minut on adoptoitu vauvana ihanaan perheeseen joita rakastan yli kaiken. ainoa asia mikä mietittyttää on, että minulla on 3 sisarusta jotka ovat biologisia. rakastavatko vanhempani jotenkin heitä enemmän tai erilailla?! en itse usko tuohon, mutta olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä.
adoptiosta
joanna
4453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
biologisia sisaruksiasi vai heidän biologisia lapsiaan - sisaruksiasi?
että rakastamme jokaista kasvattiamme sekä omia biologisia 4, vaikka eritavalla ovathan jokainen oma yksilö.
Mietippäs itse rakastatko sinä vanhempiasi sekä sisariasi jokaista yhtäpaljon ja samallatavalla. Uskon että tunnet siinä sen eron mitä rakkaus on ei se ole yksiselitteinen vaan hyvin laaja sekä monivivahteinen rakkaus läheiseen.
Kasvatti-isänä olen joutunut laittamaan sen sanoiksi sekä vaakalaudalle, eikä siihen ole mielestäni selvää eroa omat ja toisten lapset. Enkä haluaisi käyttää sanontaa, rakastan yhtä paljon ja samalla tavalla jokaista.
On vielä sekin että mitä odottaa rakkauden olevan. Tästä voisi keskustella.
Onhan tietenkin aina olemassa poikkeuksia, ei kaikki vanhemmat rakasta edes omiaan satikka sitten toisten "kersoja".
Sanoinkohan nyt asian niin että tulen oikein ymmärretyksi.
Ole onnellinen ja anna rakkautta muillekkin sillä luulen että olet saanut oppia sen rakkauden saamalla itse rakkautta koko perheeltäsi.
voi sua raukkaa kuinka joku voi antaa sen lapsen jota on ensin melkein 10kk kantanut itselläni on 4 lasta ja en antaisi pois vaikka kuinka joku niin sanois. mutta onnea sinulle ja kaikkea hyvää että olet saanut rakastavan perheen niin ei käy aina. oletko tietoinen missä on sun muut sisarukset.?????
Olisiko hänelle ollut parempi elää biologisen äidin (ja mahd. isän) kanssa jotka eivät olisi olleet jostakin syystä vanhemmiksi sopivia. Tarkoitan nyt että jos perheellä on päihdeongelma, huumeista puhumattakaan, onko lapsen paras elää biologisten vanhempiensa kanssa ? Entä jos lapsi joudutaan huostaanottamaan huumeäidiltä ja lapsi joutuu elämään elämänsä huostaanotettuna lastenkodissa ? Hyvä on varmasti lastenkodissakin, mutta ei se korvaa oikeaa perhettä, äitiä, isää ja mahdollisia sisaruksia (vaikkei he olisikaan ns. verisukus). Entä tilanne että äiti tekisi abortin ? Perimmäisten kysymysten ääressä, onko aina elämä parempi kuin ettei saanut edes syntyä ?
En tuomitse aborttia, se on jokaisen oma ratkaisu, mutta en myöskään ymmärrä että adoptiolapsen "kohtaloa" surraan. Ainakin ap tuntuu olevan teksitistä päätellen saanut paljon rakkautta.