Minä vihaan sinua
minä rakastan sinua
niinkuin meitä jokaista
mutta sinua ennenkaikkea
En tahdo nähdä kasvojasi
en nenässäni aistia tuoksuasi
en halua kuulla ääntäsi
mutta haluaisin olla luonasi
Sua enemmän kuin muuta rakastan
vain sinut itselleni haluan
mutta silti sinua inhoan
silti sinua rakastan....
minä rakastan sinua
niinkuin meitä jokaista
mutta sinua ennenkaikkea
En tahdo nähdä kasvojasi
en nenässäni aistia tuoksuasi
en halua kuulla ääntäsi
mutta haluaisin olla luonasi
Sua enemmän kuin muuta rakastan
vain sinut itselleni haluan
mutta silti sinua inhoan
silti sinua rakastan....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upea runo!
Aivan kuin minun elämästäni!
Siis rakastan, mutta kuitenkin tuntuu, että
välillä vihaan. Varmaankin toi viha on kuitenkin
sitä pelkoa, etten ehkä koskaan saa sitä mitä
rakastan!
MUTTA UPEA RUNO!!!!
Kiitos taas kerran!
taas taustaa runosta... soitin äsken duunista
rakastamalleni ihmiselle (kenen kans olla tosi
hyvii ystävii) ja kenen kans haluaisin olla
enemmän... ja toisinaan ollaanki? ei siitä ota
selkoa... rakastan ja vihaan häntä samaan
aikaan... oon kertonukki sen sille... ei
ymmärtäny, vaikka ymmärsi... ni soitin sille ja
sanoin etten halua olla enää missää tekemisis sen
kans... ... ... ...en tiedä miks niin tein...
siksi ku sattu... no, se käski miettii viel, sano
soittavansa... must tuntuu et se tässä on se joka
miettii... toivottavasti miettiiki...
..kuulostaa niin helvetin tutulta tilanteelta..
jotenki outoo, että samaan aikaan pystyy
rakastamaan ja vihaamaan yhtä ja samaa henkilöä.
no, täytyy vaan elää tän kanssa,
ihan kivasti on jo vuosi menny.
mahtava runo!!!