Vaellan yksin pitkin autioita katuja.
Varjot pitenevät ja ilmassa on usvaa,
joka muuttaa kolkon maiseman harmaaksi.
Askel askeleelta olen kauempana sinusta.
Synkkä syysyö saa hengitykseni höyryämään.
Katulamput valaisevat päämäärätöntä matkaani.
Tunnen, kuinka kylmyys tunkeutuu vaatteitteni
läpi ja saa minut vapisemaan.
Työnnän käteni syvemmälle taskuihin.
Sukellan muistoihin ja palaan hetkeen, jolloin
olit vierelläni.
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, rinnassa
tuntuu viiltävä kipu, kun muistan sinut ja
yhteisen aikamme.
Ajan, jota en koskaan unohdu.
Varjot pitenevät ja ilmassa on usvaa,
joka muuttaa kolkon maiseman harmaaksi.
Askel askeleelta olen kauempana sinusta.
Synkkä syysyö saa hengitykseni höyryämään.
Katulamput valaisevat päämäärätöntä matkaani.
Tunnen, kuinka kylmyys tunkeutuu vaatteitteni
läpi ja saa minut vapisemaan.
Työnnän käteni syvemmälle taskuihin.
Sukellan muistoihin ja palaan hetkeen, jolloin
olit vierelläni.
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, rinnassa
tuntuu viiltävä kipu, kun muistan sinut ja
yhteisen aikamme.
Ajan, jota en koskaan unohdu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.