Varkautta on epäilty jo monta vuotta kaikissa niissä perheissä missä lapsi on ollut kasvattina. Vasta meillä ollessa hän joutui varkaudesta kiinni koska oli todistajat jotka näkivät. Menimme hänen kanssaan viemään varastamansa rahat koulukaverin kotia ja siellä pyysi anteeksi sekä "kuunteli" kaverin äidin moitteet sekä kehut että tuli tuomaan rahat takaisin.
Muita epäilyjä on kaiken aikaa, esim. esineitä kaupasta jne. mutta ei ole todisteita niin ei ole voinut tehdä sen enempää. Hän mahdollisesti piilottaa niitä ensin jopa useita viikkojakin mene ja tiedä. Hän sanoo saaneensa joltakin, olen kysellyt kavereilta ovatko antaneet, eivät ole. Joten kysyn uudelleen että mistä on saanut. Hän sanoo, en jaksa puhua siitä.
Nyt kuitenkin ilmeni että hän oli varastanut joltakin selvää rahaa reilut 10€ mutta ei suostu sanomaan että kenen pussilla on käynyt. Lapsi oli äitinsä seurassa pappansa luona.
Hän oli silloin useammassakin sukulais perheessä kyläilemässä. Joten meidän on vaikea sitä asiaa selvittää.
Nyt kun hän oli äitinsä luona niin olimme sanoneet äidille että selvittävät sen varkauden siellä, koska se tapahtui mahdollisesti myös siellä ollessa. Mutta kuten arvata saattoi ei mitään selvityksiä. Nyt olemme siinä tilanteessa että puhutaan ja on pyydetty kertomaan se totuus mutta ei, hän sanoo että ei se teille kuulu mistä rahat olen ottanut enkä välitä mitä sanotte. Emme voi luotta häneen ollenkaan se on ehkä jokin itsensä kidutusta, huomion saamisen hakua tai mitä...?
Siis mitä te tekisitte samassa tilanteessa?
Muita epäilyjä on kaiken aikaa, esim. esineitä kaupasta jne. mutta ei ole todisteita niin ei ole voinut tehdä sen enempää. Hän mahdollisesti piilottaa niitä ensin jopa useita viikkojakin mene ja tiedä. Hän sanoo saaneensa joltakin, olen kysellyt kavereilta ovatko antaneet, eivät ole. Joten kysyn uudelleen että mistä on saanut. Hän sanoo, en jaksa puhua siitä.
Nyt kuitenkin ilmeni että hän oli varastanut joltakin selvää rahaa reilut 10€ mutta ei suostu sanomaan että kenen pussilla on käynyt. Lapsi oli äitinsä seurassa pappansa luona.
Hän oli silloin useammassakin sukulais perheessä kyläilemässä. Joten meidän on vaikea sitä asiaa selvittää.
Nyt kun hän oli äitinsä luona niin olimme sanoneet äidille että selvittävät sen varkauden siellä, koska se tapahtui mahdollisesti myös siellä ollessa. Mutta kuten arvata saattoi ei mitään selvityksiä. Nyt olemme siinä tilanteessa että puhutaan ja on pyydetty kertomaan se totuus mutta ei, hän sanoo että ei se teille kuulu mistä rahat olen ottanut enkä välitä mitä sanotte. Emme voi luotta häneen ollenkaan se on ehkä jokin itsensä kidutusta, huomion saamisen hakua tai mitä...?
Siis mitä te tekisitte samassa tilanteessa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaipaako lapsi rakkautta. Se on kuin huutaisi apua, rakastakaa, antakaa aikaa. Jos olette sijaisvanhempia lapsi on kokenut aivan liian paljon pettymyksiä ja kerää rakkautta rahan avulla.Kun olin lapsi toimin samoin ja tiesin myös mistä se johtui. Olin vanhin lopulta kahdeksasta lapsesta ja aina minulta vaadittiin tehokkuutta ja pienempien hoitamista, koska olin vanhin. Suurperheessä sattuu kaikenlaista ja niinpä pieni veljeni joutui myös kierteeseen jossa oli jengissä jossa isommat pakottivat puukon kanssa varastamaan kaupasta olutta. Olin itse silloin jo liki aikuinen ja kun poika passitettiin peräti erityisluokalle niin otimme pojan kotiin ja minä istutin hänet keittiöjakakralle ja saarnasin yhteiskunnan arvoista ja ihmmisen velvotteista yhteiskunnassa. Pidimme poikaa kotona puoli vuotta jona aikana hän ei päässyt ulos lainkaan ilman valvontaa. kuljin hänen kanssaan ja muitten pikkusisarusten kanssa aina ulkona. Siihen loppui varastelu ja pojasta kasvoi sutja mies joka nykyään on professorina saksassa. Ja hänellä on kaksi hyvinkasvatettua poikaa ja hyvä avio. Että kannustan teitä pansotamaan lapseen sataprosenttisesti. Ei niinkään etsiä sitä mitä hän on tehnyt vaan antaa hänelle kaikki aika mitä annettavissa on. Ja että ette syyllistä vaan kerrotte kuinka yhteiskunta toimii ja kuinka täällä pelataan. Kun minä otin pikkuisena rahaa yritin ostaa kavereiden huomiota. Tutkikaa mitä hän haluaa? Aika vanhana vasta tajutaan mikä on toisen ja mikä omaa. Se voi mennä peräti toiselle kymmenelle. Antakaa lapselle kaikki sydämen lämpö mitä pystytte.
Kyllä lapsi ymmärtää jo hyvin nuorena mikä on omaa ja mikä on toisen. Siinä neljän vanhana jo ymmärtää tai viimeistään alkaa ymmärtämään, jos ei ole kehityksessä muuta vikaa.
Kannattaa lapselle opettaa myös se, että pyytää anteeksi siltä jolta on varastanut.
ja ongelma on vaan niin vaikea että ei edes lyhyesti vi sitä selittää.
Tiedämme että lapsen pitäisi jo ymmärtää hyvinkin nuorena mikä on oma ja mikä toisen. Hän on jo 11½ vuotia eikä halua edes ymmärtää kun siitä puhumme.
Hänelle on koulussa puhuttu kuten muillekkin luokkakavereille juuri sosiaaliseta kanssakäymisestä ja siihen on liittynyt myös varastaminen. Sitten on joutunut tiukille epäilyistä myös että on varastanut luokkakavereilta sekä koulusta tavaraa joka on juuri sitä toisen omaa.
Hän sanoo vaan opettajalle että -tiedän itse parhaiten.
Kyllä hän tietää sen varmasti parhaiten itse sitä emme väitäkkään vastaan. Kun joutui kiini niin sehän oli selvä ja varma tieto, mutta ei tunnustanut ennen kuin kaverin ja hänen vanhempien edessä.
Matkalla sinne meinas mennä auton oven ja lattian läpi oli siis pakko pysäyttää auto ja puhua tiukasti että tämä asia selvitetään ja katsotaan kuka on syyllinen.
Häne anteeksi pyynnöt ovat menettäneet arvonsa kaikkien kavereiden edessä. Eli hänellä ei ole ketään ikäistään kaveria koulun jälkeen vapaa ajalla.
Mitä tulee siihen että hän tarvitsee ja kaipaa sitä rakkautta sekä huomionsaantia eli on täysin kyltymätön ei kukaan voi saada osakseen enempää kuin mitä hän nyt meillä on saanut. Samoin koulussa saa sen huomion mitä muutkin saavat ja se hänen on opittava että ei yksin voi omistaa opettajan aikaa.
Onhan se vaikea menetetty lapsuus joka on nyt yritetty elää alusta alkaen ja annettu hänen käydä läpi sylihoidon sekä muut pikkulapsen tarpeet. Samalla on kohdeltava häntä hyväksyen ja kunnioittaen sen ikäisenä kuin hän on. Hän on samalla se vanha nainen joka huolehtii siitä että selviytyy hengissä, vaikka sitä hänen ei meillä enään tarvitse tehdäkkään.
koulussa hän on erittäin etevä, teoriassa ottaa joka kokeista täydet pisteet.
Mutta, mutaa ei riitä olla teoreettisen viisas vaan se ihmisenä oleminen vaatii paljon muutakin. Kirjoitelkaa, mielelläni luen lisää hyviä neuvoja ja tykätkää muutenkin lapsen olemisesta sijaiskodissa. Samoin se tärkein sijaisvanhempana oleminen varsinkin jos on ongelma lapsia huostaan otettu omaan kotiin.
Eilen saimme tietoon keneltä hän on varastanut rahat. Mutta asia ei ole vielä selvitetty koska matka etäisyys on pitkä ja mielestäni se on selvitettävä kasvotusten sen henkilön kanssa jonka rahat ovat. Tämä meni jo niin pitkälle että lapsi voi todella huonosti koko jutusta, mutta ei silti tunnustanut vaan oli todella ilkeä koulussa eli siinä sai kärsiä täysin syyttömät kuusi luokka kaveria sekä vierusluokalta kaksi lasta ja se oli tosi pahaa tekoa ja rumaa kielenkäyttöä myös opettajille. Onneksi olimme kertoneet asiasta opettajalle joten hän osasi hiukan ottaa asian oikealta kantilta. Siitä avusta saamme olla iloisia että asia rupesi sitten selviämään.
Minä uhkasin että menen poliisin juttusille hänen kanssaan. Eilen annoin armonaikaa tämän viikon. Olin puhunut jo tuttava poliisin kanssa että se oli aivan OK mennä polisilaitokselle jos se ei selviä.
Minä en ryhdy käyttämään mitään vitsaa, kuten joku tässä ehdotti, koska se ei kuulu minun kasvatus periaatteisiin. Olen muuten tiukka ja haen ja vaadin ne oikeuden sekä lain määräämät velvoitteet jotka on myös meillä aikuisilla. Enkä anna periksi missään vaiheessa.
Vanhat varkaus epäilykset ovat varjostamassa kokoajan hänen elämäänsä. Sen hän tiedostaa itsekkin että miksi häntä aina epäillään? No sanon että, kenen on syy mitippä vähäsen?
Olemme kysyneet myös edellisten (joita on 5)sijaisperheiden vanhemmilta mitä he tekivät kun huomasivat ja epäilivät varkaudesta. Eivät voineet tehdä mitään kun tyttö kivenkovaan väitti vastaan varastaneensa jotakin.
Eräässä perheessä tyttö oli piilottanut varastetun tavaran kirjahyllyn taakse, joka selvisi nyt kun perhe muutti niin sieltä löytyi se kätkö paikka. Tämä sijais äiti soitti ja kertoi sen myös tytölle ja puhui tytölle todella järkevästi. Mutta kun se ei mene jakeluun niin ei ole suurta toivoa. Onko todella niin että tyttö voi niin huonosti ja tekee rötöksiä sen vuoksi. Vai onko se sairaus kuten moni sanoo ja näin on epäilty myös mekin.
Mielestäni näistä tämän tyyppisistä asioista olisi hyvä keskustella näin ja saa sitten samalla oppia sekä uskallusta ottaa asia tiukille.
Minä olen vain hiukan raaputtanut pintaa niistä ongelmista mitä tällä meidän sijaistytöllä on. Tytön ongelmat ovat peräisin äidin elämän eväistä lapselle joten ei ongelma ole yksin tyttö vaan se on myös äiti ja hänestä peilautuvat lapseen uskomattoman voimakkaasti se vaihteleva elämän riepottelu.
Kuten huomaatte että ei tässä uni tule on se senverran rankkaa vaikka olen mielestäni vahva aikuinen.
Mutta kenen vuoksi valvon, lapsi on onneton risainen pieni lapsi. Tuleeko hänestä koskaan ehyttä räsynuken omistamaa aikuista.
Tuntuu että hänelle ei mikään merkitse mitään.
Harmittaa, kun kuullostaa siltä, että teillä on todella täysi työ tuon tytön kanssa! Mutta mieletöntä, että olette ottaneet kasvatettavaksenne lapsen joka on ollut jo viidessä eri perheessä. Itse en uskaltaisi moiseen lähteä! Ja jotenkin tuntuu, että lapsella on jo todella pahoja ongelmia, joita ei normaali perhe-elämässä voida selvittää. Hän tarvitsee todella paljon apua. Onko teillä saatavilla sitä apua mitä hän tarvitsee???
Mitkään piiskat ja vitsat ei todellakaan auta, tai kannata! Niinkuin itsekin totesit, että niihin et turvaudu. Se on hyvä se. Mutta mieti että teidän on myös ajateltava teidän muuta perhettä, että yksi lapsi ei voi sabotoida kaikkia käytöksellään. Vaan on tosi asia, että ei tommosta käytöstä voi kauaa katsoa, vaan jos ei hommat toimi, on siirryttävä sitten johonkin muuhun vaihtoehtoon. (Koulukoti ym.)
Voimia teille, mutta älkää liian kauan katselko kun tyttö teitä hypyyttää!!!!
apua mutta ei se apu heti lähde toimimaan kun siitä perään kuuluuttaa. Eikä ole niin yksiselitteinen sekään, mistä kaikki tytön ongelmat johtuvat.
Saimme tietää lapsesta paljon ennen kuin teimme ratkaisun ja puhuimme juuri siitä että, kykenemmekö pysäyttämään sen sijaiskoti kierteen johon lapsi oli joutunut.
Ymmärrämme myös hyvin miten hankalaa perheillä on ollut koska heillä oli kotona omia- sekä muita kasvattilapsia. Tyttö on hyvin agressiivinen sekä oli alussa itselleen ilkeä teki haavoja löi päätään seinään jne.
Olimme perhe ilman lapsia koska omat lapset (4) ovat jo aikuisia. Olimme siis perhe, jollaista etsittiin tälle tytölle. Perhe jossa ei ole muita lapsia jakamassa huomionsaantia. Meille luvattiin heti kaikki tuki mitä tarvitsemme, no ei se todella käytännössä toiminut aivan niin yksinkertaisesti kuin se paperilla näyttää. Käymme lasten psykiatrisella klinikalla säännöllisesti josta saamme hyvää tukea jaksaa ja ratkoa myös ongelmia. Vaikka ei sieltäkään kaikkeen apua saa. Mutta hyvän tuen kylläkin.
Tytöllä on myös sellainen ongelma että pissat tulee housuihin myös päivisin eli se on yhdenlaatuinen inkontinenssi, yliaktiivinen virtsarakko. Kävimme 1½ vuoden ajan urologilla mutta lopetettiin koska ei ollut kypsä ja halukas vastaanottamaan sitä hoitoa. Se menee jotakuinkin päivisin hyvin, jos on kotona ja käskee menemään pissalle joka kolmen tunnin välein. Mutta hän saattaa seisoa vessassa vaikka 5-10 min eikä pissaa. Eli housusuoja on kaksikertaa päivässä aivan ylitse valuva. Useammin ei suostu suojaa vaihtamaan, vaimoni joutuu aina seisomaan vessassa että hän sen vaihtaa kuivaan. Alapään pesu on yhtä myrkkyä ei sitten millään halua peseytyä.
Ensin alkuun oli aina housut läpimärkänä eikä se häntä haitannut eikä haittaa vieläkään. Näin on ollut aina koko hänen pienen ikänsä.
Myös kakka tulee housuihin ja varsinkin aina kun on ollut äitinsä luona niin on sotkenut housunsa eli aina saa heittää alu- sekä päällyhousut roskiin.
Meillä on tukiperhe jossa tyttö on kerran kuukaudessa, saamme vapaata ilman sitä huolta mikä on silloin kun on ollut äitinsä luona että minkälaisessa kunnossa lapsi palaa.
Me ajattelemme tämän tehtävämme sillätavalla että hän on kuin meidän oma lapsi (vaikkakin enempi lainassa) ja otamme hänestä sen vastuun kuin ottaisimme omistammekin, vaikka vaikeudet ovat mitä ovat.
Koskaan ei voi olla varma siitä jos joutuu luovuttamaan. Sen teemme silloin lapsen hyödyksi jos emme jaksa paineita. Enkä kirjoita tässä mitään sääliä kerjäten, vaan elämästä mitä se voi olla sijaislapsen pirstoutuneessa elämässä sijaiskodissa jossa hän saa kokea olevansa yksi muiden joukossa ilman mitään poikkeus etuja. Lapsi on todella suloinen ja usein petollinen ulkopuoliset eivät voisi uskoa että hän on välillä se kaaoksessa riehuva lapsi jota pidetään tiukasti kiini ja annetaan sylihoitoa vieläkin tarpeen mukaan.
Jos haluatte lukea lisää niin olen kirjoittanut keskustelupalstalla LAPSI KASVAA: nimimerkillä PÖLLÖ. Saat selata monta sivua taaksepäin.
Toi varastelu on tosi ikävä juttu ja varmasti vaikea saada heti loppumaan, koska sitä kuullostaa jatkuneen jo pidempään. Se varastelun lopetus pitää tulla lapselta itseltään, siis se halu. Tottakai vanhemmat ja muut aikuiset voivat hyvin paljon vaikuttaa ja opastaa, kertoa mitä mieltä siitä itse on jne...
Kannattaa yrittää ottaa semmonen pieni porukka yhteen ja yrittää keskustella siitä varastelusta. Yrittää selvittää "syyt" siihen miksi se on niin kiehtovaa, tai mikä siinä nyt sitten onkaan syynä.
Meillä oli lapsen kanssa myös muutamavuosi sitten tilanne, johon en ollut ajatellut joutuvani. Lapsi oli silloin n. 7v. Hän oli koulumatkalla käynyt varastamassa kaverilleen karkkia kioskilta. Oli sen verran huono toi itsetunto, että yritti ostaa kavereita. No onneksemme lapsi jäi kiinni suhteellisen pian. Olin todella vihainen hänelle siitä, että oli mennyt varastamaan. Keskusteltiin siitä, mitä se tarkoittaa, että ottaa toiselta. Mentiin siitä sitten samana päivänä vielä kyseiselle kioskille lapsen kanssa, ja hän todellakin nolona, raivona, kiukuissaan, kertoi avustuksellani kioskin omistajalle mitä oli tapahtunut. Myös kioskin setä puhui siitä kuinka väärin se on, ja sanoi kuitenkin, että on hyvä kun tuli tunnustaa tekonsa. Hän olisi antanut sen olla sillä, mutta olimme jo kotona keskustelleet, että kaikki mitä on varastettu myös maksetaan takaisin nyt. Niinpä lapsi kaivoi kukkarostaan ne kolikot jotka oli velkaa.
Tämän jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia varastelun kanssa. Olen ilonen että hän jäi kiinni niin pian, ja se pystyttiin käsittelemään nopeasti ettei varastelusta tullut tapaa.
Välillä hän vieläkin voi ohimennen mainita jossakin tilanteessa, että hänhän varasti silloin, mutta nyt se on annettu anteeks ja unohdettu!
Kyllä se siitä, kun siihen vaan kiinnitetään tarpeeksi huomiota ja tehdään selväksi kuinka se ei ole sopivaa toimintaa.
On se semmosta kasvattamista päivittäin, että mikä on sopivaa ja mikä ei. Mutta kun pienenä jaksaa opettaa, uskon että näistä lapsukaisista tulee vielä todella kunnollisia kansalaisia! Heissä on kuitenkin myös maamme tulevaisuus! :)
Kun lapsi on jo sen ikäinen että ymmärtää jos tahtoo puheet ja se ei auta, niin kyseessä on sairaus. Ihminen joka varastaa toistuvast eikä mikään tunnu auttavan, tarvitsee ammatti-ihmisen apua sairauteensa.
Itse kokeilisin piiskaa. Ei tietenkään hakkaamista niin että jäljet jää ja jos lapsi kertoo asiasta jollekin, niin että se tulee teidän tietoon, kutsukaa se henkilö kuulemaan ja lapsi kertoo miksi sai piiskaa. Ellei itse kerro, niin vanhemmat kertoo ja jos sittenkin vielä varastaminen jatkuu, on kyse selvästi sairaudesta.
No on sulla ideat! Toihan tuhoaisi sen kaiken mitä ovat rakentaneet! Tuo tyttö tuntuu kirjoitusten perusteella olevan kovia kokenut ja ehkä sairaskin. Kuulostaa että on jo vahvojen ja oikeudentajuisten ihmisten keskellä, jotka antavat rajoja ja turvaa, eihän tuossa hakkaamalla tehdä muuta kuin katkaista yhteys joka tytön ja sijaisvanhempien välille on syntynyt!
Ei tuohon varastamiseen voi väkivaltaa käyttää.
Se on tuomittavaa, laitonta! Vaikka kuinka tekis mieli sitä tehdä niin ei voi tehdä. Eikä se näille sijaislapsillekkaan auta. Kaikki juontaa sieltä varhaislapsuuden traumoista ja malleista.
Kyllä se terapiaa tarvitsee, meidän yksi sijoitetuista varastelee myös ja ei se edes ymmärrä, et se on väärin, vaikka on siitä jankutettu, selitetty ja huudettu ja käytetty kaikkii konstei. Sillä on mielestään siihen vaan oikeus. - uskomatonta -
varastaminen on juuri sellaista että lapsi tuntee varastamisen että hänellä on siihen oikeus.
Hänellä ei vaan mene se asia jakeluun, että toisten omaa ei saa ottaa varkain. Aikaisemmin kertomani rahan varastaminen on vieläkin selvittämättä sillä tavalla että ei lapsen ollessa mummonsa luona asiasta puhuttu mitään eikä lapsen tarvinnut pyytää anteeksi "uhreilta" eli nyt rupeaa selkiytymään heidän näkemys asioihin joita me ei hyväksytä.
Miksi tätä sitten kutsutaan? Se on kuin konfliktiin petaamista, jos tällaisia tulee kokoajan lisää niin mikä on tulos.
Viimeiset neljä viikkoa on ollut niin kaameaa kaaosta, että en jaksa edes antaa minkäänlaista selitystä. Teen kysymyksen joskus toisessa muodossa ja voimme miettiä lapsen oikeuksista omiin biologisiin vanhempiin.
Omia tavaroitaan lapsi ei anna edes kavereiden lainata kun leikkivät. Barbi leikeissä hän sanoo että valitaan vaateita mitä haluamme pukea Barbien päälle mutta määrää kokoajan mitä saa ja mitä ei, no sitten leikistä ei tule yhtään mitään. Kaverit 7-8 vuotiaita, lähtee ja eikä tule toistakertaa.
Hän kuin etsii tilanteita/paikkoja josta voisi varastaa. Uimahalli on yksi hyvä paikka siellä ihmiset jättävät rahansa ym. aivan kuin tarjolle, ole hyvä ota. Samoin olen huomannut että hän painostaa sekä lahjoo joillakin tekemillään piirroksilla esineitä, aivan pikkuvauvan leluja löytyy kätköpaikoista, jotka sanoo saaneensa Kallelta, Matilta, Jaakolta, Liisalta jne. Ovat 4-7 vuotiaita ja heillä pikku sisaria. Olen näyttänyt esineitä lapsille ja kysellyt kenen mahtavat olla ja olen saanut selityksiä että, pakotti antamaan. Jonka lapsi taas vuorostaan kiistää eikä suostu viemään takaisin vapaaehtoisesti. Nyt edessä kuin joulupukin kierros lelujen jako.
Terapiassa käymme ja siellä hän on kuin vanha täti kertoo juttuja, olettaen että he pitävät niitä hyvinä hän ei itse tee mitään väärin vaan toiset.
Kysyn vaan että kuinka paljon vielä pitää syntyä tällaisia lapsia elämään joka on tuomittu hyvin vaikeaksi lapselle ja sitten myös aikuisen elämä on kuin aamutossuissa hiipimistä.
Mikä olisi hyvä tiedotus menetelmä lasta odottaville äideille alkoholin käytöstä raskauden aikana, ja tietenkin sen jälkeenkin joka on myös hyvin vaikuttava tekijä lapsen kehitykseen ja -tarpeisiin/-oikeuksiin.
Lukekaapa FAE/FAS- oireryhmään kuluvista lapsista/aikuisista sitä tietoa löydät netistä etsimällä FAE/FAS
ja lisää rakkautta lapselle.
Palkitse hänet aina, kun hän tekee jotain hyvin tai oikein. Jätä huomioimatta väärintekemiset.
Lapsi on opetettu saamaan huomiota vain tekemällä
väärin. Hän suorastaan huutaa rakkautta ja
ymmärrystä itselleen.
Ei tässä ole sairaudesta kysymys vaan käyttäytymishäiriöstä.
Viittaamasi alkoholisyndroma ilmenee yleensä toisella tavoin.
Kehu lasta, kun hän puhuu kauniisti, syö hyvin,
kampaa hiuksensa, vastaa puhelimeen tms
arkisissa pikkuasioissa.
Anna hänelle kiitoksia pitkin päivää ja näytä
että ansaitsemalla kiitoksen se voi johtaa muuhun
hyvään ja tavoiteltuun. Joskus kiitoksia voi
kirjata ylös ja tietyn tavoiteltun määrän saatuaan
voi ansaita piene lahjan.
Väärästä teosta menettää pisteitä mutta tärkeintä on se keskityt hyväntekemiseen eli
siitä puhutaan ja siitä mainitaan muillekin.
Ja anna hänelle
aikaa, kuuntele häntä äläkä nöyrryytä väärintekijää. Joskus lapsi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa huoltajaltaan, anna sitä.
Anna lapsen tuntea itsensä tärkeäksi, viisaaksi,
hyväksi ja ainutkertaiseksi.
Kerro hänelle se ymmärrettävästi.
Joskus leikkimällä roolileikkiä lapsi purkaa
tunteitaan. Anna hänen kertoa tunteistaan avoimesti ja johdattelematta.
Hän on AINUTKERTAINEN, muista se.
rakkauden annon turmelee oma äiti niin elämä lapsella on todella solmussa.
Me annamme rakkautta teoin sekä olemalla lähellä, kuuntelemalla mutta ei äidin käyttämin sanoin koska sanat MINÄ RAKASTAN SINUA ovat menettäneet merkityksen.
Me olemme käyttäneet noita mainitsemiasi palkitsemisia. Ne ei tehoa kuten olimme toivoneet mutta jatkamme sitä kuitenkin kait se joskus tuo tuloksia.
Viittasin siis fetaalialkoholioireryhmään,josta voisi keskustella aivan erikseen.
Aloitin keskustelun vaan varastamisesta koska tämä varastaminen eli tiedostaminen mikä on sinun ja minun, se on vain pieni osa siitä mitä lapsella on oireita/ongelmia. Eli FAE/FAS siitä voisi keskustella aivan erikseen.
Aikaa hän saa enempi kuin jaksaa ottaa vastaan, mutta silti tahtoo enempi eli se on aivan kyltymätöntä halua.
Me olemme paljon kahden kesken minä aamuisin ja koulunjälkeen vaimoni sitten muina aikoina tekevät asioita yhdessä. On ilmennyt hankaluuksia kun olemme kolmisin, eikä hän anna tilaa kenellekkään muulle lähestyä meitä kumpaakaan.
En esimerkiksi saa edes puhua hänen koulukavereiden kanssa. Siihenkin on valmistauduttava hyvin että ei sitten tule hankaluuksia ja tee vahinkoa itselleen tai toisille. Onko tämäkin huomion tarvetta? Sitä miettii kaikkea kun on vaikeaa.
Hiihtoloma ja kaikki mukava oli hänelle vain pelkkää helvettiä, hänen omin sanoin. Oli nääs muita ihmisiä jotka ei olisi saanut olla edes lähettyvillä.
Hiihtoloma olisi pitänyt olla äidin luona mutta ei siitä tullut mitään. Siis pettymys ja masentuneisuus oli tai on edelleen vaikeaa. Onneksi koulu alkoi ja on se tavallinen arjen rytmi joka on hänen "kehyksensä".
On todella mukava lukea meitä tukevaa tekstiä.
Kiitos
Piiska on ihan ok. Ehkä parempi olisi "varastaa" lapselta vaikka tämän takki tai muu rakas esine, ja opettaa näin, miltä se tuntuu kun omaa viedään.
mutta ei välitä eikä kysele perään. Hänelle ei mitkään esineet mielestämme tunnu olevan mitenkään tärkeitä. Hän sanoo vaan että, en välitä ja nostaa olkapäitään.
Varastelu senkuin jatkuu, eli kyllä on luottamus välillä aivan nollassa. Kun on vieraita niin pitää kokoajan vahtia tai sitten selvästi mainita vieraille että pitävät huolen rahoistaan jne.
Kyläily on vähentynyt ja ehkä hän nauttii siitä kun voi sillä tavalla ohjata meidän kylässä käyntiä. Mutta emme sitä ole missään vaiheessa maininneet että miksi emme mene kylään.
Eikä tämä varastelu ole se ainoa ongelma kun kyläilemme ja tulee hankaluuksia.
Minulla varasti 10v tyttö meikkejä anttilasta ja jäi kiinni ja hyvä oli,mutta itse annoin kotona kaiken lisäksi perinteisesti piiskaa vielä virkistykseksi ja kun olemme keskustelleet niin kyllä tytär sano, että piiska oli ihan oikein hänelle siitä varastamisesta.Hänen kaverinsa joka myös jäi kiinni niin hänen vanhemmat myöskin piiskasivat tyttärensä kun oli sovittu se yhteisesti.Piiska on mielestäni oikea rangaistus varastamisesta jotta muistaa paremmin.
Tyttäremme on 12-vuotias ja jäi kiinni kaverinsa avainten varastamisesta. Hän vei ne kaverin kotiin ja myöhemmin selvisi, että hän oli varastanut kaveriltaan kotoa jo pari kuukautta aiemmin t-paidan jota on pitänyt ilman katumukseen häivääkään päällään jopa koulussa. Todennäköisesti hänellä oli aikomus anastaa jotakin kaverinsa avaimet varastettuaan.Olemme tytön isän kanssa täysin shokissa luulimme, että olimme kasvattaneet arvoiltaan fiksun ja empaattisen nuoren joka ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Opettaja hoitaa asiaa koulukuraattorin kautta ja me yritämme saada ajan perheterapeutille tai vastaavalle sillä eihän tämä ole normaalia käytöstä 12-vuotiaalle.
Olisi ymmärrettävämpää, jos hän ei koskaan saisi ostaa mitään itselleen. Tulee väkisin mieleen, että hän on saanut liikaa maallista mammonaa osakseen ja näin kasvanut itsekkääksi ja häikäilemättömäksi. Huomenna on äitienpäivä...meillä ei kuitenkaan juhlita sillä tunnen epäonnistuneeni äitinä täydellisesti. Tilanne on jollain tavalla saatava purettua. Tällä hetkellä näyttää huolestuttavalta.