Seuraavana aamuna – tai oikeammin iltapäivänä heräsimme itsekukin aikamoisessa kankkusessa. Aamuseisokit hoidettin pois innokkaitten naisten toimesta ja sitten oli aika siivota ja lounastaa ja laittaa paikat kuntoon. Naiset halasivat ja kiittelivät ja hyvästelivät vieraat, heidän puhelinnumeronsa otettiin ylös ”vastaisen varalta”, pojat häipyivät illan hämärtyessä.
”Se oli juhla jonka tulen muistamaan ikäni!”, Marja puuskutti innoissaan auton takapenkillä. Anna tirskui hänelle:” Minun on vieläkin vaikea kävellä!” Riitta nuokkui hänen vieressään,oli varmaan väsynyt seikkailuistaan. Marja ja Riitta lähtisivät kotiin huomenna, sen he olivat päättäneet aamulla. Seksin yliannostus riitti tälle viikolle, he tuumivat. Oli hyvä päästä kotiin maaseudun rauhaan, takaisin kunnanvaltuustoon , kirkkoneuvostoon ja naiskuoroon…Marja halasi minua ja supatti korvaani: ” Kiitos sinulle kaikesta, tuntuu kuin olisin alkanut uuden elämän!”
Ruustinna kääntyi taakse ja nauroi: ”Näin on nunnalla nännit! Huomenna tulee ompeluseura meille illalla, joten on aika palata todellisuuteen, tytöt!…Sinähän voisit tulla tarjoilijaksi siihen tilaisuuteen,vai mitä?” Hän virnisti ilkikurisesti minulle.
Lupauduin vapaaehtoiseksi, jos vain saisin nukkua univajausta pois sitä ennen.
Ompeluseurat olivat olleet ruustinnan ainoa tilaisuus rentoutua aikaisemmin, ainoa tilaisuus jossa hän itse oli emäntä ja järjestäjä. Kaikki muu elämä oli ollut seurakunnan tilaisuuksia. Hän ja ystävänsä olivat pitäneet ompeluseuroja jo vuosia, aluksi olivat kaikki ommelleet innolla, mutta vuosien myötä oli siitä kehkeytynyt tilaisuus jossa juoruttiin kuulumisia, syötiin hyvin ja juotiin vähän viiniä. Useimmat eivät enää edes vaivautuneet ottaamaan ompeluksia mukaan…
Tulin iltapäivällä pappilaan, naiset olivat hääränneet keittiössä jo tovin, ruoan määrästä päätellen. Sain käskyn laittaa boolia kuntoon. Läträsin kulhon ääressä kauan, sain kokoon aikamoisen hiipivän alkoholipommin. Ei maistunut viinalta lainkaan,mutta sai päässä surisemaan mukavasti jälkeenpäin!
Illan hämärtyessä saapui sitten neljä rouvaa pappilaan, käsilaukut keinuen käsivarrella, vähän hienompaa juhlavaatetta oli tällätty päälle, pikkumustaa ja silleen..hiukset oli tupeerattu ja vähän meikkiäkin oli sutattu silmälle. Tulijat yllättyivät kun avasin oven, valkoinen paita päällä ja mustat suorat housut jalassa, kuin paraskin hovimestari. Toivotin heidät tervetulleeksi ja johdatin heidät saliin, jossa ruustinna otti heidät hymyillen vastaan. ”Pieni yllätys, tässä on meidän puutarha-apulainen joka tänään saa tarjoilla meille!” Rouvat silmäilivät minua päästä jalkoihin, hyrisivät tyytvväisinä ja nauroivat. ”Mistäs minä saisin tällaisen apurin, olisi paljon harvennettavaa kotona!”, uskaliain laukaisi.
Tarjoilin heille boolia, kohteliaasti kumartaen. Laura, seurueen vanhin, oli lähempänä kuuttakymmentä, harmaatukkainen tyylikäs laiha daami, helminauha kaulassa ja kultasormuksia sormissa. Marjatta oli perussuomalaisen näköinen, persevä ja lyhytjalkainen, vaaleat permanentatut hiukset ja pottunokka, nelissäkymmenissä. Liisa oli tumma ja pieni, melkein italialaisen näköinen, tummat silmät ruskea iho, joukon selvästi nuorin, siinä alle 40. Joukon viimeinen, Britta oli suomenruotsalainen, viisikymppinen, hevosennaamainen, suuri kuin talo, ja kovaääninen. ”Härreguuuud, kuinka hyvää boolia!”
He heittivät boolin tuulensuojaan nopeasti, täytin heidän lasinsa ja poistuin keittiöön. Ruustinna ohjasi naiset istumaan ja viimeinen mitä kuulin oli jonkun utelu: ”Sinä näytät nuorentuneen silmissä, mikä on salaisuutesi?”
Lastasin keittiössä naposteltavaa tarjottimelle ja syöksyin sisään saliin taas. Täytin heidän taas tyhjät lasinsa ja tarjoilin kanapeeta itsekullekin. Tunnelma oli selvästi kohoamassa seurueessa.
Keittiössä seistessäni kuulin kovaäänistä naisten naurua ja kikatusta, sitten tuli hiljaista, vain matalaa muminaa kantautui oven takaa. Jotain toimittaakseni täytin pari kulhoa suolapähkinöillä ja astuin takaisin sisään. Ruustinna nähtävästi oli juuri kertomassa jotain hiljaiseen ääneen, kaikki naiset olivat kerääntyneet pieneksi piiriksi hänen ympärilleen. Britta hihitti posket punaisena juuri kun astuin sisään, mutta lakkasi kuin veitsellä leikaten kun näki minut.
Hiljisuuden vallitessa asetin maapähkinäkulhon pöydälle ja poistuin, tuntien viisi silmäparia selässäni. Anna seisoi keittiössä ja virnisteli. ”Hän ei sitten pysty pitämään salaisuuta sitten millään, varsinkaan kun on juonut vähän!” Ruustinna oli siis kertonut valittuja paloja seikkailuistamme ompeluseuralle! ”Omapa asiansa, hän itse valitsee,kuka saa tietää!”,tuumin tähän.
Nostin ruoan uunista, kannoin perunat ja tilpehöörit salin ruokapöydälle ja kävin sitten kutsumassa rouvat pöytään. He tulivat oitis, posket punoittaen ja silmät kiiltäen. Taisi booli olla hiukka tuimaa,tuumin…
Autoin heidät istumaan kohteliaasti tuoleja siirrellen, ja poistuin hakeakseni punaviinipullot keittiöstä.
Rouvat supattivat innoissaan kun palasin, hiljenivät ja katselivat kiinteästi kuinka kaadoin viiniä laseihin. Jokainen kiitti minua silmiin katsoen ja hymyillen, Laura vieläpä puristi minua käsivarresta kuin kokeillakseen lihasta, nyökkäsi sitten muille hyväksyvästi ja nauroi. Koko porukka tirskui kuin jollekin sisäpiirin vitsille.
Metakka oli aikamoinen kun kävin välillä täyttämässä rouvien laseja, juttua tuntui riittävän, ruustinna kutsui minut luokseen viereensä seisomaan ja halasi minua istuviltaan, lanteista. ”Tällainen apumies pitäisi olla joka perheessä!”, hän kikatti. Muut rouvat nauroivat katketakseen tälle, nyökyttelivät ja silmäilivät minua uteliaasti. ”Se on ollut minulle pelkkä ilo työskennellä ruustinna kanssa!”, laukaisin tähän. Ruustinna puristi minua lanteista vielä kerran ja sanoi:” Niin minullekin, suuri ilo ja tyydytys!” Rouvat remahtivat nauramaan suoraa kurkkua, Britta hytkyi ja huudahti: ”Jaa, suuri ilo, se näkyy jo päällepäin, härregud!” Poistuin salista, naisten silmät tuntuivat polttavan reikiä housuihini.
Odottelin keittiössä kunnes oli aika tarjoilla kahvia ja likööriä daameille, he olivat istuneet sohvaryhmään ja puhua pulputtivat, jutut olivat siirtyneet seksin puolelle, kuulin sivukorvalla. ”Minun mieheni ei sitten jaksa enään!” Liisa pulputti, muut naiset nyökkäilivät samaa. Poistuessani kuulin ruustinnan alkavan juttua siitä kuinka he olivat olleet pornokaupassa.
Oven läpi kuului, kimakkaa naurua, kikatusta ja sitten, hiljaisuus. Kurkkasin ovelta. Ruustinna oli noutanut hieromasauvansa ja esitteli sitä rouville. Se kiersi kädestä toiseen, musta kookas kalusauva. Rouvat punnitsivat sitä kädessään, vääntelivät nuppia ja huudahtelivat yllätyksesta kun se surisi käyntiin. He kikattivat silmät suurina, pälyilivät toisiinsa ja nyökyttelivät jotain hiljaa toisilleen kuiskien.
Ruustinna puhui nopeasti ja hiljaa toisille, nyt istui koko rouvajoukko päät yhdessä sohvaryhmässä. Ruustinna nousi seisomaan ja veti hameensa ylös, naiset istuivat käsi suun edessä ja katselivat kuinka ruustinna esitteli sukkanauhavyönsä – ja samalla paljasti ajellun häpynsä. He kikattivat riettaasti, nyökyttelivät ja puhua pulputtivat sitten nauraen, punastellen ja päätään pudistellen.
Astuin saliin likööripullo kourassani ja astuin lähemmäksi täyttääkseni laseja, taas kertaalleen. Kumartuessani pöydän yli tunsin jonkun käden takapuolellani, sitten toisen. Vilkaisin taakseni, Marjatta ja Liisa katselivat minuun hihitellen, Liisa sanoi sitten, että oli aivan pakko koittaa kun niin paljon on kuultu… ”Enempi etupuolta täällä varmaan on puheissa käsitelty!”, laukaisin tähän. Liisa punastui kirkkaanpunaiseksi, veti henkeä syvään, nyökkäsi sitten ja nielaisi. ”Haluaisin koittaa myös etupuolta!”
Salissa tuli aivan hiirenhiljaista. He pälyilivät toisiaan, oli kai menty liian pitkälle!
Päätin koittaa kuinka pitkälle rouvien kantti kestää. Käännyin Liisaan päin ja katsoin häntä silmiin. ”Saat koittaa,jos uskallat, tässä ja nyt!” Liisa peitti kasvonsa käsiinsä, heilutti päätään ja katsoi sitten ylös uhmakkaasti muita silmäillen: ”Kyllä minä uskallan jos muut uskaltavat!” Naiset silmäilivät toisiaan, välttelivät sitten silmäkontaktia ja mumisivat jotain itsekseen. Laura nosti päänsä ja laukaisi yhtäkkiä nyökyttäen harmaatukkaista päätään: ”Minä kyllä uskallan! En ole pitänyt kovaa kalua kädessäni ainakaan viiteen vuoteen, joten nyt on korkea aika!” Tämä sai muut naiset tyrskymään naurusta, he taputtivat käsiään ja nyökyttelivat sitten kuorossa että kyllä minä jos muutkin…
Ruustinna oli koko tämän keskustelun ajan pysytellyt sivussa, mutta tunsi nyt tilaisuutensa tulleen. ”Ehkä on paras että minä illan emäntänä aloitan…”,hän ehdotti. Muut rouvat protestoivat voimakkaasti, hänhän oli jo saanut koittaa aikaisemmin! Ruusrinna nauroi ja myönsi että illan emäntänä hän kohteliaasti odottaisi vuoroaan. Naiset nauroivat hersyvästi.
Nauru lakkasi kuin veitsellä leikaten kun Liisa kääntyi puoleeni, tarttui kiinni vyöhöni ja aukaisi sen vapisevin sormin. Hitaasti hän aukaisi housujeni napin ja veti vetoketjun alas. Housuni vahtivat nilkkoihin. Hän huudahti yllättyneenä kun huomasi ettei minulla ollut alushousuja jalassa, kesäaikaan en niitä käyttänyt…
Rouvat kumartuivat yhtaikaa kaikki eteenpäin katsomaan, hyvä etteivät lyöneet päitään yhteen!
Liisa nielaisi kuuluvasti ja ojensi vapisevat sormensa ja tarttui varovasti kaluuni. Hän huudahti uudemman kerran kun se jäykistyi hänen sormissaan täyteen seisontaan nopeasti. Rouvajoukosta kuului kiivaita sisäänhengityksen ääniä. Liisa tarttui kaluni varteen kovemmin ja liikutti kättään ylösalas varovasti muutamia kertoja. Hän katsahti ympärilleen, kaikki seurasivat hiirenhiljaa mitä tuleman piti. Hän tarrasi kiinni kunnolla ja nauttien hieroi kaluani edestaas. ”Ohhoh!”, Liisa sanoi hiljaa, katse kiinni kalussani. Laura tokaisi sitten työntyen esiin: ”Eikös nyt ole minun vuoroni?” Liisa hymyili hänen innolleen ja siirtyi syrjään. Laura otti kiinni kalustani omistajan ottein, kultasormukset kimaltelivat kun hän puristeli ja liikutti kättään itsekseen hymyillen. ”Siitä on tosiaan aikaa…!” Hän vilkaisi ympärilleen ja imaisi kaluni muitta mutkitta suuhunsa. Hänen harmaa päänsä liikkui nyökkien. Rouvat ympärillä kikattivat,kirkuivat yllätyksestä ja punastelivat. Laura pullautti kaluni ulos ja tokaisi:”Aaaahh! En voinut pidätellä itseäni!”. Nauraen hän katsoi kuka olisi seuraavana vuorossa.
Tuli vähän tungosta kun sekä Britta että Marjatta yrittivät tunkea itseänsä ensimmäiseksi. Tämä sai kaikki nauramaan, Britta tunki kasvonsa hymyillen kaluuni kiinni ja imaisi sen syvälle nieluunsa, liikutti päätään rytmikkäästi edestaas ja imi autuaana. Marjatta sai melkein vetää hänet irti minusta, Britta protestoi mutisten ruotsiksi, ”Men,men jag hade knappt…!”, mutta siirtyi sitten puuskuttaen syrjään. Marjatta posket innosta punaisina tarttui hymyillen kaluuni joka nyt oli tosi juhlakunnossa, liikutti kättään kiivaasti varressa ja huohotti:
” Nyt pitäisi kyllä saada nussia!”
Nostin hänet sanaakaan sanomatta ylös ja kellistin hänet polvileen sohvalle, nostin hänen hameensa korviin,vedin suuret alushousut alas ja työnnyin häneen yhdellä työnnöllä kahvaa nyöten. Rouvat ympärillä kikattivat, kirkuivat naurusta. Marjatta huohotti silmät pyöreinä, suuri takapuoli paljaana edessäni. ”Mmmmm!, nussi nyt!”, hän kouraisi kiinni sohvan päädustä ja työntyi minua kohti vaativasti. Tartuin kiinni hänen valkoiseen takapuoleensa ja painuin sisään ja ulos vauhdilla, kerta kerran jälkeen. ”Uh-uh-uh-uh…!”, hän ynisi nauttien.
Sivusilmällä näin että Liisa oli vetämässä mustaa juhlakolttuaan ylös lanteille, hän repi alas pikkuhousujaan ja asettui sohvalle istumaan. ”Minä seuraavana!”, hän huohotti, levittäen jalkojaan. Edessämme aukesi tihein puska jota ikinä olen nähnyt, musta karvoitus alkoi melkein navasta ja jatkui reisille. Hän aukaisi nautinnolisesti jalkansa ja levitti häpyhuuliaan sormillaan, mustuuden keskeltä avautui vaaleanpunainen, kostea rako.
Laura istahti nojatuoliin käsi suun edessä ja tarttui ruustinnan mustaan hieromasauvaan, katseli sitä kädessään tovin, epäröiden, mutta veti sitten nopeasti ja päätäväisesti hameensa reunan ylös, ujutti sauvan pikkuhousujen kauluksesta sisään ja antoi surista.
Britta seisoi epätietoisen näköisenä keskellä lattiaa, kuin yrittäen keksiä mitä tehdä, kunnes ruustinna astui hänen luoksensa ja päätäväisesti auttoi hänet ulos juhlakoltusta. Hän oli tosiaan suuri nainen, takapuoli oli kuin ladon ovi, reidet paksut kuin puun rungot. Ruustinna tempaisi nopeasti hänen alushousunsa jalsta ja hän seisoi alastomana keskellä salin lattiaa. Reisien välistä pursusi suoria punertavia karvoja, rinnat olivat pienet muuhun ruumiiseen verrattuna. Nännit seisoa törröttivät kuin suuret viinirypäleet. Ruustinna työnsi hänet hellästi taaksepäin ja hän tömähti istumaan toiseen nojatuoliin. Ottaen kiinni kummastakin jalasta ruustinna heivasi reidet levälleen ja polvistui niiden väliin, vihdoinkin juonen päästä kiinni saaneena Britta otti polvistaan kiinni ja leivtti innokkaana reitensä levälleen, puuskuttaen ”Härregud,härregud,härregud!”.
Marjatta edessäni työnsi itseään inisten minua vaste, kouristeli orgasmin kourissa, ja laukesi sitten huutaen , purren sohvan reunaa kiihkoissaan. Vetäydyin ulos hänestä maiskahtavan äänen säestyksella ja siirryin tumman Liisan eteen. Hän tarttui kaluuni kuin hukkuva oljenkorteen ja veti minut puoleensa kaksin käsin. ”Pane,pane kovaa!”, hän huohotti, silmät puoliksi kiinni, levittäen häpyään sormillaan. Painuin hänen sisäänsä, hän oli hyvin märkä. Liisa tarttui kiinni lantioistani ja heivasi itseään minua kohti voimalla. Painuin häneen kerta kerran jälkeen, paukutin kuin nelitahtimoottori, tasaiseen hyrräävään tahtiin. Liisa hyväili käsillään ritojaan, antoi sitten toisen kätensä liukua alas vatsan yli tuheaan pusikkoon, hän liikutti sormiaan litisevän märässä hävyssään ja kaartui kaarelle, kouristellen, silmät villisti päässä pyörien. ”A-a-aaaaahgh!”, hän huusi,nytkyen edestaas pitkin kaluni vartta. Hän valui velttona als sohvalle, hymyili sitten minulle:”Vieläkö jaksat, sinulla on vielä töitä!”
Hän osoitti minut Lauraa kohti, joka tuloni nähdessään levitti autuaana hymyillen jalkansa. Hänen harmaa tupsunsa jalkojen välissä aukeni ottamaan minut vastaan, punaiseksi lakatut kynnet levittivät vaaleanpunaisia kosteita häpyhuulia levälleen. Musta kookas hieromasauva hyrisi yhä hänen kädessään. Kaapasin sen häneltä ja ojensin sen ruustinnalle joka nosti päätään Brittan nytkivien reisien välistä. Hän virnisti ja painoi surisevan paalun yhdellä työnnöllä pohjaan saakka, Britta aukaisi silmänsä ja huusi nautinnosta suoraa huutoa, heiluttaen suuria valkoisia reisiään apposen avoimiksi.
Painuin Lauran litisevänmärkään häpyyn liukuen, hän nosti jalkansa lantiolleni ja ojensi laihat kätensä niskaani ja suuteli minua intohimoisesti. ”Mmmm, siitä on tosi kauan kun olen saanut munaa!”, hän huohotti, ”tämä on parempaa kuin omat sormet!” Hän repi auki kolttuaan vapisevin sormin, puristeli kovia, pystyssä sojottavia nännejään, ja keinutti häpyään kohti minua raivokkaaseen tahtiin. Hän nosti polviaan ylös ja levitti jalkojaan himoissaan, ujutti käsiään alleen. Hän painoi sormea peräaukolleen, ja liutti sitten liisteistä sormea puuskuttaen sisään ja ulos. ”Juuri näin se on parasta!” hän huusi täristen ja nytkähdellen. Hän suorastaan räjähti allani, silmät kierossa ja ulisten hän tärisi lautessaan.
Vedin liisteisen kaluni ulos ja käännyin Brittan puoleen. Ruustinna veti hänet alas nojatuolista, hän retkahti selälleen lattialle ja ruustinna työnsi hänet ympäri kaksin käsin, nosti tämän polvilleen ja painoi pään alas lattiaan. Musta tekokalu surisi syvällä Brittan hävyssä, hän oli edessäni valtaisa takapuoli avoimena. Painoin kaluni hänen peräaukolleen ja junttasin itseni sisään koko mitalta. Britta huusi matalaa huutoa, liuin tiukassa suolessa edestaas, hän puristi minua kovaa lihaksillaan,.lypsi minua…
Karjaisten tyhjensin itseni häneen.
”Se oli juhla jonka tulen muistamaan ikäni!”, Marja puuskutti innoissaan auton takapenkillä. Anna tirskui hänelle:” Minun on vieläkin vaikea kävellä!” Riitta nuokkui hänen vieressään,oli varmaan väsynyt seikkailuistaan. Marja ja Riitta lähtisivät kotiin huomenna, sen he olivat päättäneet aamulla. Seksin yliannostus riitti tälle viikolle, he tuumivat. Oli hyvä päästä kotiin maaseudun rauhaan, takaisin kunnanvaltuustoon , kirkkoneuvostoon ja naiskuoroon…Marja halasi minua ja supatti korvaani: ” Kiitos sinulle kaikesta, tuntuu kuin olisin alkanut uuden elämän!”
Ruustinna kääntyi taakse ja nauroi: ”Näin on nunnalla nännit! Huomenna tulee ompeluseura meille illalla, joten on aika palata todellisuuteen, tytöt!…Sinähän voisit tulla tarjoilijaksi siihen tilaisuuteen,vai mitä?” Hän virnisti ilkikurisesti minulle.
Lupauduin vapaaehtoiseksi, jos vain saisin nukkua univajausta pois sitä ennen.
Ompeluseurat olivat olleet ruustinnan ainoa tilaisuus rentoutua aikaisemmin, ainoa tilaisuus jossa hän itse oli emäntä ja järjestäjä. Kaikki muu elämä oli ollut seurakunnan tilaisuuksia. Hän ja ystävänsä olivat pitäneet ompeluseuroja jo vuosia, aluksi olivat kaikki ommelleet innolla, mutta vuosien myötä oli siitä kehkeytynyt tilaisuus jossa juoruttiin kuulumisia, syötiin hyvin ja juotiin vähän viiniä. Useimmat eivät enää edes vaivautuneet ottaamaan ompeluksia mukaan…
Tulin iltapäivällä pappilaan, naiset olivat hääränneet keittiössä jo tovin, ruoan määrästä päätellen. Sain käskyn laittaa boolia kuntoon. Läträsin kulhon ääressä kauan, sain kokoon aikamoisen hiipivän alkoholipommin. Ei maistunut viinalta lainkaan,mutta sai päässä surisemaan mukavasti jälkeenpäin!
Illan hämärtyessä saapui sitten neljä rouvaa pappilaan, käsilaukut keinuen käsivarrella, vähän hienompaa juhlavaatetta oli tällätty päälle, pikkumustaa ja silleen..hiukset oli tupeerattu ja vähän meikkiäkin oli sutattu silmälle. Tulijat yllättyivät kun avasin oven, valkoinen paita päällä ja mustat suorat housut jalassa, kuin paraskin hovimestari. Toivotin heidät tervetulleeksi ja johdatin heidät saliin, jossa ruustinna otti heidät hymyillen vastaan. ”Pieni yllätys, tässä on meidän puutarha-apulainen joka tänään saa tarjoilla meille!” Rouvat silmäilivät minua päästä jalkoihin, hyrisivät tyytvväisinä ja nauroivat. ”Mistäs minä saisin tällaisen apurin, olisi paljon harvennettavaa kotona!”, uskaliain laukaisi.
Tarjoilin heille boolia, kohteliaasti kumartaen. Laura, seurueen vanhin, oli lähempänä kuuttakymmentä, harmaatukkainen tyylikäs laiha daami, helminauha kaulassa ja kultasormuksia sormissa. Marjatta oli perussuomalaisen näköinen, persevä ja lyhytjalkainen, vaaleat permanentatut hiukset ja pottunokka, nelissäkymmenissä. Liisa oli tumma ja pieni, melkein italialaisen näköinen, tummat silmät ruskea iho, joukon selvästi nuorin, siinä alle 40. Joukon viimeinen, Britta oli suomenruotsalainen, viisikymppinen, hevosennaamainen, suuri kuin talo, ja kovaääninen. ”Härreguuuud, kuinka hyvää boolia!”
He heittivät boolin tuulensuojaan nopeasti, täytin heidän lasinsa ja poistuin keittiöön. Ruustinna ohjasi naiset istumaan ja viimeinen mitä kuulin oli jonkun utelu: ”Sinä näytät nuorentuneen silmissä, mikä on salaisuutesi?”
Lastasin keittiössä naposteltavaa tarjottimelle ja syöksyin sisään saliin taas. Täytin heidän taas tyhjät lasinsa ja tarjoilin kanapeeta itsekullekin. Tunnelma oli selvästi kohoamassa seurueessa.
Keittiössä seistessäni kuulin kovaäänistä naisten naurua ja kikatusta, sitten tuli hiljaista, vain matalaa muminaa kantautui oven takaa. Jotain toimittaakseni täytin pari kulhoa suolapähkinöillä ja astuin takaisin sisään. Ruustinna nähtävästi oli juuri kertomassa jotain hiljaiseen ääneen, kaikki naiset olivat kerääntyneet pieneksi piiriksi hänen ympärilleen. Britta hihitti posket punaisena juuri kun astuin sisään, mutta lakkasi kuin veitsellä leikaten kun näki minut.
Hiljisuuden vallitessa asetin maapähkinäkulhon pöydälle ja poistuin, tuntien viisi silmäparia selässäni. Anna seisoi keittiössä ja virnisteli. ”Hän ei sitten pysty pitämään salaisuuta sitten millään, varsinkaan kun on juonut vähän!” Ruustinna oli siis kertonut valittuja paloja seikkailuistamme ompeluseuralle! ”Omapa asiansa, hän itse valitsee,kuka saa tietää!”,tuumin tähän.
Nostin ruoan uunista, kannoin perunat ja tilpehöörit salin ruokapöydälle ja kävin sitten kutsumassa rouvat pöytään. He tulivat oitis, posket punoittaen ja silmät kiiltäen. Taisi booli olla hiukka tuimaa,tuumin…
Autoin heidät istumaan kohteliaasti tuoleja siirrellen, ja poistuin hakeakseni punaviinipullot keittiöstä.
Rouvat supattivat innoissaan kun palasin, hiljenivät ja katselivat kiinteästi kuinka kaadoin viiniä laseihin. Jokainen kiitti minua silmiin katsoen ja hymyillen, Laura vieläpä puristi minua käsivarresta kuin kokeillakseen lihasta, nyökkäsi sitten muille hyväksyvästi ja nauroi. Koko porukka tirskui kuin jollekin sisäpiirin vitsille.
Metakka oli aikamoinen kun kävin välillä täyttämässä rouvien laseja, juttua tuntui riittävän, ruustinna kutsui minut luokseen viereensä seisomaan ja halasi minua istuviltaan, lanteista. ”Tällainen apumies pitäisi olla joka perheessä!”, hän kikatti. Muut rouvat nauroivat katketakseen tälle, nyökyttelivät ja silmäilivät minua uteliaasti. ”Se on ollut minulle pelkkä ilo työskennellä ruustinna kanssa!”, laukaisin tähän. Ruustinna puristi minua lanteista vielä kerran ja sanoi:” Niin minullekin, suuri ilo ja tyydytys!” Rouvat remahtivat nauramaan suoraa kurkkua, Britta hytkyi ja huudahti: ”Jaa, suuri ilo, se näkyy jo päällepäin, härregud!” Poistuin salista, naisten silmät tuntuivat polttavan reikiä housuihini.
Odottelin keittiössä kunnes oli aika tarjoilla kahvia ja likööriä daameille, he olivat istuneet sohvaryhmään ja puhua pulputtivat, jutut olivat siirtyneet seksin puolelle, kuulin sivukorvalla. ”Minun mieheni ei sitten jaksa enään!” Liisa pulputti, muut naiset nyökkäilivät samaa. Poistuessani kuulin ruustinnan alkavan juttua siitä kuinka he olivat olleet pornokaupassa.
Oven läpi kuului, kimakkaa naurua, kikatusta ja sitten, hiljaisuus. Kurkkasin ovelta. Ruustinna oli noutanut hieromasauvansa ja esitteli sitä rouville. Se kiersi kädestä toiseen, musta kookas kalusauva. Rouvat punnitsivat sitä kädessään, vääntelivät nuppia ja huudahtelivat yllätyksesta kun se surisi käyntiin. He kikattivat silmät suurina, pälyilivät toisiinsa ja nyökyttelivät jotain hiljaa toisilleen kuiskien.
Ruustinna puhui nopeasti ja hiljaa toisille, nyt istui koko rouvajoukko päät yhdessä sohvaryhmässä. Ruustinna nousi seisomaan ja veti hameensa ylös, naiset istuivat käsi suun edessä ja katselivat kuinka ruustinna esitteli sukkanauhavyönsä – ja samalla paljasti ajellun häpynsä. He kikattivat riettaasti, nyökyttelivät ja puhua pulputtivat sitten nauraen, punastellen ja päätään pudistellen.
Astuin saliin likööripullo kourassani ja astuin lähemmäksi täyttääkseni laseja, taas kertaalleen. Kumartuessani pöydän yli tunsin jonkun käden takapuolellani, sitten toisen. Vilkaisin taakseni, Marjatta ja Liisa katselivat minuun hihitellen, Liisa sanoi sitten, että oli aivan pakko koittaa kun niin paljon on kuultu… ”Enempi etupuolta täällä varmaan on puheissa käsitelty!”, laukaisin tähän. Liisa punastui kirkkaanpunaiseksi, veti henkeä syvään, nyökkäsi sitten ja nielaisi. ”Haluaisin koittaa myös etupuolta!”
Salissa tuli aivan hiirenhiljaista. He pälyilivät toisiaan, oli kai menty liian pitkälle!
Päätin koittaa kuinka pitkälle rouvien kantti kestää. Käännyin Liisaan päin ja katsoin häntä silmiin. ”Saat koittaa,jos uskallat, tässä ja nyt!” Liisa peitti kasvonsa käsiinsä, heilutti päätään ja katsoi sitten ylös uhmakkaasti muita silmäillen: ”Kyllä minä uskallan jos muut uskaltavat!” Naiset silmäilivät toisiaan, välttelivät sitten silmäkontaktia ja mumisivat jotain itsekseen. Laura nosti päänsä ja laukaisi yhtäkkiä nyökyttäen harmaatukkaista päätään: ”Minä kyllä uskallan! En ole pitänyt kovaa kalua kädessäni ainakaan viiteen vuoteen, joten nyt on korkea aika!” Tämä sai muut naiset tyrskymään naurusta, he taputtivat käsiään ja nyökyttelivat sitten kuorossa että kyllä minä jos muutkin…
Ruustinna oli koko tämän keskustelun ajan pysytellyt sivussa, mutta tunsi nyt tilaisuutensa tulleen. ”Ehkä on paras että minä illan emäntänä aloitan…”,hän ehdotti. Muut rouvat protestoivat voimakkaasti, hänhän oli jo saanut koittaa aikaisemmin! Ruusrinna nauroi ja myönsi että illan emäntänä hän kohteliaasti odottaisi vuoroaan. Naiset nauroivat hersyvästi.
Nauru lakkasi kuin veitsellä leikaten kun Liisa kääntyi puoleeni, tarttui kiinni vyöhöni ja aukaisi sen vapisevin sormin. Hitaasti hän aukaisi housujeni napin ja veti vetoketjun alas. Housuni vahtivat nilkkoihin. Hän huudahti yllättyneenä kun huomasi ettei minulla ollut alushousuja jalassa, kesäaikaan en niitä käyttänyt…
Rouvat kumartuivat yhtaikaa kaikki eteenpäin katsomaan, hyvä etteivät lyöneet päitään yhteen!
Liisa nielaisi kuuluvasti ja ojensi vapisevat sormensa ja tarttui varovasti kaluuni. Hän huudahti uudemman kerran kun se jäykistyi hänen sormissaan täyteen seisontaan nopeasti. Rouvajoukosta kuului kiivaita sisäänhengityksen ääniä. Liisa tarttui kaluni varteen kovemmin ja liikutti kättään ylösalas varovasti muutamia kertoja. Hän katsahti ympärilleen, kaikki seurasivat hiirenhiljaa mitä tuleman piti. Hän tarrasi kiinni kunnolla ja nauttien hieroi kaluani edestaas. ”Ohhoh!”, Liisa sanoi hiljaa, katse kiinni kalussani. Laura tokaisi sitten työntyen esiin: ”Eikös nyt ole minun vuoroni?” Liisa hymyili hänen innolleen ja siirtyi syrjään. Laura otti kiinni kalustani omistajan ottein, kultasormukset kimaltelivat kun hän puristeli ja liikutti kättään itsekseen hymyillen. ”Siitä on tosiaan aikaa…!” Hän vilkaisi ympärilleen ja imaisi kaluni muitta mutkitta suuhunsa. Hänen harmaa päänsä liikkui nyökkien. Rouvat ympärillä kikattivat,kirkuivat yllätyksestä ja punastelivat. Laura pullautti kaluni ulos ja tokaisi:”Aaaahh! En voinut pidätellä itseäni!”. Nauraen hän katsoi kuka olisi seuraavana vuorossa.
Tuli vähän tungosta kun sekä Britta että Marjatta yrittivät tunkea itseänsä ensimmäiseksi. Tämä sai kaikki nauramaan, Britta tunki kasvonsa hymyillen kaluuni kiinni ja imaisi sen syvälle nieluunsa, liikutti päätään rytmikkäästi edestaas ja imi autuaana. Marjatta sai melkein vetää hänet irti minusta, Britta protestoi mutisten ruotsiksi, ”Men,men jag hade knappt…!”, mutta siirtyi sitten puuskuttaen syrjään. Marjatta posket innosta punaisina tarttui hymyillen kaluuni joka nyt oli tosi juhlakunnossa, liikutti kättään kiivaasti varressa ja huohotti:
” Nyt pitäisi kyllä saada nussia!”
Nostin hänet sanaakaan sanomatta ylös ja kellistin hänet polvileen sohvalle, nostin hänen hameensa korviin,vedin suuret alushousut alas ja työnnyin häneen yhdellä työnnöllä kahvaa nyöten. Rouvat ympärillä kikattivat, kirkuivat naurusta. Marjatta huohotti silmät pyöreinä, suuri takapuoli paljaana edessäni. ”Mmmmm!, nussi nyt!”, hän kouraisi kiinni sohvan päädustä ja työntyi minua kohti vaativasti. Tartuin kiinni hänen valkoiseen takapuoleensa ja painuin sisään ja ulos vauhdilla, kerta kerran jälkeen. ”Uh-uh-uh-uh…!”, hän ynisi nauttien.
Sivusilmällä näin että Liisa oli vetämässä mustaa juhlakolttuaan ylös lanteille, hän repi alas pikkuhousujaan ja asettui sohvalle istumaan. ”Minä seuraavana!”, hän huohotti, levittäen jalkojaan. Edessämme aukesi tihein puska jota ikinä olen nähnyt, musta karvoitus alkoi melkein navasta ja jatkui reisille. Hän aukaisi nautinnolisesti jalkansa ja levitti häpyhuuliaan sormillaan, mustuuden keskeltä avautui vaaleanpunainen, kostea rako.
Laura istahti nojatuoliin käsi suun edessä ja tarttui ruustinnan mustaan hieromasauvaan, katseli sitä kädessään tovin, epäröiden, mutta veti sitten nopeasti ja päätäväisesti hameensa reunan ylös, ujutti sauvan pikkuhousujen kauluksesta sisään ja antoi surista.
Britta seisoi epätietoisen näköisenä keskellä lattiaa, kuin yrittäen keksiä mitä tehdä, kunnes ruustinna astui hänen luoksensa ja päätäväisesti auttoi hänet ulos juhlakoltusta. Hän oli tosiaan suuri nainen, takapuoli oli kuin ladon ovi, reidet paksut kuin puun rungot. Ruustinna tempaisi nopeasti hänen alushousunsa jalsta ja hän seisoi alastomana keskellä salin lattiaa. Reisien välistä pursusi suoria punertavia karvoja, rinnat olivat pienet muuhun ruumiiseen verrattuna. Nännit seisoa törröttivät kuin suuret viinirypäleet. Ruustinna työnsi hänet hellästi taaksepäin ja hän tömähti istumaan toiseen nojatuoliin. Ottaen kiinni kummastakin jalasta ruustinna heivasi reidet levälleen ja polvistui niiden väliin, vihdoinkin juonen päästä kiinni saaneena Britta otti polvistaan kiinni ja leivtti innokkaana reitensä levälleen, puuskuttaen ”Härregud,härregud,härregud!”.
Marjatta edessäni työnsi itseään inisten minua vaste, kouristeli orgasmin kourissa, ja laukesi sitten huutaen , purren sohvan reunaa kiihkoissaan. Vetäydyin ulos hänestä maiskahtavan äänen säestyksella ja siirryin tumman Liisan eteen. Hän tarttui kaluuni kuin hukkuva oljenkorteen ja veti minut puoleensa kaksin käsin. ”Pane,pane kovaa!”, hän huohotti, silmät puoliksi kiinni, levittäen häpyään sormillaan. Painuin hänen sisäänsä, hän oli hyvin märkä. Liisa tarttui kiinni lantioistani ja heivasi itseään minua kohti voimalla. Painuin häneen kerta kerran jälkeen, paukutin kuin nelitahtimoottori, tasaiseen hyrräävään tahtiin. Liisa hyväili käsillään ritojaan, antoi sitten toisen kätensä liukua alas vatsan yli tuheaan pusikkoon, hän liikutti sormiaan litisevän märässä hävyssään ja kaartui kaarelle, kouristellen, silmät villisti päässä pyörien. ”A-a-aaaaahgh!”, hän huusi,nytkyen edestaas pitkin kaluni vartta. Hän valui velttona als sohvalle, hymyili sitten minulle:”Vieläkö jaksat, sinulla on vielä töitä!”
Hän osoitti minut Lauraa kohti, joka tuloni nähdessään levitti autuaana hymyillen jalkansa. Hänen harmaa tupsunsa jalkojen välissä aukeni ottamaan minut vastaan, punaiseksi lakatut kynnet levittivät vaaleanpunaisia kosteita häpyhuulia levälleen. Musta kookas hieromasauva hyrisi yhä hänen kädessään. Kaapasin sen häneltä ja ojensin sen ruustinnalle joka nosti päätään Brittan nytkivien reisien välistä. Hän virnisti ja painoi surisevan paalun yhdellä työnnöllä pohjaan saakka, Britta aukaisi silmänsä ja huusi nautinnosta suoraa huutoa, heiluttaen suuria valkoisia reisiään apposen avoimiksi.
Painuin Lauran litisevänmärkään häpyyn liukuen, hän nosti jalkansa lantiolleni ja ojensi laihat kätensä niskaani ja suuteli minua intohimoisesti. ”Mmmm, siitä on tosi kauan kun olen saanut munaa!”, hän huohotti, ”tämä on parempaa kuin omat sormet!” Hän repi auki kolttuaan vapisevin sormin, puristeli kovia, pystyssä sojottavia nännejään, ja keinutti häpyään kohti minua raivokkaaseen tahtiin. Hän nosti polviaan ylös ja levitti jalkojaan himoissaan, ujutti käsiään alleen. Hän painoi sormea peräaukolleen, ja liutti sitten liisteistä sormea puuskuttaen sisään ja ulos. ”Juuri näin se on parasta!” hän huusi täristen ja nytkähdellen. Hän suorastaan räjähti allani, silmät kierossa ja ulisten hän tärisi lautessaan.
Vedin liisteisen kaluni ulos ja käännyin Brittan puoleen. Ruustinna veti hänet alas nojatuolista, hän retkahti selälleen lattialle ja ruustinna työnsi hänet ympäri kaksin käsin, nosti tämän polvilleen ja painoi pään alas lattiaan. Musta tekokalu surisi syvällä Brittan hävyssä, hän oli edessäni valtaisa takapuoli avoimena. Painoin kaluni hänen peräaukolleen ja junttasin itseni sisään koko mitalta. Britta huusi matalaa huutoa, liuin tiukassa suolessa edestaas, hän puristi minua kovaa lihaksillaan,.lypsi minua…
Karjaisten tyhjensin itseni häneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka vielä!
Jatka viellä jooko?
Nämä on parhaita!!!