Itse olen 2 lapsen yksinhuoltaja isä 42v ja
haluaisin kuulla muiden naisten&miesten lyhyitä
kommetteja elämästä,lapsista,ym
haluaisin kuulla muiden naisten&miesten lyhyitä
kommetteja elämästä,lapsista,ym
Yksihuoltajat
Pekka
313069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..
Arkista raatamista, pennin venyttämistä...
Mutta, ah, niin ihanaa kun on noi omat
kullanmurut!
Itse olen 1 lapsen 32vee yh-isi. Nautin joka
päivä olla pikku tyttäreni kanssa. En oikein
jaksa ymmärtää yleistä asennetta että lapsista on
vaivaa tai tuskaa. Kun on hankkinut, pitää
huolehtiakin, eksplisiittisesti. En koe asemaani
jonkinmoisena uhrauksena tai 'tuskana'.
Tottakai välillä on vaikeata, varsinkin lähteä
töistä kesken kokouksen ja ilmoittaa, että meen
hakeen tyttären kotiin. Mutta....sen takia olen
alkanut arvostamaan enemmän vapaa-aikaa.
Hienoa...kävin uteliaisuudestani katselee ja
tutkailee näitä sivuja..oli mukava
lukea ..viestisi/kirjoituksesi..:)
lapset ne on elämän jalokiviä.. hiottavia ja
arvokkaita...Tunnen useita yh-isiä..jotka
nauttivat vanhemmuudesta hyvä hyvä..
Moni ystäväni on myös ihmetellyt asiaa siitä
että, olis vaivaa ja jne... no hö
miksi tehdä lapsia jos ei panosta niihin...
Itse ole kahden viikarin yh.ja opiskelen siinä
ohella ja nautin elämästä.. ja lisää aijon
hankkia kun opinnot on ohi..jos luoja suo..
Tällä hetkellä opin uutta elämästä tai no
oikeastaan sitähän se on koko ajan :)
Kosioita on riittänyt vaan olen sanonnut
nauttivan tällä hetkellä ja katselevani..
Annan aikani pojilleni ja itselleni...siksipä
aloinki opiskelee tällä iällä(33v).
parasta aikaahan tässä eletään.. ;)
Mut`hei näpsyttelehän jotain mukavata.
viehkeää ja mukavaa ensilumen odotusta sinne!
T: Minna
sinulle. Oli mukava lukea noin elämän-
myönteinen kirjoitus.
Raskasta välillä, suurimmaks osaks aivan ihanaa.
Hermot usein koetuksella. Olen kolmen lapsen yh
ja yrittäjä. Ei ongelmia vapaa-ajan vieton
suhteen...En oo enempää yksin kuin avioliitossa.
Ei sitä henkistä tukee sillonkaan saanu vaan
vastuu oli itellä. Kotiapulaista en kaipaa
edelleenkään vierelleni. Henkistä kumppania
kyllä. Lapset terveitä ja pystyn elättämään
meidät. Enempää ei voi toivoa. Päivä kerrallaan.
Olen 35 vuotias yh-äiti. Paras palkinto jonka voi
saada kaikesta ajasta ja läsnäolosta jonka
lapsilleen antaa on tasapainoiset,
elämänmyönteiset aikuiset lapset joilla on arvot
kohdallaan. Paljon voimia sinulle kun väsyttää ja
tunnet itsesi yksinäiseksi!
hei
minusta lapset antavat syyn jaksaa ja muutoinkin
ovat ihania,itsellä yksi 5 vuotias ja kaksi jo
aikuista.
Hei.
Olen 24-vuotias kaksosten (4-v) yksinhuoltajaäiti.
Elämä voi olla toisinaan melkoista aallokkoa ja
myrskyä kun yrittää pärjätä kahden lapsen kanssa
ja opiskella samaan aikaan. Niin ja elää vielä
elämää, muunakin kuin äitinä.
Lasten isä asuu ulkomailla ja ei ota osaa
kasvatukseen eikä muutenkaan pääse edes
katsomaan. Mutta pärjätty on, vaikka välissä
tuntuukin, että on ihan poikki ja naatti. Olen
ylpeä itsestäni ja lapsistani. Yksinhuoltajuus ja
äitiys yleensäkin on tehnyt minusta, ainakin
omasta mielestäni, paremman ja voimakkaamman
ihmisen.
Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille!!
Aulikki
erosta 2.v. ja asiat ok. nautin jokaisesta
pienestäkin asiasta josta selviän itse ilman
muiden apua. Olemme onnellisia, mutta äitinä
kaipaan välillä suunnattomasti toista aikuista,
kaikesta huolimatta.
Olen onnellinen ja tyytyväinen neljän lapsen yh-
äiti. Lapset 7 v, 6 v, 5 v ja 3 v antavat voimaa
jatkamiseen.
Avoerosta kohta kaksi vuotta on kulunut ja olen
onnellisempi aikoihin.
Lapset ovat elämän suola ja rikkaus. On ihanaa
nähdä heidän kasvavan ja huolehtia heistä,
pikkuisistani.
Välillä kaipaan aikuista rinnalleni mutta olen
tottunut jo tähän yksinoloon. Varmaan tätä kestää
pitkään sillä olen jo sopeutunut siihen että
meitä isoa porukkaa kukaan mies ei huoli. Eikä
ole mieshaku päällä muuten siitä olisi tullut
stressiksi asti.
Nautin vain lapsistani ja itsestäni. Lapset
tapaavat isäänsä niin usein kun haluavat. Kahden
kodin välillä on matkaa vain vajaa 4 km.
Hyvä että olet tottunut yksineloon, on varmaan
hankalampaa löytää jotakuta jos on neljä lasta.
Pitäähän tämän uuden hurmata yhden sijasta viisi.
Mutta ei toivotonta... luulin ensin että olet
nainen jonka kanssa seurustelin reilu vuosi
sitten, rakastuinkin, mutta tunne jäi
valitettavasti yksipuoliseksi.
Jos se oikea löytyy, niin ei lapset ole ongelma.
Eivät ainakaan olisi olleet minulle. Tsemppiä,
ehkä joku päivä se unelmien mies kävelee vastaan.
Oli niinkuin itse olisin tämän kirjottanut...ihan
sama tilanne minullakin. Kaikille olen sanonut
ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia löytää
rakasta tämän "taakkani" vuoksi, vaikka itse en
pidä sitä esteenä ollenkaan! Jokainen tietää että
kun lapsia on hankittu, niin se kummalle ne jää,
niin hän ne hoitaa, eikä yritä löytää ketään
siihen tehtävään, vaan itselleen ihmistä johon
voisi rakastua ja jakaa elämän ilot ja surut. En
ole ihan vielä toivoani menettänyt vaikka usein
sitä miettii ja suree (turhaan?). Niin paljon
vielä olisi annettavaa.... :)
Ei noin saa ajatella! Jos uudet tuttavuudet ovat
sellaisia joita haittaa lapset, niin sitten pitää
siirtyä eteenpäin. Se, että toisella on lapsia
pitää hyväksyä osana toista. Jotain mitä elämän
varrelta on tarttunut mukaan, jotain jota ei voi
noin vain sivuuttaa.
Ehkä yksinkertaistan liikaa, onhan se eri asia
ihastua vain yhteen kuin isompaan joukkoon. Mutta
kyllä niinkin voi tapahtua. Se alkaa kuitenkin
ihastumisesta sinuun. Lapset tulevat siinä mukana
tai sitten koko jutusta ei tule mitään.
Voi olla että tähän menee pitkäänkin, ensin pitää
uskaltaa(!) ihastua yhteen (kuten aina, oli
lapsia tai ei), sitten pitää vielä uskaltaa
hyväksyä se, ettei toista tule koskaan saamaan
täysin "itselleen" ja että mukana tulee muitakin.
Jos se oikea osuu kohdalle niin nämä ovat
kuitenkin yllättävän helppoja juttuja :-)
Totta kai sitä nauttii jokaisesta pienestäkin
asiasta.mutta kyllä sitä joskus tarvitsee
muidenkin apua sehän on ihan tervettä.
ihmissuhteet ovat eritttäin tärkeitä(kahden
aikuisen)
temppiä
Kunnioitan miehiä, jotka ottavat vastuun lastensa
kasvatuksesta, tietenkin on useinkin niitä
tapauksia, joissa ei ole muuta mahdollisuutta.
Itse olen ollut 2 v kahdelle alaikäiselle yh-
äiti, 43v, en ole päivääkään katunut, että
halusin muutoksen elämään eron kautta. Nautin
joka päivästä, vaikka pakko myöntää, että
arvostaa niitä hetkiä, kun saa vapaata, saa
ajatella vain itseään, kuitenkin koko ajan
miettien lapsia. En seurustele, eli joskus kyllä
kaipaa aikuisen seuraa... varsinkin miehen,
mitään irtopainoksia en keräile.
Kyllä se on täyttä työtä, kun lapsistaan yrittää
kasvattaa mahdollisimman hyviä ihmisiä.
Mielestäni olen siinä onnistunutkin.
Tsemppiä kaikille muillekin yksinhuoltajille ja
olisi ehkä jonkun toisen kanssa kirjoitella ja
vaihtaa ajatuksia. Tähän kun ei viitsi novellia
kirjoittaa :)
Niin miks ei mies yhtä hyvin huoltajana, kuin
nainen. Olet aivan oikeassa ,että täyttä työtä se
on,mutta on se sen väärtti pitää olla myös
onnellinen pienistäkin asioista.
ps. olis kiva kirjoitella ilmoittele
Hei ja joo... niin kuin sanoin, se on työtä, niin
yh-äidille kuin yh-iskällekin, mutta kyllä se
myös antaa paljon. Olisi joo kiva vaihtaa
ajatuksia muutenkin kuin näin "näkyvästi".
Niin olishan se kiva vaihtaa kuulumisia toisella
tapaa,ettei näin "julkisesti" Ehdotuksia
sähköposti.... vai joku muu.....
Sähköposti ois ihan oiva keino... en tiedä miksei
sulle näy, mun sähköpostiosoitteeni... oon
joskus "nainen etsii miestä" sinkku Porista
Niinpä niin koitetaapa uudstaan jospa vaikka
sähköposti toimisi????
mikä sun osottees olis, ota joku uusi osoite,
mitä ei muut tiedä... :) tai laita omasi tuonne,
missä lukee sähköposti...
eipä taida oikein pelata tää sähkoposti tai
sitten mä olen liian vihreä???? lisää neuvoja
laita tonne alas sähköpostiosoitteesi...
En ymmärrä miksei mun sähköposti osoite näy sulla
uusia ideoita!!!
koita [email protected]
olen eronnut -95 jaoon kahden pojan yh-iskä ja
haluisin uutta suhdetta naisen kanssa. Mutta
miksi naiset pelkää tarttua tilaisuuteen. Oon
laittanut vie´stiä eri palstoille ja kun kerron
että oon yh vastaukset loppuu.Olaanko me yh-iskät
,niin erilaisia että meihin ei luotette tai oteta
yhteyttä,
Hei... en minä ainakaan pelkää jos joku sanoo
olevansa yh-iskä. Jotkut vaan ovat sitten olleet
sitä mieltä, ettei yh-iskä ja yh-äiskä sovi
yhteen, tulee liian suuri perhe. Minkäs ikäsii
sulla on lapset? Ja mistäpäin olet... kirjoita
sähköpostiin jonka laitan tuonne alas.
Missä se sähköposti osoite on että voin laittaa
viestiä?
No... laitan nyt osoitteen tuonne... kerropa
sitten mistä oot ja minkä ikäinen...
Enkö minä osaa, mutta osotetta ei vaan näy, kerro
tarkemmin mistä se löytyy?
kokeile osoitetta [email protected]