Avioliitto on siinä pisteessä, että yhteinen tulevaisuus näyttää heikolta... Nyt kiinnostaisi kuulla kokemuksia erilaisista lapsen tapaamisratkaisuista. Hyvät ja huonot kokemukset ovat tervetulleita.
Mieheni haluaisi kaks ja kaks viikkoa, mutta minusta se tuntuu väärältä lasta kohtaan. Miten on? Onko jollakulla hyviä kokemuksia kyseisestä ratkaisusta? Minusta ihanteellisin olisi ratkaisu jossa vanhemmat asuisivat niin lähellä toisiaan, että lapsi voisi jokseenkin vapaasti liikkua kotien väliä. Utopiaa? Voiko toimia käytännössä?
Kirjoitelkaahan toimivista ja toimimattomista ratkaisuista.
Mieheni haluaisi kaks ja kaks viikkoa, mutta minusta se tuntuu väärältä lasta kohtaan. Miten on? Onko jollakulla hyviä kokemuksia kyseisestä ratkaisusta? Minusta ihanteellisin olisi ratkaisu jossa vanhemmat asuisivat niin lähellä toisiaan, että lapsi voisi jokseenkin vapaasti liikkua kotien väliä. Utopiaa? Voiko toimia käytännössä?
Kirjoitelkaahan toimivista ja toimimattomista ratkaisuista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vuoroasuminen - jolloin lapsi asuu yhtä paljon kummankin kanssa - on yleistymässä. Jos vanhemmat asuvat suht lähellä (että koulunkäynti, harrastukset ym onnistuu kummastakin kodista käsin) ja heillä on asialliset välit tämä on hyvä ratkaisu. Kahden viikon jaksot ovat usein lasten mielestä parempia - mutta jos lapsi on hyvin pieni voi olla rankkaa olla erossa niin pitkään. Monet vaihtavat viikoittain. Vuoroasuminen on jonkin verran kalliimpi vaihtoehto - pitää olla kaksi kotia, tuplavarustusta jne. Elatusmaksuja ei yleensä makseta ja lapsilisät voidaan ohjata pienituloisemmalle vanhemmalle.
On myös muita malleja - esimerkiksi joka toinen pitkä viikonloppu (esim to-ma) ja sitten yksi arkitapaaminen viikossa.
Tuo että lapsi saa vapaati liikkua voi tuoda turvattomuutta lapsille ja voi olla hankalaa vanhemmille kun ei voi suunnitella omia aikatauluja. Parasta ehkä joku perusrunko josta joustetaan tarpeen mukaan.
Kiitos vastauksesta! Lapsi on nyt 4v. Mielestäni tuo kaksi ja kaksi viikkoa kuulostaa hurjalle, jos lapsi joutuu vaihtamaan päiväkotia, riippuen siitä kumman vanhemman luona on. (Tämä olisi tilanne meillä tällä hetkellä. Eikä toisen vanhemman tapaaminen onnistu vuoroviikkojen aikana, koska välimatka olisi niin pitkä).
Kirjoitelkaahan lisää kommentteja!
vielä todella syvästi tuota asiaa,ja lapsen näkökulmasta. Mielestäni yksi koti on hyvä,mieti jos itsesi pitäisi asua vuoroviikoin eri paikoissa. Lapsen paras on,että toinen teistä vanhemmista "luovuttaa paikkansa" ja siirtyy suosiolla etävanhemmaksi. Näin ajattelen minä,on omakohtaista kokemusta näen työssäni paljon "viikkosiellätoinentuolla" lapsia. Aikuisellehan se on tavallaan ihannetilanne,kun on sitten aikaa itsellekin.. (Mutta voitteko vielä harkita eroa??)
Vuoroasumisessa lapsi saa olla kummankin vanhemman kanssa ja elää arkea heidän kanssaan. Jos vanhemmat asuvat suhteellisen lähellä niin systeemi yleensä toimii hyvin. Lapselle on rankkaa menettää toisen vanhempansa - ja jos ero on väistämätön niin vuoroasuminen on hyvä ratkaisu jos halutaan taata että lapsi saa pitää sekä äitinsä että isänsä.
Poikkesin täällä, kun "tarhantädin" kannanotto kiinnosti. Siinä tulikin se toinen vaihtoehto esille. Eli, onko kaksi kotia sittenkään lapselle se paras vaihtoehto. Itse palaan reissulta mielelläni omaan sänkyyn, ehkä lapsikin tuntee samoin ja hänellekin tuttu ja turvallinen (yksi) koti on parasta mitä voi olla.Kysynpä oikein asiantuntijalta (tuula tammiselta) asiasta ja kerron , mikä on Hänen mielipiteensä. Jos viitsii vastata , voi tietenkin olla että on tuonut mielipitensä julki jo täälläkin, eihän sitä koskaan tiedä !
olisi paras vaihtoehto. Valitettavasti joskus käy niin että vanhemmat eroavat ja muuttavat eri koteihin. Parhaiten selviävät ne lapset jotka saavat säilyttää läheiset välit kumpaankin vanhempaan. Lapselle koti ei ole sama kuin aikuiselle - lapselle koti on se paikka missä hänen rakastavat vanhempansa ovat.
neljä vuotias on liian pieni vaihtamaan kotia
edes viikon välein
ettekö voi ajatella asuvanne lähekkäin ja hoitavanne lapsen tapaamiset lapsen ehdoilla
vielä muutaman vuoden yhdestä kodista käsin?
Ero ei ole vielä varma (ainakaan minun osaltani), mutta haluaisin kuitenkin varautua pahimpaan. Haluaisin kuulla kaikenlaisista tapaamisjärjestelyistä huonoja ja hyviä kokemuksia, ei pelkästään vuoroviikoista. Mikä on mielestänne paras vaihtoehto lapsen kannalta, jos ero tulee? Miten etävanhempi voi sulattaa sen, ettei voi nähdä lastaan "tarpeeksi usein"?
Kiitos kaikista tähänastisista kommenteista!
Etävanhemman - ja lähivanhemmankin - olisi kyettävä erossa(kin) kypsään aikuisuuteen ja toimivaan vanhemmuuteen. Lapsi ei saa olla pelinappula shakkilaudalla. Erilaiset asumisjärjestelyt esim. asunnot lähekkäin, on varsin viisas ajatus. Yhdessä asuminen, jos ei siihen eväitä enää ole, ei lapsenkaan kannalta ole hyvä. Lapsen "koti" on siinä tunneilmapiirissä, jonka vanhemmat luovat. Jos riidellään tapaamisista, elämisestä jomman kumman luona jne. ei lapsen ole hyvä olla missään. Ainutta oikeaa ratkaisua ei ole. Jos vanhemmat ovat riittävän fiksuja ja kypsiä ajattelemaan eroa lapsen kannalta, tapaamiset järjestyvät kivuttomasti - ilman aikatauluja ja yhteisellä, toimivalla, joustavalla sopimuksella. Lähellä asumisessa ja kohtuullisissa puheväleissä ex-kumppanin kanssa on se etu, ettei tarvitse "suojautua" luottamuspulan taakse. Erovanhemman ja lapsen tapaamiset eivät silloin muodostu kynnyskysymykseksi - ja lapsi voi hyvin. Lapset kun eivät ymmärrä aika- ja päivärajoituksia. Vuoroviikot taas ovat kaikille käsittääkseni hankalia, vaikka lapset kyllä sopeutuvat monenlaisiin järjestelyihin. Pää-asia on, että tapaamisista sovittaessa säilyttää joustavan ja luontevan mahdollisuuden molempien vanhempien elää arkea lapsen kanssa. Silloin ei erovanhemmankaan tarvitse miettiä tapaako lasta riittävästi.
mieltä, eli lyhyesti sanottuna, lapselle on kai parempi, että hänellä on kaksi kotia.
Olen kyllä etäpesäkkeen kanssa samaa mieltä, eli kyllä lapsella pitäisi olla vain yksi koti, MUTTA
nyt sen tein, vein pian kolme vuotiaan lapsen äitinsä ( uusi mies) luokse.
Kun en vienyt syksyllä lastani päiväkotiin, se kostettiin minulle sillä ettei esim kotiapua saa, makasin joulukuun ja lähes koko tammikuun kotona, kävin lapsen kanssa 5 kertaa ulkona !
Ajattelin nyt vain lapsen etua ja vein hänet äitinsä hoitoon viikonlopuksi, TIEDÄN sen olevan VÄÄRIN, mutta tarvitsen lepoa. Toki tiedän että huoli lapsesta aiheuttaa sen, että maanantaina olen entistä väsyneempi...........
Kuulostat pahasti masentuneelta tai sitten olet trolli. Lapsen kannalta toivon, että kyseessä olisi jälkimmäinen vaihtoehto.
Tiesitkö, että lapsenkin masennusriski myöhemmässä elämässään moninkertaistuu, jos häntä hoitanut on masentunut?
Kyseleppä esim. terveyskeskuksesta aikaa ja kerro rehellisesti ettet jaksa.
hätä ei lue lakia
sitä en tarkoittanut
10 vuotias jo ymmärtää
vanhempiensa ratkaisun
lapsi ymmärtää myös sairauden
ja tapauskohtaisesti etenemme
- muista happi & happy-