HILJAINEN PALSTA!

sekaan mahtuu myös niitä, jotka eivät viitsi sitten edes vastata, kun joku aloittaa jonkun keskustelun. Ensin itketään pitemmän aikaa siitä, että pitäis keskustella, mutta sitten kun joku alottaa jonkun keskustelun, hän ei saakaan siihen minkäänmoista vastakaikua. Tämäkö on sitä keskustelua sitten? Kyllä keskusteluun tarvitaan kaksi osapuolta. Tuskin kukaan viitsi itse kysyä ja vastata. No se hyvä puoli tuossakin olisi, että kun itse kysyt ja vastaat, niin eipä ainakaan pitäisi tulla riitaa!!

Ei pitäisi sitten itkeä, kun ei viitsitä itsekkään aloittaa keskusteluja.

Olen tässä sivusta seurannut erään tuttavaperheen arkista aherrusta. Sanottakoon sen nyt tässä heti alussa, että kysymys ei ole sijaisperheestä, vaan ns. uusperheestä. Perheen isä on eronnut edellisestä liitosta, josta hänellä on kaksi lasta. 11 vuotias tyttö ja 9 vuotias poika. Nyt uudessa liitossa hänellä on 2 vuotias poika.

Ei siinä mitään, uusi suhde toimii ja pelaa hyvin aina siihen saakka, kunnes tämän miehen Ex-vaimo ryhtyy tekemään "pientä pilaa" ja mikä hulluinta, lasten välityksellä ja kustannuksella. Hän pitää lapsiaan kilpenään, mikä minun mielestäni on sairasta!! Jos ei kaksi aikuista ihmistä pysty keskenään asioista puhumaan, niin ei näihin sotkuihin mielestäni tarvitse lapsia enää vetää mukaan. Heillä on tarpeeksi rankkaa jo muutenkin!

Sen olen huomannut, että kun nämä kaksi suloista lasta ovat isänsä luona, Ex-vaimo soittelee lapsille (kännykkään!!!)ja kertoo mitä kaikkea mukavaa hän on lapsille ostanut heidän poissaollessaan. Tottakai sen jokainen tietää miten siinä käy. Lapset alkavat hinkua kotiinsa ja siinä vaiheessa, kun äidin pitäisi heitä lähteä hakemaan kotiin, aletaan soittelemaan isälle ja haukkua miten hän ei tahdo olla lastensa kanssa jne. Olisi vielä vaikka miten monta muuta esimerkkiä kerrottavana, mutta antaa nyt olla. Joten voin todeta tähän kännykkä keskusteluun, että en itse ostaisi lapsille kännyköitä juuri tästä syystä. Kyllä, jos äitillä tai isällä on asiaa lapsille, on heidän pystyttävä soittamaan lankapuhelimeen normaalina puhelinaikana, eikä tehdä tinkiä, kuten edellinen esimerkkitapaus kertoi. Miten pieni lapsi osaisi pitää puoliaan aikusta vastaan, kun siihen ei aina pysty toinen aikuinenkaan. Puhumattakaan jos toinen vanhemmista vielä jallittaa lasta, ettei kertoa että on soittanut. Siinä lapsi on niin suuren ristiriidan vallassa, että ei ole ihme jos alkaa jollain tapaa oireilla.

Mutta en sano, etteikö kännykästä ole hyötyäkin. Varmasti on, varsinkin lasten harrastusten kanssa jne. Onhan se hyvä, että lapsi jollain tapaa saa vanhempansa edes jostain kiinni esim. vanhingon tai tapaturman sattuessa. Joten mitä me voimme tästä päätellä? Kännykästä on niin paljon pahaa kuin hyötyäkin, mutta ratkasut kännykän ostamisesta tehköön jokainen vanhempi itse ja ratkaiskoon tilanteen omalla harkinnallaan. Itse en kovin pienelle lapselle kännykkää ostaisi, vaan vasta sitten, kun lapsi kasvaa ja ymmärtää kännykän tarkoituksen. Ei sitä ostetaan pelaamista varten, eikä turhien puheluiden ja tekstiviestien lähettelyä varten. Kenelles näistä huvituksista tulevien kustannusten maksaminen tuleekaan, muuta kuin vanhemmille. Siinä vaiheessa, kun kännykkä hankitaan, niin nuori saa myöskin opetella niiden kustannusten maksamisen. Näkee ainakin ja oppii ymmärtämään, että ei sen kännykän käyttö mitään ilmaista ole.

Tämä oli vain minun mielipiteeni, mutta kertokaahan muut omanne...