...mä oon sairas, nyt mä vihdoin tajusin sen..kauan se kesti, mut lopulta tajusin..tällanen ei oo enää normaalien ihmisten touhua.. Kuvitelkaa tilanne: sä seurustelet maailman ihanimman jätkän kanssa (jonka ihanuuden huomaat kylläkin vasta myöhemmin, liian myöhään) sä oot ihastunut siihen ja se suhun. sä petät sitä, sä tajuatki rakastavas sitä, kuluu puoli vuotta, ette enää seurustele, mut oot vannonu rakkautes jätkälle, jätkä saa tietää pettämisestä (kun itse pelkurina et uskaltanu kertoo) ja on vihainen vähän aikaa, lopulta haluaa sopia, ehkä antaa anteeksikin ja alottaa alusta, kaikki on hyvin, sit diskossa jätkä sanoo sulle, et "kaikesta huolimatta, meidän pitäs viel olla yhdes", mut sä et vaan voi enää, et pysty, ku hädin tuskin pystyt katsoon jätkää silmiin (niin paljon sua kaduttaa ja pelkäät sen toistuvan) sit kaikki on jotenkuten hyvin..vois olla, vois tulla olemaan..ja sit sä meet taas sänkyyn jonku muun jätkän kanssa ja aamulla tajuat tapahtuneen ja soitat (tällä kertaa kerrot heti itse, et jätä siihen et jätkä kuulis muualta) kerrot tapahtuneen. pitkä hiljaisuus. jätkä haukkuu sut (ihan asiasta, ymmärrettävästi) ja sä saat jonku ihme kohtauksen, et tiedä yhtään mitä puhut, täriset ja itket vaan, istut portailla ja keinut hitaasti kädet ympärilläs edestakas, sillävälin ku kaveri yrittää rauhotella sua, puhuen samalla jätkän kanssa puhelimessa. kaikki katoaa ympäriltä, on vain sinä ja sun poskia polttavat kyynelees, sinä ja kaikki ne kamalat ajatukset..vähän ajan päästä heräät "horroksestas" ja rauhotut vähän..sama toistuu kuitenkin myöhemmin uudestaan, kun tajuat tekosi: ainutta jätkää, joka susta on ikinä oikeesti välittäny, sä petät sellasten jätkien kaa jotka ei oo ikinä ees kuvitellu välittävänsä susta. taivas repeää ja kyynelistä ei tuu loppua, ja taas samat kauhunhetket toistuu........ tajuat tarvitsevas apua, tajuat olevasi sairas...et oo enää ihminen, kukaan ihminen ei vois tehdä mitää tollasta. tarvit auttajan joka vois saada tilanteen kääntymään edes jonkin verran parempaan suuntaan, tarvit jonkun auttamaan päätöksissä ja omien arvojen hakemisessa, itseluottamuksen etsimisessä.....makaat sängyssä hiljaa itkien, muu maailma katoaa ympäriltäs vaieten. haluaisit vain kuolla pois, mutta ymmärrät että se vain pahentaisi asioita...tajuat olevasi jotain ihan muuta mitä olet aina kuvitellut olevasi...
Kun sisin kuolee...
BrAn
2285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttu tunne.Itse olin vain se jota petettiin...seurustelin maailman ihanimman ihmisen kanssa.olin masentunut,enkä antanut hänelle rakkauttani niin kuin hän minulle,olin itsekäns ja otin vastaan hänen rakkauttaan.Hän palvoi minua.Palvoi kuin Jumalatartaan.Teki kaikkensa vuokseni,mitä ikinä että minulla olisiparempi olo.Piti minusta huolta.Olin itsekäs,otin mutta en antanut.Hän tapasi jonkun joka osasi pitää myös hänestä huolta,antaa myös hänen vain olla ja tuntea kuinka rakastetaan.Ymmärsi että miltä se tuntuu kun todella rakastetaan ja se näytetään.En ollut itse sitä näyttänyt hänelle.Olin vain sanonut rakastavani näyttämättä sitä,mutta ottanut hänen rakkautensa vastaan.Ja kun oli liian myöhäistä,minä ymmärsin että minun olisi pitänyt antaa hänelle mitä olisin voinut eikä vain itsekkäässä sairaudessani ottaa kaikkea.Mutta se oli liian myöhään,ja annoin hänen mennä.Virhe.Hän ei koskaan saanut tietää että todella rakastin.Hän sai vain tietää että itse rakasti enemmän kuin ansaitsin.Menetin hänet samalle henkilölle loppuelämäkseni eikä hän koskaan saa minulkta todellista anteeksipyytöäni.
Ja vielä kehtasin vihata häntä pettämisen vuoksi,vaikka siihen ei ollut oikeutta.Minulla ei ollut oikeutta vihata,vaan olla onnellinen hänen puolestaan.Mutta se oli niin ristiriitaista.Vihasin ja rakastin häntä.Hän oli paholainen ja enkeli,saastainen ja puhdas.Ajatkseni olivat sairaita ja ristiriitaisia.Halusin kuolla pois sillä en antaisi anteeksi itselleni enkä hänelle.Rakastin ja vihasin.Huusin hänelle,vaikka minun olisi pitänyt huutaa itselleni.Minun virheeni.Kuka tahansa pystyi antamaan hänelle parempaa.Ei olut oikeutta suuttua jos hän löysi sen ennekuin ymmärsi hankkiutua minusta eroon.halusin kuolla.
ammattiauttaja?sitä suosittelen sinulle.Itse tarvitsin vain päivän kirjan ja kolme helvetillistä vuotta,eikä syyllisyys oistu siltikään.
Vaikea antaa mitään tarkkaa neuvoa tai kommenttia, kun en tunne sinua sen enempää kuin kukaan muukaan joka vain lukee tuon tekstisi, tietämättä kuka sen tekstin takana piilee.. Ehkä sinun olisi hyvä ottaa aikaa itsellesi, miettiä vähän itseäsi ja mitä haluat itseltäsi/elämältäsi. Aika auttaa, vaikkei se siltä tunnu.
Ja jos ei auta, niin eihän kukaan estä menemästä puhumaan jollekin ammattiauttajalle, ehkä se helpottaisi ja tutustuisit itseesi uudestaan. Olet varmaankin henkisen kasvun iässä, silloin elämä on aina vähän sekavaa..