Taas tänään ikkunastani,
näin sinun kulkevan,
vieri kyynel silmästäni.
Muistan tuon puserosi,
kuinka voisinkaan unohtaa,
ja nuo vaaleat housusi.
Tunnen sinut kilometrien päästä,
kuvasi on iskostunut mieleeni,
mutta sinun sydämesi on jäästä.
Et minua muistakaan,
vaikka minä sinua niin kaipaan,
et minua haluakaan.
Tätä kai se elämä sitten on,
surua ja murhetta,
ihmisen varmaan kuuluu olla onneton.
näin sinun kulkevan,
vieri kyynel silmästäni.
Muistan tuon puserosi,
kuinka voisinkaan unohtaa,
ja nuo vaaleat housusi.
Tunnen sinut kilometrien päästä,
kuvasi on iskostunut mieleeni,
mutta sinun sydämesi on jäästä.
Et minua muistakaan,
vaikka minä sinua niin kaipaan,
et minua haluakaan.
Tätä kai se elämä sitten on,
surua ja murhetta,
ihmisen varmaan kuuluu olla onneton.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voinu tehä ton runon se on suoraan mun sisimmästä,
mun tilanne on just noin,nii ihmisten kuuluis
olla onnellisia vaa eipä ne oo...
sulla on upeita runoja..
kiitos kommenteista, jotka olit laittanut
runojeni perään..