Onko ne koirien kidutusta vai innostavaa harrastusta? Siitä kun ollaan niin monta mieltä...
Itse en erityisemmin näyttelyistä piittaa, mutta ajetaanko niissä vain hyvää tarkoitusta? Luulisi, että koirat eivät pitäisi näyttelyistä, mutta kummiskin...Eli, pitäisikö näyttelyt lopettaa, vai pitäisikö jatkaa, pitäisikö niitä muokata jne...
Kertokaa te, joilla on näyttelykokemusta ja te, jotka tiedätte asiasta!!!
Itse en erityisemmin näyttelyistä piittaa, mutta ajetaanko niissä vain hyvää tarkoitusta? Luulisi, että koirat eivät pitäisi näyttelyistä, mutta kummiskin...Eli, pitäisikö näyttelyt lopettaa, vai pitäisikö jatkaa, pitäisikö niitä muokata jne...
Kertokaa te, joilla on näyttelykokemusta ja te, jotka tiedätte asiasta!!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
eli tuossa tulikin jo mielipiteeni. näyttelyitä ei mielestäni pitäisi missään mielessä lopettaa, ne ovat monelle koiralle ja omistajalle mainio harrastus. eivätkä ole todellakaan koirien kidutusta, jos handleri ja omistaja osaavat hommansa. ymmärrän hyvin näyttelyitten tarkoituksen, koirarotuja kun yritetään koko ajan jalostaa tiettyyn suuntaan ja näyttelyt ovat oiva paikka katsoa onko näin tapahtunut. valitettavasti usein kysymys on tuomaripelistä tai handleripelistä, jolloin näyttelyitten oikea tarkoitus katoaa ihmisten "tärkeilemisen" tai julkisuushakuisuuden takia. mutta muuten näyttelyt kyllä ovat mainio paikka harrastaa koiransa kanssa jotain kivaa. ja miksi muka koirat eivät pitäisi näyttelyistä?
kun katos siellä näyttelyissähän on tungosta, ja arat tai hiljaset koirat ei välttämättä sitten tykkää kun koko ajan on melua jne
Tuollaisia koiriahan harvemmin viedään näyttelyihin. Vastuuntuntoinen omistaja käy näyttelyissä koiran kanssa, joka siellä viihtyy. Itse olen kuullut vain positiivista palautetta ko tapahtumista. Eikös se kävisi muuten hyvänä sosiaalistamis-paikkana koirakenttien ohella, vaikkei pokaaleja voittaisikaan?
Tuskin kukaan järkevä omistaja pakottaa koiraansa näyttelyihin.
vie kyl koiran kuin koiran heti näyttelyy "kun haluu hyviä ja menestyneitä koiria"
Ehkä jossain jenkeissä, mutta meillä Suomessa on kuitenkin inhimillisempiä ihmisiä. Oletkos katsellut taas jotain jenkki-leffaa vai lukenut seiskasta?
Pohjimmiltaan koiranäyttelyiden tarkoitus on palvella rotukoirien jalostusta. Koiria verrataan ihanteeseen eli rotumääritelmään ja näin omistaja saa tietoa ainakin koiransa ulkoisista ominaisuuksista ihanteeseen verraten. Tietenkin arvosteluun vaikuttaa tuomarin omat mieltymykset, mutta kun ottaa arvostelut usealta tuomarilta ja vertaa niitä, niin hahmottaa kokonaiskuvan. Yleensä kun oman koiransa vikoja ei itse näe, oma koirahan on aina paras. Tietysti! :)
Itselleni näyttelyt ovat ensisijaisesti harrastus. Tapaan muita rotuni parissa harrastavia ihmisiä, joita en muuten vapaa-aikanani näkisi pitkien välimatkojen vuoksi. Näen harrastamani rodun edustajia, joita en muulloin näkisi.
Vanhin koirani nautti ennen suunnattomasti näyttelyreissuista ja rakasti esiintymistä. Jossain vaiheessa innostus kuitenkin lopahti ja nykyään koirani pitää näyttelyjä "pakkopullana", se ei ole enää kivaa. Niinpä vanha rouva jää nykyään suosiolla kotiin, en kiusaa sitä enää ikävystyttävillä näyttelyillä. Jatkan kuitenkin harrastustani kahden nuoremman koirani kanssa.
Tämä ei tarkoita, että olisin jättänyt vanhimman koirani jotenkin vähemmälle huomiolle, päinvastoin. Koirani on minulle kaikki kaikessa ja vaikken enää harrasta sen kanssa näyttelyitä, on tilalle tullut agility! Ihan mölli-tasolla ollaan (ja pysytään), mutta silti. Pääasia on, että harrastetaan.
Valitettavasti jotkut henkeen ja vereen näyttelyitä elämäkseen kiertävät luopuvat koiristaan, koska "ne eivät pärjää näyttelyissä". Surullista. Mutta onko silloin vika näyttelyissä vai hullunkiilto silmissään kilpailua (eikä koiranäyttelyitä) harrastavissa ihmisissä..?
Mutta kuitenkin. Mielipiteeni on siis se, että koiranäyttelyt ovat kivoja tapahtumia eikä niitä tulisi lopettaa. Olisi toki mielenkiintoista kuulla miksi pitäisi?
ne pitäs. Voi sitä kateuden ja juonittelun määrää ja vain ihmisten turhamaisuuden vuoksi. Ja mitä koiran näyttelyissä viihtymiseen tulee, niin viihtyyhän koira isännän/emännän kanssa melkein missä vaan. Eikohän kunnon metsälenkki tai agility olisi koiralle kuitenkin huomattavasti mieluisempaa, mutta omistajan egon kasvattaminen vaatii näyttelyitä.
huomaa etta huhhuh- nimimerkillä kirjoittanut on joskus käyttänyt koiraansa näyttelyssä ja koira on pärjännyt tosi huonosti... tai sitten joku esim. kasvattaja on väen vängällä yrittänyt pakottaa harrastamaan näyttelyitä. mut joka tapauksessa "huhhuh":in mielipide on erittän suppeakatseinen ja ahdasmielinen, eikä hän ole edelleenkään ymmärtänyt koiranäyttelyiden perimmäistä tarkoitusta. Sääli.
näyttelyhihhulin kapeakatseinen kannanotto. En tosiaankaan ole koiraani ikinä vienyt näyttelyyn. Eikä kasvattaja ole minulle mikään jumala(vaikka monille tuntuu olevankin),joka pystyisi mihinkään pakottamaan. Mikähän se näyttelyiden "perimmäinen tarkoitus" sitten mielestäsi on?
En vaivaudu kirjoittamaan sitä näyttelyiden perimmäistä tarkoitusta, löydät sen vallan hyvin Hulin ja Koiratyttösen kirjoituksista. Myös minä allekirjotan sen, että osa näyttelyihmisistä menee sinne ns. voittamaan ja jos ei näin käy, koira on ihan paska. Myöskin kyräilyä ja selän takana puhumista on varsinkin sellaisten rotujen piireissä, joita on kauan jalostettu ja kanta on suuri, esimerkiksi colliet. Itse harrastan sellaista rotua, jota ei ole Suomessa kovin montaa sataa, joten kasvattajat ja rotua harrastavat ihmiset puhaltavat yhteen hiileen, jotta saataisiin rotu "nousemaan Suomen kartalle" ja kehittymään oikeaan, terveeseen ja rotumääritelmän mukaiseen suuntaan. Henki on hyvä ja samaa rotua harrastavia on todella kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia! Kun lähden koirani kanssa näyttelyyn, lähden nöyrin mielin enkä odota minkään laista menestystä. Se tulee jos on tullakseen. Ja tiedoksi, olen käynyt koirieni kanssa yhteensä kahdessa näyttelyssä. Lisää on tulossa, koirani pitävät näyttelyistä. Kukapa koira ei pitäisi; paljon uusia koiria ja ihania koirien hajuja! Äitiltä tippuu pitkin päivää lihapullan paloja, ja loppupäiväksi pääsee äitin selkäreppuun nukkumaan, sitä pikkuneiti rakastaa. Ja vaikka minun koirani eivät ikipäivänä menestyisikään, ne eivät menetä murustakaan arvoa minun silmissäni.
Sano mitä sanot, mutta minusta SE on kapeakatseisuutta, ettet ole koskaan edes kokeillut koiran käyttämistä näyttelyissä, ja silti uskallat haukkua sen ihan tyhmäksi harrastukseksi.... ja meillä ainakin näyttelyhommat tehdään täysin koirien, ei menestyksen ehdoilla!! Vaikka ei kaikkien tarvitsekaan kaikesta tykätä, ei sinunkaan näyttelyistä... mutta kokeile ennen kuin haukut.
En ite ole sitä mieltä, mietin vaan kun ollaan niin montaa mieltä, että mitä te sanotte.
Jotta koirat näyttäisivät rotumääritelmän mukaiselta?
- Noh, rotumääritelmä pysyy aina samana, mutta sen tulkinta muuttuu muotien mukaan (kts. kuvia ennen ja nyt).
Ja aina joka paikassa painotetaan, että ulkomuototuomareiden pitäisi muistaa koirien alkuperäinen tarkoitus, miksi tähän sotketaan näyttelyt? Koirien ominaisuuksien mittaamiseen on paljon varvempiakin keinoja.
Miksi sitten koiran tulee näyttää rotumääritelmän mukaiselta?
- Jotta ne näyttäisi rivissä hienolta? Jotta ne ovat helpompi erottaa toisistaan? Jotta saataisiin koirista samanlaisia, kuin ihmisistä itä-suomalaisessa pikkukylässä; Kaikki saman näköisiä, samat perinnölliset taudit, kaikki tarvitsevat tukiopetusta, kaikilla sama sukunimi?
Ja sitten nämä lieve ilmiöt (tuomarit, kasvattajat yms.)... kannattaako niistä edes puhua. Jos on käynyt vähänkin näyttelyissä, niin tietää.
Kyllä minäkin näyttelyissä käyn. Mutta tuo syvällisempi filosofia kuullostaa aina yhtä skeidalta.
IPen kirjoitus vastaa täysin omaa kantaani. Minun koirani on erinomaisesti koulutettu, harrastan sen kanssa monenmoista, ulkoilemmekin 3-4 tuntia joka päivä. Koskaan ei mieleenikään ole tullut viedä sitä koiranäyttelyyn. Mitä tekisin sillä tiedolla, kuinka hyvin sen ulkomuodon arvioitaisiin täyttävän rotumääritelmän? Ovatko sen silmät ehkä liian pyöreät (kun pitäisi olla mantelin muotoiset), onko sen säkäkorkeus ehkä pari senttiä yli tai ali määritelmän mukaisen, entäpä turkin väri ja karvan laatu ... Näillä seikoilla on varmasti merkitystä, jos koiraa käytetään lajin lisääntymiseen, mutta jos ei käytetä, niin ne ainakin minusta ovat täysin toisarvoisia.
Tuntuukin, että näyttelyt ovat yksi keino oman egon korostamiseen niillä, joille koiralla on pääasiassa vain välinearvo. Mitä enemmän "meidän Mopella" (anteeksi lipsahdus, eiväthän näyttelykoirat koskaan ole "Moppeja", koska mitä hienommalta kalskahtava vieraskielinen nimi, sitä parempi koira ja myös isäntä/emäntä) on sertifikaatteja ja muita näyttelypalkintoja, sitä korkeammalle omistajakin kokee itsensä arvostetuksi muiden koiranomistajien rinnalla.
Ymmärrän näyttelyn tarjoavan koiran omistajille mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen samanhenkisten ihmisten ja saman rodun harrastajien kanssa. Muuta positiivista en koiranäyttelyistä muutaman käymisen (ilman koiraa) perusteella ole löytänyt.
Miksi kilpaillaan tokossa? Eikö se riitä että koira tottelee? Siinähän on ihan yhtälailla ihmisellä tarve kilpailla paremmuudesta ja voittaa. Yhtälailla voitaisiin kieltää lailla yleisurheilu, agility ja ratsastuskilpailut. (harrastan kyllä itsekin koirineni agilityä ja tokoa, ne eivät todellakaan ole mitään pumpulissa pidettyjä Fifi Sohvaperunoita...)
Näyttelyt ovat koirien kauneuskilpailuita. Veikkaanpa että isäntä itsekin on joskus katsonut missikisat... :) JA KOROSTAN; sinä päivänä, kun koirani ei pidä näyttelytouhusta, se on sen viimeinen näyttelypäivä. En vain tällä hetkellä näe syytä miksi olla käyttämättä. Ja koirahan nauttii huomiosta, kun lauman johtaja sitä antaa. Minulla on kolme koiraa,(joista yksi kylläkin sekarotuinen) ja lähden näyttelyyn yksi kerrallaan. Ja saat uskoa että se koira TUNTEE ITSENSÄ TÄRKEÄKSI, kun muu lauma on jätetty kotiin ja hän on päässyt lauman johtajan mukaan, saa YKSIN kaiken huomion!!!
Jos koiraa ei käytetä jalostukseen ikinä niin eipä kukaan ole sitä käskenytkään näyttelyyn viemään. Kuulostat siltä että olisit valmis kieltämään myös perinnöllisten sairauksien tarkastukset (silmä, polvi, lonkka) jalostukseen käytettävillä koirilla...
Rautalangasta väännettynä; rotutyyppi ei säily, jos sitä ei valvota. Rotumääritelmä käsittää myös koiran henkisen puolen. Kun ihminen hankkii rotukoiran, hänellä on jonkunlainen suunta siitä millainen koira siitä tulee ja mitä kaikkea sen kanssa voi tai pitää tehdä ja harrastaa. Jokainen koira on persoona, mutta jokaisessa rodussa on omat luonteenpiirteensä, jotka antavat vähän suuntaa tulevaisuudesta. Näyttelyissä arvioidaan myös koiran luonnetta, onko se rodunomainen.
Mitä merkitystä on koiran oikealla nimellä? ei minulle ainakaan mitään. Kuka kutsuu koiraansa Fifi Del Tiempo al Bon Bon Hesus von Wrightiksi?! Jos kuulisit minkälaisia kutsuma- ja lempinimiä koirillani on, korvasi punoittaisivat... :)
Tämän paremmin en tällä hetkellä osaa enkä jaksa kantaani perustella. Minulle on loppujen lopuksi aivan sama vaikka olisitte valmiita järjestämään mielenosoituksen koiranäyttelyiden kieltämiseksi.
Ja vaikka koirani asuvat umpimaalla, takapuolessa roikkuu havunneulasia, ne rakastavat vasikan paskaa, hyppivät mutaisella kyntöpellolla ja järsivät hirvenkoipea, minun on tarkoitus käyttää puhdasrotuisiani jalostukseen. Ja näyttelyharrastus jatkuu, mutta ei koskaan koiran onnellisuuden hinnalla.
samaa voisi puhua tokossa egonsa suurentelijoista. olen törmännyt ihmisiin, jotka opettamalla opettavat koiransa pallohulluiksi. onko tämä nyt sitten järkevää?? eipä taida..
koiranäyttelyt ovat hyviä koiran sosiaalistamisen paikkoja. harvoin samassa paikassa on niin monen näköistä ja kokoista koiraa, kuin näyttelyissä.
eikä näyttelyissä arvostella vain sitä, miltä koira näyttää. esim. sakemanneilla koiran liikkeet ovat suuressa osassa arvostelua, ja jos koira ei jaksa juosta hyvin, sen rakenteessa on jotain vikaa. eli myös terveyteen liittyviä tekijöitä on.
ja otetaanpa nyt sitten huomioon ne näyttelyttäjät, jotka kohottavat vain omaa egoaan. eiväthän heidän koiransa pärjää, jos ne eivät näytä hyvältä. ja jotta koira näyttäisi hyvältä, sen turkista on pidettävä todella hyvää huolta, sen on saatava laadukasta ruokaa ja tietyillä roduilla myös lihasmassaa on oltava, jotta koira näyttäisi joltakin eli kunnostakin on pidettävä huolta. ei suomessa ole mahdollista pitää näyttelykoiraa pihan perällä pienessä kopissa, josta se vain otettaisiin näyttelypäivinä autoon ja vietäisi kehään. joten kyllä niistä koirista huoltakin pidetään.
tokihan usa:ssa käytetään esim. silikonia koiran ulkonäön parantamiseen, mutta tuskinpa suomessa, jossa korvien ja häntien typistys on jo kielletty ja lakan ja liidun käyttökin näyttelyissä on kielletty, mennään tuollaisiin älyttömyyksiin. kyllä suomen näyttelyväki on kuitenkin suurimmalta osin koiristaan hyvin huolta pitävää ja harrastuksestaan nauttivaa väkeä.
"Yhtälailla voitaisiin kieltää lailla yleisurheilu, agility ja ratsastuskilpailut."
Enhän minä ole ollut kieltämässä sen enempää missi- kuin koiranäyttelyitäkään. Kerroin vain, miksi koiranäyttelyt eivät minua kiinnosta.
"Kuulostat siltä että olisit valmis kieltämään myös perinnöllisten sairauksien tarkastukset (silmä, polvi, lonkka) jalostukseen käytettävillä koirilla..."
Kuinkas sinä minun kommenttini tuollaiselta olet saanut kuulostamaan, vaikka en ole sanonut halaistua sanaa minkään kieltämisestä. Rotumääritelmään vertaamisenkin olen katonut tarkoituksenmukaiseksi niillä yksilöillä, joita käytetään lisääntymiseen. Luonnollisesti tällöin on tärkeää myös, ettei koiralla ole perinnöllisiä sairauksia. Omalle koirallenikin on lonkka- ja silmätarkastukset tehty, jotta osaisin ennakolta mahdollisiin myöhemmin ilmeneviin vaivoihin varautua.
Koiran henkinen puoli on minustakin varsin tärkeä, mutta tuskinpa siitä kovin hyvää käsitystä voidaan näyttelykehässä saada.
"Tämän paremmin en tällä hetkellä osaa enkä jaksa kantaani perustella. Minulle on loppujen lopuksi aivan sama vaikka olisitte valmiita järjestämään mielenosoituksen koiranäyttelyiden kieltämiseksi."
Ei sinun minulle tarvitse kantaasi paremmin perustella. Toki käyt koirinesi näyttelyissä, jos sinä ja koirasi siitä pidätte. "Antakaa kaikkien kukkien kukkia!", sanoi muistaakseni aikanaan jo "suuri ajattelija", puhemies Mao. En minä ole näyttelyitä kieltämässä, päin vastoin luultavasti vastustaisin tällaista vaatimusta, jos joku sen tosissaan esittäisi. Kerroinpahan vain, miten itse suhtaudun koiranäyttelyihin.
Niin, usko tai älä. On monia ihmisiä, joille näyttelyt ovat mukavaa touhuamista oman koiruuden kanssa ja tuttujen tapaamisia. Plussana saa (jalostus-)koirille arvion sen rodunomaisuudesta. Ja jos koira palkitaan vähintään kerran "ykkösellä" (nykyisin se on vissiin ERI ja/tai EH) on pentujen rekisteröinti edullisempaa.
Koiranäytelypuolella on tosiaan näitä lieveilmiöitä, valitettavasti. Mutta itse näyttelyitä enemmän minua ahdistaa juniorhandler-kilpailut. Pariin otteeseen olen ikäväkseni joutunut todistamaan, kun noin 10-vuotiaalle pikkuiselle huudetaan naama punaisena, kun ei pärjännyt. SAIRASTA! Tunnen myös perheitä joissa junnuilu on asiallisella pohjalla (lue: mukava, yhteinen harrastus), mutta kun näihin ikävämpiin ihmisiin törmää, niin ei ole itku kaukana.
Takaisin asiaan... Koiran ei tule näyttää rotumääritelmän mukaiselta vain siksi, että "olisi hienon näköinen rivissä". Vaan lähinnä siksi, että muutenhan olisi ihan sama näyttääkö dobberi rotikalta tai vehnis collielta. Ja jos ei rodut ole tietynlaisia niin sama kait se olisi kasvattaa pelkkiä seropeja? Tämäkään ajatus ei monien rotujen terveystilanteet (perinnölliset silmä-, lonkka- ja muut sairaudet) huomioiden olisi paha. Eipähän ainakaan olisi sisäsiittoista! Mutta sitten olisi rotukoirien kasvatuksessa tehty monien vuosien työ hukkaan heitettyä.
Ketään ei voi EIKÄ SAA pakottaa näyttelyihin. Eikä se ole yhtään huonompi/parempi koiran omistaja joka jää kotiin kuin se, joka luuhaa ympäri maailmaa näyttelystä toiseen.
Tämmöstä.
-HULI-, Itä-Suomalaisesta pikkukylästä... (mutta sukunimi on eri kuin naapurilla! :))
Vaikka itse olen "näyttelyhihhuli", niin ymmärrän kantasi hyvin. Lisäksi pidän siitä, että olet mielipiteestäsi huolimatta ymmärtänyt, että niillä koiranäyttelyillä on kuitenkin jokin merkitys. Jalostuksellisesti ja sosiaalisesti.
Omien kasvattien uusille omistajille olen sanonut, ettei näyttelyissä ole pakko käydä. Mutta jos käyvät, niin lähettävät kopion arvostelusta minulle arkistoitavaksi. Näin siksi, että mieluusti kuulen "miten on omena puusta pudonnut", eli millainen jalostuskoira oma moppeni on. Arvioin kasvattejani myös itse, mutta on se virallinen ulkomuototuomarin antama lausunto kuitenkin vähän eri asia.
Ja kuten tuossa jo aiemmin kirjoitin, ei näyttelyissä kulkeminen tee koiran omistajasta yhtään sen parempaa, muttei huonompaakaan kuin jokin toinen koiran omistaja.
Itse uskon enemmän jalostustarkastuksen antiin, kuin näyttelyihin. Luonnetta testataan parhaiten palveluskoirien luonnetestillä, johon kaikilla rekisteröidyillä koirilla on pääsy. Jostain syystä monet eivät käy siinä, vaikka käyvätkin ahkerasti näyttelyissä.
On rodulle tärkeää, että mahdollisimman monesta yksilöstä on laatuarvostelu (jalostustarkastus tai useita näyttelyarvosteluja), tarpeellisia terveystarkastuksia ja luonnetesti. Omat koirani ovat käyneet näistä kaikki muut paitsi näyttelyssä, jota en pidä tarpeellisena.
Näyttelyt ovat hyviä paikkoja saada rodusta kokonaiskuva. Kasvattajalle näyttelyt ovat hyvin tärkeitä, koska hän voi etsiä nartulleen sopivaa jalostusurosta. Lisäksi hän saa pennut paremmin kaupaksi, jos pentujen vanhemmilla on paljon meriittejä.
"Mutta sitten olisi rotukoirien kasvatuksessa tehty monien vuosien työ hukkaan heitettyä."
Mihin tämä tähtää? Koska voidaan sanoa että homma tuli tehtyä?
"Vaan lähinnä siksi, että muutenhan olisi ihan sama näyttääkö dobberi rotikalta tai vehnis collielta."
Kyllähän nämä koirat, joita ei näyttelyssä käytetä vaan jalostuskriteerinä on jokin muu, näyttävät ihan omilta roduiltaan. Eivät tosin näyttelykoirilta, mutta omiltaan.
Ja kun miettii, mitä näyttelyt ovat tehneet PK-rotuisille.
En usko pätkääkään, että aikoinaan oltaisiin oltu huolissaa koirien ulkonäöstä. Hetken mietittyään oltaisiin mukamas keksitty koiranäyttelyt työkaluksi parantamaan koirien ulkonäköä. Ei. Vaan joku on ensin keksinyt pistää koirat paremmuusjärjestykseen ulkomuodon mukaan, ja sitten vasta on alettu miettimään, miten näitä voittajia saataisiin lisää...kasvattamalla.
Eli, näyttelyt eivät ole kasvatusta varten, vaan kasvatus on näyttelyjä varten.
Taisin jo tulla mainita, että käyn myös itse näyttelyissä. Mutta, se oli se Pohjois-Korea, missä omia ei saanut arvostella.
"(Mutta sitten olisi rotukoirien kasvatuksessa tehty monien vuosien työ hukkaan heitettyä.)
Mihin tämä tähtää? Koska voidaan sanoa että homma tuli tehtyä?"
Tämä tähtää juurikin siihen, että mikäli tähän päivään asti koirien kasvattajat olisivat ajatelleet että "sama kait se on minkä näköisellä tai millaisella koiralla tuo meidän narttu pistetään paksuksi", niin ei olisi nykyisenlaisia koirarotuja.
TIETENKIN rotutyypit ovat muuttuneet monien vuosien saatossa (ovathan ihmisetkin..) ja lähtökohtana useille roduille on ollut juurikin tuo "minkähänlaisia pentuja tulee jos yhdistää nämä kaksi..?". Mutta kun yhtenevä linja ollaan saatu aikaiseksi, on jalostusta jatkettu samaan suuntaan. Koskaan ei voi sanoa, että nyt tuli valmista. Sen takia tämä koirien kasvattaminen onkin niin mielenkiintoista.
Mutta pointtini tuossa ylimmässä kappaleessa on, että jos ei rotuja jalosteta tiettyyn suuntaan, ei koirien kasvatuksessa ole mitään järkeä.
JA näyttelyt ovat _vain_yksi_ (ja se helpoin?) tapa selvittää tietoja omista ja toisten koirista, sitä en ole kiistänyt missään vaiheessa. En ole aiheesta maininnutkaan, koska se on ollut minulle itsestäänselvyys. Mutta joillekin se ei vissiin sitä ole.
"Ja kun miettii, mitä näyttelyt ovat tehneet PK-rotuisille"
Tästä asiasta olen kanssasi samaa mieltä (vau..). Esimerkkinä nyt vaikka sehverit, joiden "sitikkamaisuudessa" ollaan joissain tapauksissa menty äärimmäisyyksiin; vakavia rakenteellisia vikoja (lantio, lonkat) sekä hermostollisia puutteita (hökelöitä, paukkuarkoja, eivät soveltuisi mitenkään työkoiriksi). Käyttösakut ovat käsittääkseni terveempiä sekä päästään että koko kropaltaan.
Toisaalta myös näissä näyttelykoirissa olen tavannut mukavia yksilöitä rotikoita ja sakemanneja, eikä siitä siis sen enempää...
"Taisin jo tulla mainita, että käyn myös itse näyttelyissä. Mutta, se oli se Pohjois-Korea, missä omia ei saanut arvostella."
Arvostele ihan rauhassa. Väkisellä vaan tulee miettineeksi, että miksi käyt näyttelyissä, jos ne ovat mielestäsi niin vastenmielisiä ja typeriä tapahtumia? Siksikö, että pääset väittelemään tällaisille tyhjänpäiväisille keskustelupalstoille..? Tuskin, mutta eipähän tuota koskaan tiedä...
Mikset suosiolla jää kotiin ja anna meidän hihhuleiden jatkaa rahan tuhlaamista ja koirien juoksutusta kehissä? :)
"JA näyttelyt ovat _vain_yksi_ (ja se helpoin?) tapa selvittää tietoja omista ja toisten koirista, ."
Vaan ei luetettavin. Ei lähellekkään. Koiran pärjäämiseen näyttelyssä kun vaikuttavat tuhat muutakin asiaa kuin ne peritytyvät.
"jos ne ovat mielestäsi niin vastenmielisiä ja typeriä tapahtumia?"
Näin en ole (tietääkseni) väittänyt. Näyttelyt ovat edelleenkin ihan mukava tapahtuma. Mutta tuo syvällisempi filosofia ei oikein vaan uppoa.
Surettaa vaan niiden puolesta, jotka ottavat liian tosissaan epäonnistumiset. Turhaan luulevat että se johtuisi koiran virheistä.
Vaikka näitä k*sipäitä löytyy muistakin lajeista, vetää näyttelyt näitä tavallista enemmän puoleensa.
Ja näyttelyt ovat tasan ainoa harrastusmuoto, missä pärjää myös sairaalla koiralla.
Lisäksi on koiria, joita ei käytetä ulkona kuin 800m/päivä. Jottei tule lihaksia ja täten mene joustavat liikkeet pilalle (tämä ei olisi mainitsemisen arvoinen, jos tapauksia olisi vain yksi).
"Ja näyttelyt ovat tasan ainoa harrastusmuoto, missä pärjää myös sairaalla koiralla."
noup ei pidä paikkansa.... olipa tuossa muutama vuosi sitten juttua whippet-lehdessä...
oli ollut muistaakseni suomenmestarina ratajuoksussa whippet, jonka virtsarakko ei ollut kiinnittynyt paikoilleen vaan jota hyvässä kunnossa olevan koiran lihakset!!! pitivät paikoillaan..
ja tämä joustavien liikkeitten pilalle meno lihaksien takia... on kyllä täyttä puppua...
jos joku ihminen oikeasta ajattelee näin päin peetä, niin hän on vaan vähän tyhmä... ei se ole näyttelyitten syytä vaan omistajan tyhmyyden.
en ole nimittäin koskaan nähnyt koiraa jonka lihakset olisivat estäneet joustavat liikkeet..
... menköön.
"ja tämä joustavien liikkeitten pilalle meno lihaksien takia... on kyllä täyttä puppua...
jos joku ihminen oikeasta ajattelee näin päin peetä, niin hän on vaan vähän tyhmä... ei se ole näyttelyitten syytä vaan omistajan tyhmyyden.
en ole nimittäin koskaan nähnyt koiraa jonka lihakset olisivat estäneet joustavat liikkeet.. "
Kyllä näin on. Missä vika sitten on, jos ei näyttelyiden jos tälläiset koirat menestyvät.
Ja kyllä, jos näitä lihaksikkaita/lihaksittomia vertaa, huomaa maallikkokin eron aivan selvästi.
Varsinkin pitkäturkkisilla roduilla maallikkokin näkee ihan selvästi lihasmassan eron, juuu....
Vai käytkö kokeilemassa näytillä olevien koirien lihaksia?
Oma koira on pitkäturkkinen paimenkoirarotuun kuuluva käyttökoira. Menestynyt sekä näyttelyissä että kokeissa. Erinomainen hakukoira. Lihakset sataprosenttisen varmasti äärimmäisessä trimmikunnossa ja näyttelyissä liikkuminen kehuttu erinomaiseksi. Huonolihaksisten koirien liikkeet vääristyvät, menevät mahan alle tukemaan runkoa ja siihen puuttuu tuomari heti niin että naksahtaa. Että eipäs yleistetä.
Musta koira näyttelyt on joskus miltei eläinrääkkäystä! Kun niitä koirii puunataa ja pestää jne...