Sieluni julmassa
myrskyisessä säässä,
nimesi ja sanasi
soivat minun päässä.
Kun kuulen ne
niin huomata voin;
tavatessani sinut
elämän paremman loin.
Sinä et voi minua unohtaa,
sanoit minulle joskus niin.
Ja hani minä uskon sinua,
saamme toisemme kyyneliin.
Tiedät että heikko
ja heikko vahvan luo,
mahdollisuus päästä
ystäväksesi minulle suo.
Sanasi soi päässäni
uudestaan ja edelleen.
Tällänen läheisyyden (tuska?!)
tunto saa minut karrelleen.
Autan aina parhaimpani
mukaan, jos niin haluat.
Jos vaan vierelleni
samalle polulle kapuat.
Tai voisinhan minäkin
polkuani vaihtaa,
matkaani niin olisi kai
helpompi taittaa.
Saisit olkapäätäni
vasten tarpeessä itkeä.
Ja vaikka maailma onkin kova,
olisi ystävyytemme sitkeä.
Mitä ikinä päässäsi liikkuu,
ota aikaa itsellesi nyt.
Kyllä minä kestän tämän,
olenhan tänne siksi syntynyt.
Eli tarkoitukseni oli tuolla
sanoa sinulle että;
Sinulla on nyt joku joka
elämän kukallesi antaisi vettä.
Kiitän sinua sanoistasi
oi, Mirah Rakas.. (-heh-)
Jos joskus lähet,
tulet kai takas?!
myrskyisessä säässä,
nimesi ja sanasi
soivat minun päässä.
Kun kuulen ne
niin huomata voin;
tavatessani sinut
elämän paremman loin.
Sinä et voi minua unohtaa,
sanoit minulle joskus niin.
Ja hani minä uskon sinua,
saamme toisemme kyyneliin.
Tiedät että heikko
ja heikko vahvan luo,
mahdollisuus päästä
ystäväksesi minulle suo.
Sanasi soi päässäni
uudestaan ja edelleen.
Tällänen läheisyyden (tuska?!)
tunto saa minut karrelleen.
Autan aina parhaimpani
mukaan, jos niin haluat.
Jos vaan vierelleni
samalle polulle kapuat.
Tai voisinhan minäkin
polkuani vaihtaa,
matkaani niin olisi kai
helpompi taittaa.
Saisit olkapäätäni
vasten tarpeessä itkeä.
Ja vaikka maailma onkin kova,
olisi ystävyytemme sitkeä.
Mitä ikinä päässäsi liikkuu,
ota aikaa itsellesi nyt.
Kyllä minä kestän tämän,
olenhan tänne siksi syntynyt.
Eli tarkoitukseni oli tuolla
sanoa sinulle että;
Sinulla on nyt joku joka
elämän kukallesi antaisi vettä.
Kiitän sinua sanoistasi
oi, Mirah Rakas.. (-heh-)
Jos joskus lähet,
tulet kai takas?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos voisin
Voisin maailman sinulle antaa
Saisit nähdä
hyvä täällä on elää
Voisimme laulaa lauluja ystävyydestä
voisimme elää ikuisin ystävinä
joskus toivon että tämä tapahtuu
siihen asti nähdään ystäväni
Sanoit eilen rakastavasi,
en voinut vastata
Valitettavasti on se niin
en sano etten rakasta
Rakastan kylläkin,
en voi vaan sitä 'niin' sanoa
Nähdä tahdon kasvosi
enkä vastausta anoa
Sattuu ne sanat
tietää moni sen
Kuulet ne ystävä vielä
Muuta minä tahdo en
Jos vain voitaisiin
toisiimme jos katsottaisiin
Käteni ympärilles kiertäisin
Minä rakastan kylläkin..
Tahdot nähdä
sen lupaan
näemme yhdessä taivaan
koska katsomme samaa maailmaa
katsomme samalla tavallla
Kun toista sattuu
toinen ymmärtää
meidän ystävyys kestää
se kestää ikuisuuden
En koskaan tahdo erota
en koskaan tahdo itkeä toista vasten
en koskaan tahdo nähdä sun itkevän
Joten hani kerrot kai
kun sulla paha olo on
Niin voin auttaa
En pysty ihmeisiin
ei meistä kukaan
mutta suurempaa voin tehdä
voin kuunnella ja olla sun ystäväs
Vaikka mitä tapahtuis
voit kertoa mulle kaiken
koska tiina rakas
oot mulle tärkeä
Ystävyyden sirpaleita
emme niitä näe
Rakkauden vastusteita
välillämme koe
Kiitän Luojaa sinusta
otat huolta minusta
En sitä vaatinut
apuasi en pyytänyt
Kriteeri on se sekin
huomasit minut
Ihmisiä vain mekin
halusin sinut
Joku ilta, sinä ja minä
kahdestaan kuutamolla
Ystävän kanssa lähellä
yhdessä aina olla
Pieni valkoinen viiva
sydämemme yhdistää
Sieluistamme tuska huusi
tahdoimme ystävää
Saimme tahtomme
saimme toisemme
Koskaan erota
ei me haluta
Tule surusi kanssa
tule ilosi kanssa
Kunhan tulet, en jätä
aina vaan, jatkan tätä
Halata jos vain voisin
sinulle maailmani soisin
Itkisit tai nauraisit
tai kultaasi sä kaipisit
Olisin siinä tukenasi
Henkisesti sielussasi
Ja mitä tulee ihanuuteesi
tai sen puoleen kauneuteesi
Älä minua kehu, katso peiliin
Kuvasi jos voisin,
piirtäisin seiniin
Kaiken antaisin
kuolemaan menisin
Puolestasi mitä vaan
tekisin minä ainiaan.
Runosi saa mut kyyneliin,
Miten osaat koskettaa mua niin.
Sanot sanan tai pari,
kumminkin ne sanat mun sydämeen menee
En koskaan ole voinut
Kertoa kenellekkään näin helposti
miltä minusta tuntuu
olet ainoain,
jolle unelmain olen kertonut
Tahdon muistuttaa,
Että minne meen
Ja mitä teen,
oot aina mielessäin
Me näemme vielä
sen lupaan
sitten voin sulle huoleni kertoa
ja itkeä sua vasten
Tiedät mun surut ja pelot
ja kuuntelet
nyt tahdon kiittää sua ystäväin
siitä että välität
Lupaan sulle,
opit rakastamaan,
kuuntele sydäntäs,
niin tiedät minne se kuuluu..
Ja hani...
oot mulle tärkeä
Tekisitkö sä palveluksen mulle,
niinku mäki tekisin sulle
Eli, mitä ikinä sä teet
säästäisit sun kyyneleet
En sano, ettet itkeä saa
haavojahan se parantaa
Tahtoo Tiina sua lohduttaa,
kyllä Mirah itkeä saa
Pelkään vaan, olet kaukana
etkä ole mun halattavana
Tahdon olla vierelläsi
vahtia joka kyyneltäsi
Noiduit sä itses muhun
sait mut rakastumaan suhun
Hakisin sulle taivaalta tähden,
lähtisi en, vaikka pyytäisit että lähden
Linnuradankin kanssasi
tulevaisuuteen kiertäisin
Yhdessä matkan kestäisin,
ja itkisin helmi kyynelin
Jeah, mä olen tyhmä
ei mulla joskus järkeä
Mut usko mua ku sanon
Oot mulle Todella tärkeä..
Sähän lupasit mulle
Et koskaan itsellesi pahaa tee
Miksi sitten teit sen
Petit lupaukses
Olisit odottanut
Että olisin kuunnellut
Olisit odottanut
Että olin ollut luonas ja halannut
Et tiedäkkään kuinka paljon itkin
Kuulin kauhen asian
Sinulla paha olo
Ja kauhistuin
Tänä iltana vasta tunteeni muut huomasivat
Muut huomasivat kuinka tärkeä tosiaan mulle olet
Et varmaan koskaan huomannut
Mutta mua sattuu kun sua sattuu
Nyt kerro kaikki
Koska tahdon kuulla
Ja aina muista
Sua Tiina rakastan
Sinäkin kuulit...
*Itkee*
Mä olen pahoillani, mä todellakin petin
lupaukseni, mut usko mua, tää ei ollut
suunniteltua...
(Jeah, tästä tulee julkista nyt, tavallaan.. mä
en muista sun mailias, ja vähän vaikeeta
tarkistaa jostain, en ole kotona.. Joten, jos
tunnistat, ettei tämä kuulu sinulle, Eli, jos et
ole Mirah, älä lue.. Ei kuulu sulle.)
Jeah, eli meitsi on nyt pakkohoidossa...
Mielisairaalassa... Kuulostaa aika rankalta, eikö
totta..? Niihnpä..
Olen itse syyllinen siihen, etten pääse täältä
pois, kuten sanoin -pakkohoitoa-
Karim taisi kertoa?! jeah..
voi Vittu!!
Mä tein sen niin typerästi!! Karimin ei olisi
tarvinnut nähdä sitä.. Mä todellakin munasin
pahasti... Mut tavallaan, parempi myöhään kun ei
milloinkaan..
Eli toisin sanoen, se ois tapahtunut ennemmin tai
myöhemmin..
Valitettavasti.
Musta tuntuut tosi pahalta, olet mulle ainoa,
ja mä petin sut..
Syrraaan on kai ihan turha pitää yhteyttä, samoin
kun Janneenkin.. Ja mun n.s. ystävät?!
jeah hahhaa.. ne jätti.. Paitsi sinä, sinä olet
mun ainoa..
Jeah, et varmaankaan usko, mut mä olin Simon
kanssa.. Se jätti mut, niinkun monet. Se lähti
armeijaan, ja jätti mut.
Usko tai älä, mä en usko että mä elän enää..
Kun mä tutustuin Simoon, tuntu ku oisin uneksinut
kaiken.. Vieläkin tuntuu samalta, ei tää voi olla
totta..
Tää ei oo mun elämän tapani, Anteeks..
Mun on nyt viimeistä kertaa otettava itsestäni
niskasta kiinni, ja kohdattava todellisuus..
Mä aionkin tehdä sen.
Mä alotan alusta,
mä uudistan ympäristöni, sä tiedät,
tuttavapiirin, ja mielentilani..
En ehdi nyt kirjoittaa enempää, mun hoitsu vaatii
mun lopettavan..
Sanoisit Karimille että olen mielisairaalassa, ja
että pahoittelen tekoani, sanon kyllä sen itse -
anteeks- hänelle, mutta en voi nyt..
Kirjoitan sulle rakas kirjeen, että saan
todellakin kerrottua kaiken, Enkä mä voi muuta
kun kunnioittaa sun sydäntäs...
Sä olet ihmeellinen ihminen,
en ymmärrä kuinka pystyin hetkeksikään unohtamaan
sinut...
En edes päässyt halaamaan sinua, en jaksanut
odottaa..
-tuntuu pahalta-
Menen nyt, pärjäile..
Niin minäkina aion.
Kirje tulee perässä.
Yksinäisyydessä,
Tiina
Sadepisarat lyövät ikkunaan
muistuttavat niin kyyneleitäni
Rakkaani kaukana, jos edes jossain
En tiedä mitä tehdä, mihin mennä.
Pyörin ympyrää enkä saa selvää
mitä tahdoin vielä eilen
Kerroin kaiken kuulle, se ei
kuunnellut huutoani
Kerroin sitten kaiken tähdille,
aamulla nekin väistyivät.
Nyt itken koska en muuta voi.
Itken ja voin hyvin,
ristiriitaista, eikö totta?!
Tahdoin antaa taas kaikkeni
ja kuten tavallista...
Petin itteni. Hylkäsin itseni
taas muiden armoille ja murruin.
Jätin syömisen nukkumisen ja
jopa itseni, jätin kaikki...
Tahdoin vaan parasta, jollekkin,
itselleni..
Kompastuin omiin jalkoihini
mutta kun taas yksin nousin pystyyn,
taas kaaduin kyyneliin.
Kaaduin vaikken liikkunutkaan.
Pääsinkö edes pystyyn..?
Itken, koska en muuta voi.
Sadepisarat yltävät nyt hiuksiini,
kastun, kyyneleistä, sateesta.
Maailmakaikkeuden kauneimmista
elementeistä.
Itken, koska en muuta voi.
Jätin taas jonkun, itseni.
Hylkäsin sen, kauneuden.
"Kuu meitä yhdistää
mun oma rakas punapää"
[Metallica - Nothing else matters]