Elämän viljaa

Äijä -85 kirjoitti:

Propagandaa, propagandaa, propagandaa. Mieli
maassa hän vaeltaa miettien mielensä syntyjä
syviä. Niitä näitä pohdiskellen hän maata tallaa
kunnes määränpäänsä tavoittaa. Siellä on paikka
niin täydellinen, täydellisempi kuin mikään muu.
Siellä kasvaa elämää, kuin rutto se sitä
sisällään kantaa. Niittää viljaa, kyntää
peltoaan, auraa kunnes taas sitten kerran kasvaa.
Tätä se toistaa vuodesta vuoteen. On tehnyt jo
kauan ja tuskin koskaan edes lopettaa. On
päämärätöntä toimintaa. Seilaa se sinne tänne
miettien milloin mitäkin.

Miksi se näin tekee, kun voisi vain olla
olematta, kuin osa kokonaisuutta. Nyt se on vain
kuin juoksevaa vettä. Virtaa se lävitse sormien
yhtään miettimättä. On se liikkeessä aikaa
muuttamatta vaan aika juoksee tehden tepposensa.
Joutaa jo aika muuttua, toiseen paikkaan siirtyä.
Taas hän niittää. Sitten kyntää ja lopulta auraa.
Viimeisenä hän kylvää ja taas kasvaa. Koittaa
syksy ja taas hän niittää. Kierto on loputon,
kuin virtaava vesi purossa. Se myllynkiviä
vierittää. Kivet ne viljaa jauhavat. Viljasta
onkin jo moneksi. Leivän se tuo taloon, näin se
vain on.

Mutta voi niitä juhlavehniä siellä pellossa
joukossa viljojen. Jo ennen kuin ovat edes
kunnolla kasvaneet, tulee viljelijä ja myrkkyään
kylvää. Kohtalon oikku olla väärässä paikassa
väärään aikaan väärien joukossa on kamalampaa
kuin voisi kuvitellakaan. On hirveää tietää
olevansa väärällä puolella, mutta kun vielä
tietää, että toisellekaan, paremmalle puolelle
itselleen ei enää pääse, on se vieläkin
kauhistuttavampaa. Sillä on se kuolemantuomio
olla siellä minne ei kuulu.

Eläkää siellä minne kuulutte.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä