Halusimpa ottaa esille asian joka ainakin itseäni on viime aikoina mietityttänyt.. Noh:
Olen huomannut monia nuoria jotka seurustelevat onnellisesti ja kävelevät käsikäsikkäin jne.
Itse olen 16-vuotias poika ja haluaisin löytää ihmisen josta välittää muttaku tuntuu siltä että kukaan ei minusta ole kiinnostunut... Noh on mulla hieman ylipainoa, ja omasta mielestäni en näytä rumalta (tavallisen näköiseltä) mutta muuten olen mukava, erittäin huumorintajuinen, rauhallinen, kiltti, luotettava jne... Onko nykyajan nuoret niin pinnallisia että jos haluaa seurustella että pitää olla jokin prinssi, eikö tälläinen rauhallinen 'nallekarhu' sopisi kellekkään?... Mulle ei näkö merkitse paljon mitään, ja oikeastaan en viittis ees kattoa mitää hirveitä anorektikoita... Olen ihastunut muutaman kerran... ja seurustellu yhdesti mutta juttu loppui vuosi sitten ja siinä ei näkö merkannut mitään vaan että välitettiin toisistamme... ja nykyään saa aina pettyä et kun ihastuu.. ensin luulee että se on mukava tyttö mutta kuitenkin selviää että ihan epämielyttävä tyttö se onkin.. mutta ei aina... ja luulen tietäväni/luulin tietäväni et yks meiän luokan tyttö on kattonu jo lukukauden aikana jotenki sillä silmällä et ehkä olis kiinnostunut.. mutta ei ole tullu puhumaan mitään vaikka me luokkakavereita ollaankiin... ollaan me puhuttu muutama sananen mutta mutta... itse tykkään tytöstä hieman, mutta en niinku rakasta.. mutta mutta... Kertokaa mitä mieltä olette merkkaako ulkonäkö seurustelussa paljon?.. :) myös kokemuksia tms. =) Hyvää kevään alkua ja kiitos kaikille jotka viitti jotain vastata (mielellään asiallisia vastauksia...) :)
Olen huomannut monia nuoria jotka seurustelevat onnellisesti ja kävelevät käsikäsikkäin jne.
Itse olen 16-vuotias poika ja haluaisin löytää ihmisen josta välittää muttaku tuntuu siltä että kukaan ei minusta ole kiinnostunut... Noh on mulla hieman ylipainoa, ja omasta mielestäni en näytä rumalta (tavallisen näköiseltä) mutta muuten olen mukava, erittäin huumorintajuinen, rauhallinen, kiltti, luotettava jne... Onko nykyajan nuoret niin pinnallisia että jos haluaa seurustella että pitää olla jokin prinssi, eikö tälläinen rauhallinen 'nallekarhu' sopisi kellekkään?... Mulle ei näkö merkitse paljon mitään, ja oikeastaan en viittis ees kattoa mitää hirveitä anorektikoita... Olen ihastunut muutaman kerran... ja seurustellu yhdesti mutta juttu loppui vuosi sitten ja siinä ei näkö merkannut mitään vaan että välitettiin toisistamme... ja nykyään saa aina pettyä et kun ihastuu.. ensin luulee että se on mukava tyttö mutta kuitenkin selviää että ihan epämielyttävä tyttö se onkin.. mutta ei aina... ja luulen tietäväni/luulin tietäväni et yks meiän luokan tyttö on kattonu jo lukukauden aikana jotenki sillä silmällä et ehkä olis kiinnostunut.. mutta ei ole tullu puhumaan mitään vaikka me luokkakavereita ollaankiin... ollaan me puhuttu muutama sananen mutta mutta... itse tykkään tytöstä hieman, mutta en niinku rakasta.. mutta mutta... Kertokaa mitä mieltä olette merkkaako ulkonäkö seurustelussa paljon?.. :) myös kokemuksia tms. =) Hyvää kevään alkua ja kiitos kaikille jotka viitti jotain vastata (mielellään asiallisia vastauksia...) :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
heh ei mul oo kokemuksia tai mitään mut mulle ulkonäkö ei merkkaa. luonne on se mikä merkkaa. ja mä suorastaan en voi vastustaa sellasii nallekarhuja!;)
No kiva kiva=)
Ulkonäkö on se, jolla ensin "tyrmätään", mutta se mitä sisältä löytyy on sitä ulkonäköäkin tärkeempää! Kukaan ei jaksa kauan olla ihmisen kanssa, joka on inhottava ja vittumainen kokoajan. Voisin siteerata nelosen "Huippumalli haussa" ohjelman juontajaa Tyraa näin "Jos et pidä itseäsi kauniina, eivät muutkaan pidä"
Jos siis on liian kriittinen joissain asioissa itselleen sen huomaavat muutkin.
"Voi itku mä oon lihava, että mä oon ruma" Ei kukaan jaksa tollasta valitusta kuunnella! Kun vaan on, oma kaunis itsensä muutkin huomaavat ehkä sen. Mutta myöskään liian itsevarma ei kannata olla, ja katsoa kaikkia muita "vähän korkeammalta", se ei ole kaunista.
Itse en ajattele itsestäni, että olisin ruma, mutta en myöskään kaunis. Minä olen minä. Ja ville - hyvä, että hyväksyt ittes, se on hienoo!
Kaunis käytös kaunistaa ja Komea käytös Komistaa!:) *naur*
Kiitos :0)
se on totta että tässä iässä ulkonäkö tahtoo merkata joskus liiankin paljon. itse olen ollut aina semmosta keskitaso luokkaa, ei mikään ruma, muttei missikään. tällä hetkellä seurustelen ja kävimme juuri poikaystäväni kanssa keskustelua aiheesta. hän väitti että ulkonäkö merkitsee paljon, itse en todellakaan ole samaa mieltä. kerroin seurustelleeni ennen häntä pojan kanssa, joka ei todellakaan ollut hyvännäköinen, niin ystäväni ainakin sanoivat. minä en välittänyt vaikka minulle naurettiin, olin silloin löytänyt pojan jonka kanssa oli helppo puhua, pystyin olemaan omaitseni. kuitenkin juttumme kariutui välimatkaan.
muutamista seurustelu suhteistani olen oppinut sen, että ulkonäöllä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä ja voin sanoa että itse harvemmin luokittelen ihmisiä sillä perusteella.
ja puhun vain 15vuotiaan kokemuksella:)
vaikutit muuten tämän ikäiseksi järkevältä juttuseuralta, että jos mailin uskallat laittaa niin vois jutella.
laita sinä maili ... ite en uskalla;)
ko en miekään ku ei nappais saada mitään virus viestei. hei mennäänkö chattiin juttelee?
mennää vaan!
nuoret 3 nim. //sandy heh.alas tulla:)
Sori kun mun piti lopettaa tuo chattailu kun mun piti mennää hoitaa yks asia... mutta toivottavasti et pahastunu?=)
Ville_87
Että oon komea, normaalivartaloinen ja mukava sinkkumies, vailla sitä omaa kultsia. Ihme kyllä, koska eräs muija kysyi kerran että miten voin olla sinkku - vastasin että jaa-a.
Niin se vain on, että alussa ulkonäöllä todellakin on merkitystä. Ja tottakai sillä on. Itse en varmasti olisi ihastunut poikaystävääni, mikäli hän olisi ollut eri näköinen. Hän oli juuri ihanan söpön näköinen ja on edelleen.
Mutta kun aloimme seurustella ja tutustuimme toisiimme paremmin, huomasin, että hän on juuri sitä, mitä minä olen aina halunnut poikaystäväni olevan. Tässä tilanteessa minulle ei enää olisi niin hirveän isoa väliä, vaikka hän hieman lihoisikin tai muuttuisi ulkonäöllisesti.
Mutta minun pointtini on se, että ulkonäkö vaikuttaa, ihan varmasti. Mutta se, että jossakussa on sekä komea ulkokuori että hellä sydän yhdessä, on harvinaista ja minä olen saanut itselleni "palan kultaa".
Mutta pitää muistaa, etteivät kaikki tykkää samanlaisesta. Mikä jonkun mielestä on prinssi, voi toisen mielestä olla sammakko.
mulle ulkonäkö ei paljon merkitte myöskään koska se mitä sen henkilön sisällä on on todella merkittävä.
Tajusin kun löysin nykyisen poikaystäväni kuinka ihana ihminen voikaan olla sisältäpäin.no ei poikaystäväni ruma ole päinvastoin mutta se ettei ole urheilijan sikspäkkiä vatsassa tai treenettuja käsivarsia yms ei minua liikuta.aloin tässä joskus miettimään että kuinka rakastan häntä ilman mitään ullkonäköön liittyvää asiaa.ne sanat jotka kuulen häneltä ja kosketukset ovat tärkeimpiä ja osata olla hellä.
olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä TEM jonkun mielestä prinssi voi toisen mielestä olla sammakko.mutta eihän sitä toisilta kysytä et onks toi nyt hyvä vai ei vaan oma sydän sen sanoo lopulta.:)
Mä oon sun ka samaa mieltä ja tilanne on sama.. Ensimmäinen vaikutus sust oli ihan kiva.. Onks sulla messengeria? Olis kiva jutella!...
Ei ole sitä ohjelmaa:(
jaa.. Ei sitten..
mustaki tuntuu ihan samalta ku susta. Mut kaipa se tästä :) Vaikka oonki ihan normaali pituuden ja painon suhteen, oon kai sitte muuten vaa nii erikoinen ettei kukaa uskalla tulla tekee tuttavuutta:) ainoo paikka mis joku jätkä tulee juttelee on joku sellanen, mis ei oo tuttuja... mieki nii mielelläni haluisin taas jonku jota halata:) kaipa se päivä vielä koittaa:) Ainakin osa valitettavasti on aika pinnallista porukkaa nykyään...ja se on rasittavaa.
Mun mielipide asiasta on että ulkonäkö merkitsee mutta luonne ratkaisee...
Omat äijäni ovat olleet ihan taviksen näköisiä (lukuunottamatta yhtä). Kihlattunikin on ihan normaalin näköinen, mielestäni söpö, ei komea. Kaverini katselevat ulkoisesti hyvännäköisiä miehiä-> teknotukka, trendivaatteet, nappisilmät yms., mutta itse kattelen kaikenlaisia miehiä-> isoja, pieniä, rumia (heistäkin löytyy AINA jotain mukavaa), vanhoja, nuoria... En ymmärrä kavereitani, heille merkitsee vain ulkonäkö ja seurustelevat vaikka väkisin, kunhan ukko on komea!
Tunnen monia ns komeita nuorukaisia. Heillä riittää naisia, yleensä n. 15 kesäisiä pikkupimperoita, joiden seurassa hengaavat korkeintaan kuukauden. Näillä "suhteilla" äijät sitten kilpailevat keskenään. Hoh hoijaa! Olen todennut yhden jutun: komeilla/kauniilla ihmisillä nousee pissa päähän. He tasan tarkkaan tietävät olevansa hyvännäköisiä ja odottavat myös kumppaniltaan/kavereiltaan vähintäänkin samantasoista ulkonäköä.
Itse olen kai ihan nätti, ainakin vanhemmat (40 ja kuoleman väliltä) miehet tykkäävät. Mutta pidän taviksista tai omalla tavallaan persoonallisista miehistä. Minua ei haittaisi, vaikka mies olisikin hieman pyöreä, kunhan ei ole liian lihava, että vaikuttaa terveyteen. Sama pätee toiseen suuntaan, eli laihuuten. Jos en olisi jo varattu, voisin harkitakin isoa nallekarhua itselleni! =D
Tsemppiä vaan sulle! Älä luovu toivosta, meille jokaiselle on joku!
Noh, itelle ei "toisen osapuolen" ulkonäkö merkkaa mitään, ei haittaa vaikka sillä olis hieman ylipainoa eikä se näytä "mister Finland-tyypiltä"......Tärkein löytyy sisältä:) ja myös luonne vaikuttaa:)