Kultapieni..

Kun makaan sängylläni,
en osaa sulkea silmiäni.
Kello kiitää eteenpäin,
on jo pimeää, mutta en voi kuin tuijottaa
kipein, kostein silmin ikkunasta ulos.
En mä siellä mitään näe, mutta mielessäni on sun
kuvas niin selvänä, niin aitona,
että pelkään sen katoavan jos suljen silmäni.
Radiosta soi tuttu sävelmä, hiljaa ja
surullisena, meidän laulu, pystyn melkein
kuulemaan kuinka sydämeni itkee.
Olisin valmis luovuttamaan heti paikalla, mutta
jokin käskee minua taistelemaan, jatkamaan tätä
paskaa, joku sanoo ettei nyt oo aika luovuttaa.
Ei nyt eikä koskaan.
Silmiä särkee.
Ajatukset kiertää loputonta ympyrää.
Uudelleen ja uudelleen palaan muistoissani
taaksepäin,
uskotko että rakastuin suhun sinä yönä?
Voi jos vain saisin, antaisin sulle koko elämäni,
mutta olet niin kaukana.
En milloinkaan ylety koskettamaan sinua, vaikka
seisoisit vieressäni.
Välissämme on aina niin paljon ihmisiä..
Jonain päivänä saat tietää kaiken.
Eihän koskaan ole liian myöhäistä..