Tajusin maanantaina
kesken työpalaverin
odottavani ihmettä
odottavani jotain tapahtuvaksi.
Nuorena oli
elämässä muutama ystävä
ja pakollinen koulu.
Nyt on vähän ystäviä,
heillä oma elämänsä,
minulla pakollinen työ
plus liikunta.
Erona vain se
että tiedän olevani yksin.
Ja tässä vain olen
ja odotan ihmettä
jostain jotakuta
jonka kanssa jakaa elämäni
ilot ja murheet
arjen harmauden
ja kirkkaat hetket.
Mutta mitään en osaa
sen eteen tehdä
...tai uskalla?
Ihmettä odottaessa
kauhu täyttää sydämeni
ajatellessani tulevaa
joskus vuosikymmenten päästä
kun työkin loppuu.
Mitä sitten?
kesken työpalaverin
odottavani ihmettä
odottavani jotain tapahtuvaksi.
Nuorena oli
elämässä muutama ystävä
ja pakollinen koulu.
Nyt on vähän ystäviä,
heillä oma elämänsä,
minulla pakollinen työ
plus liikunta.
Erona vain se
että tiedän olevani yksin.
Ja tässä vain olen
ja odotan ihmettä
jostain jotakuta
jonka kanssa jakaa elämäni
ilot ja murheet
arjen harmauden
ja kirkkaat hetket.
Mutta mitään en osaa
sen eteen tehdä
...tai uskalla?
Ihmettä odottaessa
kauhu täyttää sydämeni
ajatellessani tulevaa
joskus vuosikymmenten päästä
kun työkin loppuu.
Mitä sitten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuntuu aivan samalta, jakaisimmeko
ajatuksia?
Jaetaan vaan :-)
Joko täällä tai [email protected]
tyhjässä elämässä
....kirjoitit viestin ? Epäilen suuresti,
että hoitajasi siellä Niuvanniemessä
on avustanut.
mie olen mukava mies
olen tosin naimisissa
muttaa voin jutella
erilaisista asioista
mitä mieltä olet
- luonnosta
- lapsista
- vanhuksista
- kirjoista
- elokuvista
- koulusta
- työstä