Hän juoksee, juoksee yksin pimeydessä, eikä kukaan häntä ole pelastava. Ei kukaan. Kyyneleet valuvat vuolaana virtana hänen poskiaan pitkin, ja kaapunsa riekaloituneen hän antaa liehua tuulessa. Mustat pitkät hiukset takertuvat puiden oksiin, ja hän riuhtaisee ne irti, jättäen merkkejä historiaan. Hän istuu kivelle. Ahdistus on vallannut kehon joka kolkan.. kukaan ei voi tyttöä enää löytää. Hän on kadonnut maailman virtaan.
Hän etsii katsellaan terävää esinettä. Mokkasiinistaan hän veitsen, niin terävän vetäisee. Ranteelleen hän sen asettaa, verta vuodattamaan. Romanttisen punainen veri leviää tytön käsivarelle. Valtimoa veitsi kiertelee, ja sitä lähes hipaisee. Ei tyttö välitä, itkee vain. Hän kerran elää sai, mutta sen elämän luovutti pois. Miksi tapahtui niin? Jäikö hän menneisiin, haaveisiin? Hän luovutti elämän, hän myi sen pois. Nyt on vain ruumis juokseva ikuisesti pimeydessä, varjojen katveessa, valoon se ei enää ole pääsevä.
Hän etsii katsellaan terävää esinettä. Mokkasiinistaan hän veitsen, niin terävän vetäisee. Ranteelleen hän sen asettaa, verta vuodattamaan. Romanttisen punainen veri leviää tytön käsivarelle. Valtimoa veitsi kiertelee, ja sitä lähes hipaisee. Ei tyttö välitä, itkee vain. Hän kerran elää sai, mutta sen elämän luovutti pois. Miksi tapahtui niin? Jäikö hän menneisiin, haaveisiin? Hän luovutti elämän, hän myi sen pois. Nyt on vain ruumis juokseva ikuisesti pimeydessä, varjojen katveessa, valoon se ei enää ole pääsevä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea kuvata, mielenkiintoista, haikeaa, mieleen tuli jonkinlainen balladi.
Asetat sanasi niin, että se kosketti väkisinkin.
Sitäpä hyvinkin.
Tylsä, kömpelö, raakile. Olen puhunut.
Tuollaisen otsikon alta en lue sanaakaan. Sen verran vastenmielinen.