Mikä suomalaisia nuoria kiinnostaa?

Lienee henkilökohtainen asia, mutta näppituntumalta voisin sanoa jotain yleispätevääkin...

Fantasia - kuten kaikki tiedämme - on siis tietysti tänä päivänä pop. Kuitenkin ns. jokapäiväiset, jokaisen nuoren elämää koskettavat realistiset tarinat menevät myös. Sellaiset, jotka avaavat näkökulmia vaikeisiinkin asioihin. Esim. siis avioero, kiusaaminen, rakastuminen, seksielämän aloittaminen jne. Rankemmat aiheet kiinnostavat toki myös, eli huumeet, väkivalta, abortti jne. Ei tietenkään välttämättä moralisoiden esitettyinä, vaan tuomitsematta realistisesti.

Rankemmat aiheet kolahtaa aina kuten huumeet ja itsemurhat, varsinkin molemmat yhdistettynä. Eikä mitään ja he elivät elämänsä loppuun asti onnellisina juttuja vaan masentuneisuutta depressiivisyyttä ja itseironiaa mukaan!

Ei niiden kirjojen tarvii olla niin hirveän yleviä.

Perusnuorta kiinnostaa myös arjen perusjutut.

Mä en toivo nuortenkirjalta tavallista arkea- ei ongelmanuorta, jonka vanhemmat eroo ja joka käyttää huumeita ja jonka poikaystävä pettää jne. Fantasia on hyvää, hauskan nuortenkirjan saa kun pistää nuoren fantsumaailmaan. Joo ja sitten semmoset oudot rakkaustarinat, kertoo vaikka oudosta nuoresta tmv. ja miten se luulee ettei oo ketään sille ja se vaan esim. vaeltelee metsäsäs ja sitten se löytää jonkun toisen ja rakastuu. Ja sitten semmoset erämaa- tyyppiset seikkailut. Ei kannata kertoo arjesta ja tupakanpolttamasta äänestä, se on niin tuttua. Mä haluan paeta todellisuutta kun luen.

Mä vihaan romeo ja julia- loppuja. Eikö lukijalle voisi jättää hvyän mielen?

Kirjan tulee myöskin olla paksu. Alle satasivuiset krijat vaan vituttaa kun just kun on päässy jutun makuun ni tulee takakansi vastaan. Kirottuja olkoot ne.

Myös rikoksesta kertovat kirjat on ihan hauskoja.

Pääasia on, että on TOIMINTAA ja jotain, MITÄ EI TAPAHDU JOKA PÄIVÄ. Lisäksi kirjan pitää olla HAUSKA, MIELENKIINTOISESTI KIRJOITETTU ja JÄNNÄ. Ja hahmojen pitää olla KIINNOSTAVIA ja ERIKOISIA, eikä kaikkea saa kertoa heti ekassa luvussa, vaan ihanteena olisi koko hahmon paljastuminen vasta loppumetreillä. Siinä hyvän nuortenkirjan aineksia...

Kirjoittaessa pitää aina myös muistaa, ettei lukija ole tyhmä, vaikka olisikin yläasteikäinen.

Juu elikkä mikäli persunuorta kiinnostaa pussikalja ja skootterit ni ok, mutta mä en jaksais lukea niistä enää. Liian arkista. Huumenuorista on kirjotettu jo liikaa. Ja itsemurhista. Ja avioeroista. Ja "voi mun poikaysti jätti mut ja oon raskaana"- tapauksista.

Mua kiinnostais tarina jostain kommuunista. Tai jostain semmosesta pikku seikkailusta. En sano etteikö seksi ja muut semmoset ois ihan hyviä lisukkeita, mutta mä kaipaan kirjaan jotain erikoisempaakin. Jotain ei niin jokapäiväistä.

Jaa no fantasia...keskiaika!
No itseäni ainakin kaikki manga/anime noo ylipäänsä fantasia...!

Kuinka paljon nykynuoret paheksuisivat kirjoja, joissa käsitellään homo/lesbosuhteita? Sellaisiin en ole törmännyt ainakaan vielä, siis nuortenkirjaosastolla..vai onko niin että lähinnä ryppyotsakriitikot tyrmäävät aiheen??
Näkemyksiä, kiitos!!

Siis kun kysyit mikä nuoria kiinnostaa, niin ennen ku menee tollaseen itsari- yms. juttuun niin mulle heräs kysymys minkä ikäselle nuorelle suunnattu??? Jos 12-14 v. on jo "nuori", niin se voi olla vähän liian rankaa tekstiä. Ite oon mieltyny fantasiaan ja arkikertomuksiin.. Arkikertomukset on kiinnostavia jos sekottaa rakkautta, jännitystä ja ystäviä.. Ihan oikeassa yksi vastaajista oli kun sano et alle 100-sivunen ei pärjää.. Ihan totta!! Varsinkin jos on ollu mielenkiintonen kirja ja loppuu "kesken" niin ei tee mieli lukee samalta kirjottajalta lisää. Sitten ei niin paha jos on tulossa jatko-osa/osia.