Muotoilen kysymyksen uudelleen, koska edellisen vastaukset menivät vähän pipariksi.
Oletko nettiriippuvainen?
Entisen kotitaloni vintiltä löysin vinot pinot pitsilakanoita, erillisiä pitsejä. Niillä ei ole käyttöä koska nykyisin käytetään
värikkäitä ”Unikko” pussilakanoita. Oli pöytäliinoja ristipistoin ja pitsein, oli ryijyjä, keinutuolimattoja.
Nöyrästi tunnustan aikaisemman sukupolven työn, mihin minulla ei ole minkäänlaisia kykyjä, ei taitoja. Tuijottelen tylsänä TV:tä ja tätä tietokoneruutua.
Oletko nettiriippuvainen?
Entisen kotitaloni vintiltä löysin vinot pinot pitsilakanoita, erillisiä pitsejä. Niillä ei ole käyttöä koska nykyisin käytetään
värikkäitä ”Unikko” pussilakanoita. Oli pöytäliinoja ristipistoin ja pitsein, oli ryijyjä, keinutuolimattoja.
Nöyrästi tunnustan aikaisemman sukupolven työn, mihin minulla ei ole minkäänlaisia kykyjä, ei taitoja. Tuijottelen tylsänä TV:tä ja tätä tietokoneruutua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensteksi se tulee salakavalasti kuin syöpä. Sitä vaan ajattelee, että minä vähän vaan vilkasen, mitä muut on kirjoottannu, mutta sitten sitä huomoo, jotta on ihte kirjottannu pitkän sepustuksen, jossa ei oo päätä eikä häntää. Sitten sitä odottaa, että joku toinen samanmoinen kaheli vastaa, ja niin sitä huomoo, jos huomoo, jotta koukussa on. Kohta on niin, ettei pissille
meinoo keretä, hyvä puoli on se, kun ei kerkiä oikheen syyäkkään, läskit siinä pakostakin pienenöö. Unet männöö lyhykäisiksi, kun vähän vällii täytyy vilkasta, jotta joko se toinen kaheli on vastannu. Ja sen pienen ajan kun on taju poissa, näkkee unia joissa kirjottellee niin
laatutekstiä, että. Näin se mennöö, se nettiriippuvuus, pahempaa on kuin löysässä hirressä. On ne viisaat värkin keksinneet tyhmän
kiusaksi. Perskules.
Sinähän se hauskasti vastasit, niinhän se taitaa mennä.
Ja jos se kolmas ” kaheli ” ei vastaa, niin aina on syy mennä uudelleen ja uudelleen kurkkaamaan, että joskos nyt viimeinkin, ja koukku on nielty.
Vitsi riippuvuudesta. Tohtori varoitti potilasta, ettei pitäisi tottua liialliseksi unilääkkeen käyttäjäksi. Toinen vastasi topakasti:
- Kolmekymmentä vuotta olen käyttänyt, enkä vielä ole tottunut! –
Myönnän auliisti olevani melkoinen pörrääjä.
Hämnmästelen vain sitä, miten tämän palstan kirjoittelu on keskittynyt vain yhden nikin ympärille.
Luulen, että Täti Monica voisi hieman tuoda lierihattunsa alta lisää "valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa..."
Kovin mielelläni antaisin pörinän siirtyä jollekin paremmalta tuoksuvalle uudelle palamattomalle "lantatunkiolle."
pikkusen liiotella. Et sinä täti kuitenkaan niin nuori ole ettet olisi ennen tietokonetta ehtinyt käsityötaitoja opetella, ja ne taidot palautuu kunhan vaan otat virkkuukoukun tai kutimen käteen.
Mulla on aina vieressä käsityö houkuttelemassa pois tietokoneen ääreltä, eihän täällä aina tartte suunapäänä olla puhumassa.
Mitä minä noita omia nuoriani tunnen, niin heillä on niin paljon kiireitä elämässä, etteivät he ennätä paljon tietokoneen äärellä istua.
Varmaan se loppujen lopuksi on aika pieni osa ihmisiä jotka on koukussa tähän masiinaan.
Toki minulla on keskeneräinen kappaverhon virkkaus jossain hyllyllä ja aloitettu sängynpeite kalastajalangasta.
Mutta se ikivanha aarre, jonka löysin on niin henkeäsalpaavan kaunis, sellaista en osaisi tehdä kuuna kullan valkiana. En tiedä onko se pöytäliina vai sängynpeite. Se on niin kummallisen mallinen pöytäliinaksi ja nykyajan sänkyyn liian lyhyt. Vai olivatko ihmiset ja sängyt lyhyempiä ennen vanhaan?
oli paljon lyhyempiä ja kait ne oli ihmisetkin, kun minä kasvoin kaksitoistavuotiaana 175:een senttiin, olin koko kunnan pisin koululainen, tähän aikaan se ei ole naisen pituudeksi vielä mikään.
Jos menet museoon ja kipuat korkooseen niin jalat koukussa pitää olla, niin lyhyitä on sängyt.
Ota ne virkkuukset pois hyllyltä, mulla on ryijyntekele koko ajan tv:n edessä, on aina pakko solmia muutama lanka kun istahtaa katsomaan televisiota.
osaan noi kauniit pitsit ja käsityökirjonnat ja tykkään vielä niistä
Onneksi on elämässä tekemistä ja muuta kuin tietokone ja tv ja onneksi osaan liikkua voin nauttia ulkoilustakin .
Tämä tietokone on hauska väline kun on jotain pikkusein vapaa aikaa kun ei halua tehdä muuta askareita . siis vain huvinvuoksi tänne ei päätoimista tuijottelua vain.
Elämä onelämistä varten eikä istua jonkun tietokoneen seurassa ja tv tä tuijotellen .
Jokainen myös oppii vaikkei ihan koruompeleita halua tehdä niin jotain jokainen osaa
Minusta ainakin onollut hauskaa kokeilla monenlaisia tekemisiä piirtämistä savitöitä askartelua kirjoittamista ym mahdollista ja kotityöt j lapsetkin siinä sitte menee mukana ja oppivat hekin .
Esim huovutus on kivaa ja helppoa ja sitä on mukavaa tehdä lastenkanssa
ja voihan sitä vaikka sepänhommia kokeilla takoa rautaa ja siitä jotain ym
ei saa passivoitua elämä menee hukkaan ja kunto rapistuu aivan onnettomiin
Tapsi pois seinästä pariksi päiväksi ja "ylös, ulos ja lenkille" niin tuon toisen jutun kiloittelut muttuvat mummoilla iloitteluksi !
Tunnustan ettei minulla edes ole internetiä. Tulevat puhelinlaskut niin kalliiksi metsämökkiin.
Kurkkaamaan pääsee kun käy kirkolla kirjastossa tai joku tuttu kylällä antaa tarkistaa sähköpostin.
"Turhan kuntoilun olen aina jättänyt muille."
Näin talvella pitää olla sitä "liukkaan kelin lisää".
Lähtisitkö ?
- Ei se heinää tee, joka pilviä haistelee !