Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tunteen tuska

    Omaa polkuani kun aloin kerran kulkea,
    pelkäsin, että se voi suuria tunteita
    elämästäni pois sulkea.
    Muuttolinnut matkallaan
    kai katsoivat ihmeissään
    kun metsän suuren keskellä jäin itkemään pimeään.
    Sielloinkaan ei ollut
    suru itkuni syy,
    vaan se tyhjä olo, musta kuin kavala kyy.

    Kun sinuun kerran tutustuin,
    rakas ystäväin, ymmärsin tekstin vaikean
    jossa sanottiin kai näin:
    "..eikä noita yksin tuntea, voi iloa elämän.Ei
    myöskään tuskaa tai surua kyyneleensä merkitse.
    Vaan piiritoveri on ainoa, jonka avulla
    viimeistään,
    voit sinäkin joskus tuntea, noita-ystäväin."

    Siitä lähtien olimme aina lähekkäin.
    Kun ensimmäisen kerran kaipasin,
    olit siinä vierelläin.
    Oli taas olemassa elämää, niin kaunista mukavaa,
    kunnes ymmärsin, mitä kaikkea
    tunteva tuntea saa.

    Oli surua ja kaipausta, joskus vihaakin.
    Rinnallasi yhä, minä silti taistelin.
    Sinä tunsit minun kauttani ja minä sinun kauttasi.
    Mutta jäänkö tuskaa tuntemaan, kun lähdet luotani?
    0241
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Nahkatakkinen Tyttö kirjoitti:

    Omaa polkuani kun aloin kerran kulkea,
    pelkäsin, että se voi suuria tunteita
    elämästäni pois sulkea.
    Muuttolinnut matkallaan
    kai katsoivat ihmeissään
    kun metsän suuren keskellä jäin itkemään pimeään.
    Sielloinkaan ei ollut
    suru itkuni syy,
    vaan se tyhjä olo, musta kuin kavala kyy.

    Kun sinuun kerran tutustuin,
    rakas ystäväin, ymmärsin tekstin vaikean
    jossa sanottiin kai näin:
    "..eikä noita yksin tuntea, voi iloa elämän.Ei
    myöskään tuskaa tai surua kyyneleensä merkitse.
    Vaan piiritoveri on ainoa, jonka avulla
    viimeistään,
    voit sinäkin joskus tuntea, noita-ystäväin."

    Siitä lähtien olimme aina lähekkäin.
    Kun ensimmäisen kerran kaipasin,
    olit siinä vierelläin.
    Oli taas olemassa elämää, niin kaunista mukavaa,
    kunnes ymmärsin, mitä kaikkea
    tunteva tuntea saa.

    Oli surua ja kaipausta, joskus vihaakin.
    Rinnallasi yhä, minä silti taistelin.
    Sinä tunsit minun kauttani ja minä sinun kauttasi.
    Mutta jäänkö tuskaa tuntemaan, kun lähdet luotani?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu