Sateen pudotessa asfalttiin
hiljaa ikkunaan jää seisomaan.
Silmäin peittyessä kyyneliin
kai toivoo jonkun saapuvan.
Kirjan luettuaan istahtaa
ja ajatukset kiertää samaa.
Jokin sisällä saa toivomaan,
tän tunteen voisi joku jakaa.
Varjot pitenevät huoneessaan,
joku radiossa rakkautta laulaa.
Vielä ikkunaan jää katsomaan,
sen sateeseen hän hiljaa avaa.
Äänet kadulta jo hiljenee,
valon eteiseen hän taaskin jättää.
Jälleen tarttuu samaan toiveeseen,
jonkun viimeinkin jos saisi jäämään.
Ja vaikka hän toivoo ja odottaa,
ei tyhjyyttä täyttää voi kukaan.
Ei saavu vierelle rakkainta,
joka elämään pyytäisi mukaan.
hiljaa ikkunaan jää seisomaan.
Silmäin peittyessä kyyneliin
kai toivoo jonkun saapuvan.
Kirjan luettuaan istahtaa
ja ajatukset kiertää samaa.
Jokin sisällä saa toivomaan,
tän tunteen voisi joku jakaa.
Varjot pitenevät huoneessaan,
joku radiossa rakkautta laulaa.
Vielä ikkunaan jää katsomaan,
sen sateeseen hän hiljaa avaa.
Äänet kadulta jo hiljenee,
valon eteiseen hän taaskin jättää.
Jälleen tarttuu samaan toiveeseen,
jonkun viimeinkin jos saisi jäämään.
Ja vaikka hän toivoo ja odottaa,
ei tyhjyyttä täyttää voi kukaan.
Ei saavu vierelle rakkainta,
joka elämään pyytäisi mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.