cote d'Azur. Kopioin oheen Soneran Matkalaukussa "julkaisemani" matkakertomuksen, sitä kun ei enää sieltä arkistosta löydy. Ja lisäkysymyksiin vastaan mielelläni, jos niitä tulee.
TÄSSÄ KERTOMUS:
Terveisiä E-Ranskasta! 26.05.02 18:15

Olimme kolme viikkoa omalla autolla Etelä-Ranskassa ja reissu onnistui upeasti.Tässä hiukan matkakertomusta, mikäli kolmea viikkoa nyt pystyy lyhentämään tähän...

Ajoimme Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi suoraan juuri pitempiä pysähtelemättä, lukuunottamatta yöpymistä ja poikkeamista Cellessä Saksassa. Kiitos vain vinkeistä, Celle oli poikkeamisen arvoinen (kaunis keskiaikainen saksalaiskaupunki)!

Ranskassakin ajelimme pitkät matkat maisemien vaihtuessa Strasbourgin jälkeen Reinin jokilaaksosta kukkuloihin. Lyonissa viivähdimme illan verran ja aamulla taas auton nokka kohti etelää. Meidät yllätti hieman autoroutejen systeemi, että joka paikassa ei maksetukaan aina ajetusta matkasta, vaan maksettiin jokin aloitusmaksu ja myöhemmin taas kiinteä välimaksu jne. Liikenne oli kuitenkin mukavan sujuvaa toisin kuin Saksassa kun moottoritiet välillä ruuhkautuivat äkillisesti rekkojen ohittaessa toisiaan tai tietyön alkaessa. Nopeat kuskit aiheuttivat vaaratilanteita viime tippaan jätetyillä jarrutuksillaan. Saksan moottoriteillä rekkoja tosiaan olikin melkoisesti.

Hidastimme sitten matkan tahtia kun saavuimme Avignoniin, sen jälkeen päivämatkat olivat sadan-kahdensadan kilometrin hujakoilla. Avignonissa oli kyllä sitä jotain, vanha kaupunki, jota muurit ympäröivät joka puolelta ja Palais des Papes kohoaa korkeimpana. Avignon sijaitsee Rhone-joen mutkassa ja siellä on myös kuuluisa Saint Benezetin silta, joka ei vuosisatoihin ole yltänyt enää kokonaan joen yli. Avignonissa on aito tunnelma, jota eivät turistijoukotkaan pilaa. Itse Paavien palatsi sisäpuolelta on vähän mitäänsanomaton,koska salit ovat enimmäkseen tyhjiä, ei ihan kalliin pääsymaksunsa väärti,mutta ylhäältä tornista on hienot näköalat alla levittäytyvään kaupunkiin. Avignonissa on myös automatkalaisen helppo yöpyä, Ihan keskustan vieressä sillan toisella puolen on lukuisia leirintäalueita, jotka ovat kävelymatkan päässä keskustasta. Sinne mekin telttamme pystytimme.

Avignonin jälkeen maisemat muuttuvat karun vuoristoiksi ja poikkesimme Les bauxin linnoituksen raunioilla. Linnoitus on kalkkikiveä kuten vuorikin jolla se sijaitsee, on hankala nähdä mistä linnoitus alkaa ja vuori päättyy. Myös Les Bauxin kylä ylhäällä on viehättävä. Ylhäällä aurinko on aika armoton,varjoa ei juuri ole- poltimme itsemme pahan kerran.

Arlesista löytyy roomalaisaikainen colosseum jota nykyisin käytetään härkätaisteluihin ja konsertteihin. Avignonin jälkeen Arles ei kuitenkaan tuntunut niin ihmeelliseltä..

Camarguen alueella Rhone-joki laskee mereen ja rantaan on muodostunut suuria sisälahtia jossa on paljon elämistöä. Alue on luonnonsuojelualuetta. Meillä kävi vähän huono tuuri, näimme flamingoja, mutta ne olivat aika kaukana, joten kiikarin kanssa niitä vain tiirasimme. Camarguessa oli kuitenkin ihanan rauhallista ja lintuja oli paljon... Salin de Giraudissa on ylitettävä Grande Rhone lossilla joka maksaa vähäsen, muuten joutuu kiertämään kaukaa pohjoisesta että pääsee jatkamaan rannikkoa pitkin itään.

Tarkoitus oli ohittaa Marseille ja poiketa sinne myöhemmin junalla Aix-en-Provencesta. Oli vappupäivä ja Marseillea lähestyttäessä liikenne tuntui niin hiljaiselta että päätimme sittenkin uskaltautua sinne autolla. Vanhan sataman kupeesta kaupungintalon vierestä löytyi parkkihalli loistavalta paikalta ja sitten vain jalan kiertelemään. Marseille oli odottamattoman nuhjuinen, paljon ulkomaalaisperäistä väestöä tuntui olevan, kuten olimme kuulleet. Metro ei toiminut, liekö pyhäpäivä syynä vai odotetut levottomuudet Ranskan presidentivaalien takia. Mielenosoitukset jatkuivat koko iltapäivän, mutta se toi vain ''eksotiikkaa'' matkallemme, ei haitannut kiertelyä pahemmin. Maisemat ylhäältä Basilique Notre Dame de la Gardelta olivat hienot, sinne pääsi minijunalla vanhasta satamasta. Chateau d'Ifin vankilasaarelle meillä ei ollut aikaa, olisikohan ollut näkemisen arvoinen?

Sade pilasi seuraavan päivän ja Aixista jäi siksi huonompi kuva, pääkatu la Mirabeau oli remontissa ja sekin pilasi tunnelmaa. Paljon kauniita bulevardeja ja vanhoja puita katuja varjostamassa, katukahviloita... Route des Cretes-tie Cassisista La Ciotatiin on ehdoton must! Upeat maisemat siniselle Välimerelle ja alhaalla Cassis! Toulon on rumahko teollisuuskaupunki, jossa on Ranskan laivaston tukikohta. Toulonin edustalla St. Mandrier-sur-merissä kannattaa käydä, upeat maisemat Toulonin lahdelle ja Touloniin-näyttää kauempaa kauniimmalta.

St.Tropezin lahti...Miten meri voi olla niin kauniin sininen? Turkoosia, vaalean sinistä..
St. Tropezissa oli ranta täynnä luksusjahteja, toinen toistaan suurempia. Itse kaupunkin oli yllättävänkin pieni, eikä siellä ollut niin paljon nähtävää, mutta olihan tunnelma ''muodikas''. En kuitenkaan tuntenut oloanin siellä kovin kodikkaaksi reissussa rähjääntyneenä matkalaisena. Lähistöllä on mm. Ramatuellen, Gassinin ja Grimaudin tunnelmalliset kukkulakaupungit ''village perche:t'', joissa kannattaa käydä. Grimaudissa on raunioitunut linnoitus korkeimmalla kohdalla, ei mitenkään erikoinen. Port Grimaudissa lisää samaa tunnelmaa kuin St. Tropezissa- rikkaiden taloja kanavien varsilla ja hienoja veneitä. Jotenkin hengetöntä.

Frejus -ei mitään erikoisempaa. Niiden jälkeen alkaa upea Esterelin yläkö jossa punaiset vuoret kohoavat rantatien yläpuolella. Kannattaa poiketa myös ylös vuorille-kun pitkälle ajaa sieltä avautuu näkymät Cannesinlahdelle asti- takaisin on palattava samaa tietä. Rannikkotie on myös hieno.

Cannes ja Nizza, samaa henkeä molemmissa, hienot rantabulevardit, palmuja, hienoja hotelleja ja mielenkiintoiset vanhat kaupugit, Cannesissa Le Suquet josta maisemat alas La Croisetelle. Cannes oli kuitenkin äkkiä nähty, Nizzassa vierähti enemmänkin aikaa.Nizzasta ei tässä sen kummemmin, siitä on täällä enemmänkin kirjoitettu.

Teimme päivän retken ylös vuorille, Grand Canyon du Verdonille. Siellä on upeat maisemat alhaalla kanjonissa virtaavalle turkoosinsiniselle Verdon-joelle. Korkeuserot ovat hurjia, ei passaa päätä huimata.Kanjoni laskee järveen jonka päässä sijaitsee kaunis pieni kylä Moustiers Ste Marie korkeiden vuorten kyljessä. Todella käymisen arvoinen retki! Vie kuitenkin koko päivän joten kannattaa lähteä ajoissa jos aikoo palata rannikolle yöksi....
Jatkan myöhemmin....



Jatkoa vihdoinkin 01.06.02 22:36
Pääsi vierähtämään vähän aikaa ennenkuin olen ehtinyt nettiin pidemmäksikin aikaa.

Ensiksi vielä kommentteina viesteihin- odotimme Aixilta paljon ennalta, siksi tuo pettymys. Kyllä meille silti jäi sellainen kuva että toisenlaisissa olosuhteissa Aix olisi vastannut odotuksiamme, ja olihan se kaunis ja tunnelmallinen kaupunki sateestakin huolimatta.

Ja suosittelen lämpimästi Grimaudia, vaikka linnoitus ei ollut ihmeellinen.

Mutta jatketaampas:
Pysähdyimme Nizzan tienoille useammaksi päiväksi ja yövyimme Villeneuve-Loubetissa sijaitsevassa F1-hotellissa. Sijaitsi mukavan lähellä kaikkea, mutta oli hieman hankalassa paikassa, monen ison tien solmukohdassa joten eksyimme monesti sinne mennessämme. Nizzan länsipuolella sisämaassa poikkesimme Venceen ja St.Pauliin. Vence oli jotenkin aidon etelä-ranskalainen tunnelmaltaan, ei mikään turistikohde. Vanhan kaupungin muurien sisällä liikkui paljon paikallisia ostoksilla... Minulta alkavat kohta loppua adjetiivit- en voi sanoa joka kaupungista että viehättävä tai kaunis...hmm. Vencessä oli kätevä pysäköintihalli uudella puolelle suunnilleen keskustassa sijaitsevan aukion alla (aukion nimeähän en enää muista). St.Paul taas oli tupaten täynnä turisteja, joskin mukava kukkulakaupunki sekin, mutta ei juuri paikallisia muuten kuin turistirihkamaa myyvissä kaupoissa. St. Paulin lähellä sijaitsee kuuluista modernin taiteen museo Fondation Maegh, mutta itse emme ole oikein kys. taiteenalan ystäviä.

Nizzan jälkeen voi valita kolme eri tietä, cornichea, pitkin rannikkoa. Me sahasimme jokaista monta kertaa edestakaisin, osin siksi että sade haittasi näköaloja ensimmäisellä kerralla. Grande corniche menee kaikkein korkeimmalla, ja maisemat ovat varmaankin huikeat- meidän siellä ollessamme pilvet estivät näköalat. Sen varrella on Ezen leirintäalue, joka hyvällä säällä olisi varmaankin hieno paikka. Näin aikaisin kun olimme liikkeellä, ylhäällä oli myös jopa viisi astetta kylmempää kuin alempana ja se ratkaisee paljon kun teltassa nukkuu.
Moyenne Cornichen varrella on Ezen kylä, jota paljon matkaoppaissa kehutaan. Olihan se ihan ''kiva'', mutta olihan noita kukkulakaupunkeja jo monta samantyyppistä ollut matkan varrella. Turistien valtaama sekin.Roquebrune oli mielestäni tunnelmaltaan hienompi, kadut kulkevat vanhan linnoituksen ympärillä ja muureissa ja välillä muuttuvat jopa ''tunneleiksi'' tai holveiksi.Pieni sekin.Moyenne cornichelta on loistavat näkymät alas Monacoon.

Alin corniche, Inferieure lähtee Villefranchesta ja jatkuu Beaulieuhun. Nämä kaksi ovat samantyyppisiä pieniä rantakaupunkeja, Villefranche on jyrkällä rinteellä ja siellä on vanha linnake, joka on jykevä, mutta sisällä ei ole hirveästi nähtävää. Näiden kahden kaupungin välillä sijaitsee Cap Ferratin niemi, jossa kävimme Ephrussi de Rotschildin huvilassa. Se on vuosisadan alussa rakennettu huikean kaunis huvila, jossa on upea sisustus ja iso puutarha-tai oikeastaan monta erilaista puutarhaa. Suosittelen!

Ja tietenkään ei voi jättää mainitsematta alimman cornichen varrella sijaitsevaa Monacoa. Se on yllättävän pieni, mutta niin tupaten täyteen rakennettu. Silloin olivat jo pystyttämässä formulakisojen katsomoita ja rataa, joka hieman haittasi liikumista ja maisemia, mutta olihan se mielenkiintoista ajaa tutunnäköisiä teitä ja seurata sitten pari viikkoa myöhemmin samaa tv:stä. En oikein tiedä, pidinkö Monacosta. Toisaalta kaunis, toisaalta hieman ruman moderni. Casino ainakin oli upea ja seudun loistoautotiheys, Ferrarit ja muut. Luksuselämää jonne tavallinen ihminen pääsee vähän kurkistamaan. Vanha kaupunki oli viehättävämpi. Sen alla niemen kärjessä ja paikallisen bussiaseman yhteydessä oli iso pysäköintihalli.

Viimeinen ennen Italian rajaa, oli Menton, joka on ihan käymisen arvoinen. Majoitus: Kiva leirintäalue ylhäällä kukkuloilla ja Etapp-hotelli ihan rajan pinnassa.

Ja sitten Italiaan: Pieni kulttuurishokki. Liikenne joka oli Ranskan puolella ollut ihan ''kohtuullinen'', olikin... hmm, kiroilua, tööttäilyä, kun emme osanneet heti ajaa kuten paikalliset ja ruuhkia. Päätimme että vain pienempiä kaupunkeja,kiitos, sompailtuamme San Remossa henki kurkussa. Italian Riviera oli vähän pettymys, ei mitään sen ihmeempää kuin Ranskan puolella, vähän nuhjuisempaa vain tai sitten pelkkiä lomakohteita. Käytimme siellä vain yhden päivän, ja suuntasimme moottoritietä Como-järvelle.

Como-järvi oli sitten ihan toista. Huikean kaunista- pehmeitä vihreitä kukkuloita,jotka heijastuvat kirkkaaseen veteen, pieniä kyliä mutkaisten teitten varsilla, vesiputouksia ja puroja jotka virtasivat alas kukkuloilta, hienoja villoja, ja järven pohjoispuolella upeat lumihuippuiset vuoret! Nukuimme kaksi yötä Domaso- nimisessä kylässä järven pohjoisosassa ja aamulla herätessämme katselimme vuorenhuippuja kuin kangastusta. Ainoastaan lukuisat kirkonkellot häiritsivät untamme teltassa (lukuunottamatta yhtä betonimylläriä joka päätti alkaa valaa sementtiä iltakymmenen jälkeen...)mutta korvatulpat olivat ihan hyvä keksintö telttaileville ihmisille. Kolme päivää nautimme Como-järven maisemista ja sitten haikeina nokka kohti pohjoista.

Paluureittimme meni Malojan ja Julierpassin kautta kohti Churia. Kauniita alppiniittyja ja Alpit- päätimme vielä palata Sveitsiin ja Itävaltaan ajan kanssa.Lichtenstein ei ollut oikeastaan käymisen arvoinen, mutta tulihan yksi maa lisää vierailtujen joukkoon. Yövyimme Lindaussa Bodensee järven rannalla hienolla leirintäalueella (voi suositella). Lindau itse on kiva paikka, satama, maisema järvelle jonka takana lumihuiput, siistejä vanhoja taloja, mm. raatihuone...

Sitten vain ajoa taas paljon ja pari yöpymistä matkan varrella- ja Rostockin kautta Hankoon laivalla takaisin. Kummallista kyllä kolmen viikon jälkeen oli jo ihan kypsä palaamaan kotiin, yleensä reissusta on haikea palata. Mutta hieno reissu!

Kommentteja vielä: Ranskan ja Italian leirintäalueet ovat yllättävän huonotasoisia, WC- ja suihkutilat saattavat olla surkeassa kunnossa, Comon kaupungin leirintäalueella suihkut olivat pois käytöstä. Raahasimme keittovälineetkin mukaan, eikä missään Saksaa lukuunottamatta ollutkaan keittomahdollisuutta. Eli kannattaisi olla primus-keitin jos haluaa säästää ruokamenoissa. Yöpaikka kannattaa tosiaankin etsiä ajoissa, niin ei tule paniikkia jos paikka ei heti löydykään. Esim. käyttämämme Etap- ja Formule1-hotellit sijaitsevat usein aika hankalassa paikassa teollisuusalueella tai moottoriteiden solmukohdassa. Pahimmillaan etsimme pari tuntia majapaikkaa.Muuten nuo hotellit vaan ovat niin halpoja ja hyviä, että siksi kannattaa nähdä vaivaa. Emme yleensäkään varanneet majapaikkaa etukäteen ja aika hiljaista oli lukuunottamatta helatorstain tienoota jolloin kaikki hotellit oli täynnä. Nizzan tienoilla on muutenkin täydempää, ja majoitus tuntuu olevan kalliimpaakin.

Mutta kiitos kiinnostuksesta ja toivottavasti tämä innostaa muitakin Ranskaan ja muuallekin autolomalle.