se hiljaa hiipii luokseni
huomaamattani tarttuu kiinni minuun, ei se päästä
irti
raskaana kahleena se riippuu ympärilläni
sisälläni
se on joka paikassa minne ikinä meen
haluan irti siitä, liian raskasta,
näethän?
pimeinä yksinäisinä öinä se vain lujentaa
otettaan, tuntuu niin pahalta
haluaisin itkeä, haluaisin huutaa, niin se
satuttaa..
kohta en jaksa enää.
huomaamattani tarttuu kiinni minuun, ei se päästä
irti
raskaana kahleena se riippuu ympärilläni
sisälläni
se on joka paikassa minne ikinä meen
haluan irti siitä, liian raskasta,
näethän?
pimeinä yksinäisinä öinä se vain lujentaa
otettaan, tuntuu niin pahalta
haluaisin itkeä, haluaisin huutaa, niin se
satuttaa..
kohta en jaksa enää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielenkiintonen runon seputus... joo o. kirjotan
itekkin runoja ja se kannattaa... hmmm... mut oli
toi silti aika surullinen...
se kero yhestä elämän tosi asiasta,joka vainoo
muaki sillo tällö.....=(
...minäkään en osaa itkeä enää, sydämessä vain
ahdistaa ja puristaa...ja se sattuu...en vain voi
hyväksyä kuolemaa, vaikka tiedän että janne on
päässyt parempaan paikkaan...en vain voi hyväksyä
etten näe enää sitä ihanaa hymyä...