Onko vastaavia kokemuksia?
Poika5kk haroi kokoajan korviaan ja puisteli päätään, pyysin th:ta tarkastuksen yhteydessä vilkaisemaan korvia, kun oletin hänen pystyvän siihen. Sain vain saarnan, että tällaiset asiathan hoidetaan lääkärissä.. Siispä vauvan kanssa päivystykseen, hukkareissu.. Olenko aivan väärässä, kun kuvittelin terkkarin kykenevän katsomaan pikkuisen korviin? (Tietenkin lääkäriin olisi menty jos jotain olisi näkynyt)
Muutenkin, mitä muuta kuuluu terkkarin toimeenkuvaan, kuin rokotukset ja mittaukset?
Vauvan ollessa pienempi kärsin ajoittain kovastakin masennuksesta,ja avun hakeminen tuntui vaikealta. Uskalsin avata suuni viimeinkin ja kysyin terkkarilta mistähän apua, niin kuulemma puhelinluettelosta kannattaa kattoo. Voi kumma kun ei ollut käyny mielessä...!
En tiedä johtuuko terkkarin "tunteettomuus" iästäni, hän on antanut ymmärtää että olen liian nuori äidiksi, en vielä sopiva moneen vuoteen. Mielestäni olen kuitenkin aivan normaali ja tasapainoinen, rakastavassa parisuhteessa elävä 23-vuotias nainen!
Hmmm, onkohan meidän kohdalle vain sattunut työhönsä kyllästynyt tapaus vai onko kaikki lastenneuvoloitten tädit kasvukäyriä tuijottavia piikinpistäjiä..
Monenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä, liittyen vauvan kehitykseen, nukkumiseen ja syömiseen. Saa nähdä mitä uskaltaa enää th:lta kysellä.
Onneksi neuvola ei kuitenkaan ole ainoa "tietolähde", joten ihan tietämättömänä en vauvaa hoida ja kasvata, vaikkei terkkarin kanssa juttuun tullakkaan.
Poika5kk haroi kokoajan korviaan ja puisteli päätään, pyysin th:ta tarkastuksen yhteydessä vilkaisemaan korvia, kun oletin hänen pystyvän siihen. Sain vain saarnan, että tällaiset asiathan hoidetaan lääkärissä.. Siispä vauvan kanssa päivystykseen, hukkareissu.. Olenko aivan väärässä, kun kuvittelin terkkarin kykenevän katsomaan pikkuisen korviin? (Tietenkin lääkäriin olisi menty jos jotain olisi näkynyt)
Muutenkin, mitä muuta kuuluu terkkarin toimeenkuvaan, kuin rokotukset ja mittaukset?
Vauvan ollessa pienempi kärsin ajoittain kovastakin masennuksesta,ja avun hakeminen tuntui vaikealta. Uskalsin avata suuni viimeinkin ja kysyin terkkarilta mistähän apua, niin kuulemma puhelinluettelosta kannattaa kattoo. Voi kumma kun ei ollut käyny mielessä...!
En tiedä johtuuko terkkarin "tunteettomuus" iästäni, hän on antanut ymmärtää että olen liian nuori äidiksi, en vielä sopiva moneen vuoteen. Mielestäni olen kuitenkin aivan normaali ja tasapainoinen, rakastavassa parisuhteessa elävä 23-vuotias nainen!
Hmmm, onkohan meidän kohdalle vain sattunut työhönsä kyllästynyt tapaus vai onko kaikki lastenneuvoloitten tädit kasvukäyriä tuijottavia piikinpistäjiä..
Monenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä, liittyen vauvan kehitykseen, nukkumiseen ja syömiseen. Saa nähdä mitä uskaltaa enää th:lta kysellä.
Onneksi neuvola ei kuitenkaan ole ainoa "tietolähde", joten ihan tietämättömänä en vauvaa hoida ja kasvata, vaikkei terkkarin kanssa juttuun tullakkaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä terveydenhoitaja osaa lampulla katsoa, ovatko korvat kunnossa. Juuri terveydenhoitajan ansiosta olemme välttyneet monilta turhilta lääkärireissuilta. Muutenkin tuntuu, että teidän terkkarinne ei lajinsa parhaita ole. Terveydenhoitajan kuuluu olla oikea monitaitaja; ainakin pitäisi osata neuvoa asiakasta eteenpäin, jos itse ei tiedä vastausta.
th ei ole asiantuntija tutkimaan vauvelin korvia, ei todellakaan. jos pieni lapsi oireilee ja epäillään korvatutlehdusta, on aina käännyttävä lääkärin puoleen, ja mieluusti jos usein toistuvia tulehduksia korvalääkärin vastaanotolle. pienen lapsen korvien katsominen on oma taitolajinsa.
Edes terveyskeskuksen lääkärit eivät välttämättä osaa katsoa pienen lapsen korvia. Tai siis osaavat, mutta tekevät vääriä päätelmiä.
Pienen lapsen korva on aikuisen korvaa punaisempi jo luonnostaan, lapsen itku vielä lisää punoitusta. Tarvitaan kokenut lääkäri, että tulehduksen punan erottaa tavallisen punan ja itkupunan yhdistelmästä.
Olemmekin erinäisten surkeiden kokemusten jälkeen vaihtaneet yksityiselle huippukorvalääkärille. Kyllähän se maksaa, mutta alan asiantuntijan diagnoosiin voikin sitten luottaa.
Meille valitettavasti sattui aivan onneton täti, joka ei tiennyt mistään yhtään mitään. Koko raskaudenajan seuranta oli ihan retuperällä, itse tiesin asoista enemmän kuin tämä terkka, sain neuvoa monta kertaa, esim verenpaineenmittauksessa, ja virtsan stiksauksessa. Kaiken lisäksi raskauteni oli erilainen, olihan vauva perätilassa koko ajan,sydänääniä hän kuunteli aina ihan väärästä paikasta.Tyttö oli 2 ekaa kuukautta lonkkaluksaation vuoksi lastahoidossa, joten hän ei silloinkaan osannut, halunnut/uskaltanut edes nostaa vauvaa syliinsä. Minä pidin vauvaa sylissä, ja hän neuvoi vieressä, kun refleksejä kokeiltiin. Kyllä meni luotto tämän terkan osaamiseen. Onneksi muutimme, ja saimme aivan ihanan terveydenhoitajan!
Mihin terveyden hoito ala onkaan menossa? Olikohan se opiskelija. Asiasta toiseen, meilläkin on paljon ulkomaalaisia jotka ei kunnolla suomea ymmärrä ja monta. Ainakun menen lääkärille aattelen että nyt on taas se sama venäläinen ja aina joku eri venäläinen. Ja olen nähnyt meidän terv.asemalla yhden suomalaisen lääkärin ja se on (käynyt hänelläkin) ei niin ammmattitaitoinen ja luulin ekalla näkemällä potilaaksi. Okei luotan ammattitaitoon mutta kokemukseni näistä lääkäreistä on ruvennut pudottamaan arvostusta ammattikuntaan.
ei meilläkään pikkuisen korvia katsota terveyden hoitajalla, ehkä se johtuu siitä että pikkuisen korvat ovat niin herkät?
ja hyvä että kävit päivystävässä, parempi se on aina tarkistaa että onko lapsi terve vai kipeä. pienten kanssa kannattaa mielummin liikaa käydä tarkistuksissa kuin liian vähän, varsinkin jos tuntuu siltä että ehkä pikkuinen on kipeänä.
Terveydenhoitajan hommiin kuuluu... monia asioita, jos se on sinun neuvola niin hänen kuuluisi kysellä sinun vointiasi myös ja kertoa paikat mistä apua saa jos tarvitsee. Meillä oli myös ensin sellainen hoitaja joka oli elämäänsä kyllästynyt. mutta nyt on hyvä, me keskustellaan asioista (lähinnä siis lapseen ja äitiyteen liittyviä asioita). olen itsekkin nuori äiti, ja en ole kokenut arvostelua iän takia mutta muutama ystäväni on. Osaa ihmisistä taas arvostellaan siksi että ovat liian vanhoja äideiksi... Sopiva ikä, mikä se on? älä välitä siitä ikä arvostelusta. Koita kysellä terv.hoitajalta asioita. Se eka kerta on aina vaikee, mutta sano että on paljon kysyttävää, katso miten juttu siitä lähtee etenemään. Ja jos täti tuntuu siltikin vielä taulukontuijottajalta niin pyydä jos saisit jonkun toisen hoitamaan lapsesi neuvolakäynnit.
Jos terkalla on yhtään kokemusta takataskussa niin kyllä ne korvat pitäisi osata katsoa! Vaikka joku tietysti sanoo, että se on lääkärin hommia, niin olkoon vaan, mutta samanlaiset silmät on terkalla ja lääkärillä ja itse kyllä luottaisin enemmän HYVÄÄN ja kokeneeseen terkkaan kuin johonkin nuoreen kandin planttuun tk:ssa...
Se sun terkkas taitaa olla aika katastrofi ja sinuna miettisin vaihtoa! Itse olin saman tilanteen edessä esikoisen synnyttyä: terkka oli just eläkkeelle jäämässä ja enemmän huolissaan saumasukkiensa saumojen suoruudesta ja kynsilakan pysyvyydestä kuin vauvastamme. Silloin soitin alueen olikohan tuo johtavalle hoitajalle tai vastaavalle, ja kysyin mitä tarvii tehdä jos haluaa terkkaa vaihtaa. Se olisi onnistunut ihan tuosta vaan, paperit toivomaani neuvolaan ja uusi täti kehiin! Mutta sitten muutimme ja tilanne ratkesi sillä!
Henkinen puoli jää ikävä kyllä tosi retuperällä suomalaisessa neuvolakulttuurissa. Itselle jäi tuosta omasta tädistä ( ekasta ) mieleen, että se aina kysyi "kuinkas vauva jaksaa?" ja koskaan ei että kuinka meidän perhe voi, tai me vauvan kanssa tai muuta yhteistä!!
Meidän terveydenhoitajamme on hyvä ja kokenut ja osaa katsoa lapsen korvat. Jos hän on katsonut, että tulehdusta on, niin lääkärille olemme menneet ja kuurin saaneet. Omalääkärimme olikin sitä mieltä, että terveydenhoitajamme on niin pätevä näissä korva-asioissa, että hänelle pitäisi suoda korva-antibioottien määräämisoikeus (ei tietenkään oikeasti mahdollista).
Minusta tuntuu, että ainakaan Helsingin terveydenhoitajat eivät saa tehdä mitään itse. Heiltä on viety kaikki vastuu pois. Mitata saavat painon ja pituuden ja kysellä vointia & rokottaa. Siinä se. Verikokeet ja hemoglobiinin mittauksetkin täytyy jonottaa laboratorioon! Kyllä muualla Suomessa tämä kuuluu terveydenhoitajien toimenkuvaan. Vanhat kunnon terkkarit kunniaan Helsingissäkin!!
th:n koulutukseen ei kuulu lapsen korvatulehduksen arviointi ja diagnosointi. se on AINA lääkärin tehtävä! th osaa kyllä tarkistaa, että lapsen korvassa ei ole vaikkua tai muuta sellaista esim. ennen kuulotutkimusta, mutta diagnoosin teko oikeutta ei tietenkään ole.
verikokeista: hb voidaan tutkia pikamittarilla, ja sen th tekee koska neuvolassa on nämä pikamittarit. mutta mitään verikokeita ei kyllä th ota neuvolaikäiseltä muksulta suoniverinäytteenä. on aivan eri juttu tutkia hb pikamittarilla kuin ottaa laboratoriossa suoniverinäyte ja siitä tutkittuna saadaan tarkka tieto- esim. kun otetaan ns. pieniverenkuva- se kertoo todellisen tilanteen ja onko esim. kyseessä raudanpuuteanemia. pikamittari enemmänkin suuntaa antava ja jos siinä huolestuttavaa otetaan yleensä tarkemmat laboratoriokokeet.
perheitten kuulemisesta: toki th kyselee koko perheen vointia , koska perhe =koti ja se aina vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin . ja jos th ei jotain vanhempien mielestä tärkeää asiaa osaa ottaa esille, rohkeasti vaan vanhempana kertomaan mietityttävistä asioista , eiköhän se juttu siitäkin lähde liikkeelle.
Ei tietenkään diagnoosia voi terkkari tehdä, mutta kyllä työnsä osaava terkkari oikeasti näkee, onko korva kunnossa. Ainakin meidän terkkari näkee, ja luotan hänen arvioonsa täysin. Jos hän sanoo, että kirkas on, niin se on kirkas ja terve. Hän näkee myös sen, milloin korva punoittaa itkusta. Eri asia on sitten se, että tarvitseko joka korvatulehdukseen edes antibiootteja määrätä. Siksipä odottelen nykyään aina muutaman päivän, jos vaikka "tauti" paranisi itsestään. Yleensä paranee, eikä mitään jälkiseurauksia ole tullut, vaikka en ole heti lääkäriin kiikuttanutkaan.
kuule, kyllä ne pienen lapsen korvat on aikamoinen juttu. ei todellakaan hoitaja niistä diagnoosia tee, kyllä siihen lääkäri tarvitaan, ja joskus oikein korvalääkäri. mistä lie terkkarisi oppinsa saanut??
nykykäsityksen mukaan korvatulehdusta ei välttämättä hoideta heti antibiootilla, mutta siinä tapauksessa OIKEAN ammattitaitoisen asiantuntijan seuranta on tärkeä. hoitamattomana ja pitkittyessään korvatulehduksesta voi muodostua pitempiaikainen riesa, ja lapselle saattaa kehittyä ns. liimakorva. silloin lapsen kuuloon voi tulla väliaikisesti heikentymää ja pitkittyessään sitten riesaa aikalailla.
pienen lapsen korvatulehduksen jälkeen suositellaankin aina lääkärin tekemaa korvakontrollia, jolla varmistetaan vaivan poistuminen ja edel. mainitun ongelman poissulku.
eli, suosittelen lämpimästi näissä asioissa luottamaan pääasiassa lääkärin tutkimukseen ja ohjaukseen.
Nyt ihan naurattaa tämä teidän korvakiihkoilunne. Voisiko olla mahdollista, että n. 30 vuotta terveydenhoitajana ollut olisi vaikka työssään oppinut tunnistamaan kipeän korvan? Luultavasti hän on nähnyt korvia paljon enemmän kuin esim. vasta valmistunut lääkäri. Ei sinun tarvitse lasteni korvista huolestua. Tässä on viiden lapsen kanssa oppinut jo luottamaan itseenkin sen verran, että tiedän, milloin lääkärille meno on aiheellista. Nuorimmalle ei vielä ole tarvinnut yhtään kuuria antaa - korvat ovat kunnossa, ihan lääkärin tarkastamat, vaikka influenssan aikaan korviaan valittelikin. Vanhin lapsi oli vauvana korvatulehduskierteessä, ja silloin tuntui, että liian herkästi antibiootteja määrättiin. Kuuri toisensa perään eikä niistä ollut edes apua. Yksi lapsista taas ei valittanut korviaan koskaan (oli vain kiukkuinen), mutta häneltäkin neuvolan tätimme "diagnosoi" korvatulehduksen. Oikeassa oli joka kerta.
jokainenhan se omista asioistaan päättää.. ja vastuun niistä ottaa.
totuus kuitenkin on jo edellä mainittu, lapsen korvien diagnosointi on aina ja vain aina lääkärin tehtävä.
Eikös tässä alunperin ollut kyse vain suuntaa antavasta korvien katsomisesta, eikä mistään diagnooseista saati antibioottien määräyksestä..
Ja sehän minua juuri ihmetyttää, kun nämä ihmiset paasaavat, että älä hyvä ihminen usko terkkaria. Ei hän mitään tiedä, eikä hänen kuulukaan tietää. Ehkä meille on vain sattunut hyvä ja avulias terkkari, joka katsoo korvat pyydettäessä. Kyllä kai kaikki sen tajuavat, että vastuu kuitenkin on vanhemmilla ja jos he katsovat tarpeelliseksi viedä lapsi lääkäriin terkkarin arviosta huolimatta, niin he vievät. Muuten, meidän terkkarimme on antanut minunkin katsoa lasteni korviin monta kertaa, ja voisin jopa sanoa, että itsekin tunnistan selvän tulehduksen.
jos terkkarit pystyy tutkimaan korvia, niin miksiköhän kaikki eivät tee sitä??
onkohan opetettu niille jossain vaiheessa koulutusta, vai mistähän erot johtuu?
Kyllä, terveydenhoitajien koulutukseen kuuluu osata katsoa korvaan koska terveydenhoitajat tekevät mm. korvahuuhtelun. Eikä korvahuuhtelua saa tehdä jos esim. tärykalvossa on reikä! Lasten korvaan katsominen on kyllä haastavempi juttu, mutta terveydenhoitajat tekevät sitä esim. tarkistaakseen vaikun määrän ja sitä huuhdeltaessa. Minkäänlainen diagnoosi yms ole kuitenkaan th:n tehtävä korvatulehduksiin liittyen, mutta jos korviin katsomista on tullut työssä paljon tehtyä, osaa th antaa suuntaa antavaa tietoa, näyttääkö lapsen korva tulehtuneelta. Ja jos näyttää, ei muuta kun lääkäriin ohjaamaan. Jos ei ole varma omista taidoista, ei tarvitse katsoa ollenkaan.
Aina kuitenkin löytyy niiltä, joilta kokemus puuttuu, mutta aina on myös kerrottava perheelle, että diagnosointi kuuluu lääkärille mutta suuntaa antavaa tietoa voi samalla lapsenkin korvaan katsoessa antaa. Tulehtuneen korvan erottaa yleensä hyvin, mutta lasten kohdalla on huomioitava toimenpiteen haasteellisuus, esim. kiinnipitäminen, lapsen rimpuilu, ahdas korvakäytävä yms.
Valmistuin 2010 terkkariksi, ja emme kurkkineet korviin koulussa ja harjoittelussa pääsin tekemään sen kahdesti (mikä ei oikein vielä riitä siihen että osaisi olla näkemästään jotain mieltä, varsinkin kun molemmat olivat ok). Korvahuuhtelua en edes nähnyt, yhdessäkään harjoittelupaikassa ei sellaista tullut eteen. Kumpikaan temppu ei tullut vastaan myöskään työhönperehdytyksessä. Tiedän kyllä, että jotkut terkat ja joissain toimipisteissä tekee, mutta itseltä jäisi tekemättä, ellen saisi jotakuta opastamaan (mikä tietysti olisi ihannetilanne - osaisinpahan seuraavalla kerralla!). Ja korvahuuhteluun ei meillä neuvoloissa ole edes tarvikkeita.