toivoa...?

tyttö,
yksin, hukassa
tässä maailmassa.

hiljaa vaipuu
omaan itseensä.
tuskan kyyneltäkään
ei vuodata.

painaa terän
ranteelleen.
kipua ei ole.

sittenkin,
poskella pisara,
kyynel.
surun ja tuskan
tunne,
se löytyi.

sitä tarvitsee
jatkaakseen.
4254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

On..
Tosin väärällä tavalla.. -kokemuksesta tiedän..-
Tarvii tunteita pärjätäkseen, mut
onks se oikein et ne tunteet on tuskan
ja surun?! Ei. -mielipide-
Kaunis runo. Kosketti mua...
Kun kerta itse samankaltainen olen...
Ihan sekasin.

Äänestä
  • tarvitsee surun ja tuskan tunteita. kirjotin ton
    runon itestäni. jos ei oo mitään tunteita, ei oo
    myöskään elämää. ensin tarvii saada se suru
    esiin, jotta sitä voi lähteä hoitamaan ja
    muuttamaan iloksi =)

    Äänestä

  • tiitu* kirjoitti:

    tarvitsee surun ja tuskan tunteita. kirjotin ton
    runon itestäni. jos ei oo mitään tunteita, ei oo
    myöskään elämää. ensin tarvii saada se suru
    esiin, jotta sitä voi lähteä hoitamaan ja
    muuttamaan iloksi =)

    Must on ihanaa huomata, et vaik
    suru ehkä jossain määrin
    eka on koko elämä, ja tuska on kuin kuolemaan
    menis kokoajan, ni sit tajuaa,
    et hei, ei tää oo oikein..
    TJSP.. positiivisuus kun mussakin
    heräilee.. -kiitos ystävieni-
    *HalaA* pärjäile..

    Äänestä

Kuule tää mun sanoma kaks nolla nolla yx,
nii tiedät sitte mit oon saanu mitä menettäny.
Reitiltäni liian monesti oon jo eksyny,
itelleni uuden polun aina jostain ettiny.
Kait liian monest elämässä oon jo pettyny,
mut sille selitystä vielä en oo mistää keksiny.
Oon sitä miettiny, vastausta ei oo löytyny,
elämäs kehittyny, jo liikaa erehtyny.
On välil elämä vaikeeta, liian monta vaihdetta.
odottaa auringon paistetta, mut näät vaa sadetta.
Elämä odottaa, mut enää voimia oo,
ei jaksas jonottaa, odottaa kohtaloo.
Antaa olla vaa, tuuntuu, ku haluis lopettaa,
kun taas masentaa, sisintä ahistaa.
Frendit pyytää ehkä korista pelaamaan,
mut silti yksinäisyys mua välil pelottaa.

"Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Haluun uskovan sun huomiseen parempaan,
et elämän stooriis saa vielä lopettaa.
Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Miten saisin sut sanomaan uskomaan,
elämän taivaltas jatkamaan."

Vuosi kakstuhattayx, oon tähän päätyny,
on elämäst paljon hyvää pois häipyny,
Se mennyttä on, se on päättyny,
hyvistä hetkistä on parhaat muistot säilyny.
Oon sen päättäny, ku sydän on särkyny,
oon palat ettiny, ne takas kasaan keränny,
Elämää eläny, ja välillä pelänny,
asioist selvinny, ongelmat ylittäny.
Jokaisest kolhust oon jo jotenki toipunu
ja joka iskun jälkeen on elämä aina jatkunu.
Vahingoittaa ketää en oo koskaan tahtonu,
mut varmaan montaa oon jo sanoilla, teoilla
satuttanu.
Riidan jokaisen, jokaisen kanssa oon sopinu,
monest asiast toisen takii oon ite luopunu.
Oon oppinu elämään vähä niinku pitää,
arvostaa perhettä, niinku äitiä ja isää.

"Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Haluun uskovan sun huomiseen parempaan,
et elämän stooriis saa vielä lopettaa.
Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Miten saisin sut sanomaan uskomaan,
elämän taivaltas jatkamaan."

Oli perjantai ilta, kaikki tuntuu kauniilta,
kaverit ympärillä, tyyni oli veden pinta.
oli kait jo myöhä, silti kesäinen ilma,
ilta kului jutellessa tunti tunnilta.
Välil lonkalta huumoria heitettiin,
mut koht jutut kolahti enemmän tunteisiin.
Elämän asioita porukalla pohdittiin
ja sitte yhteisii hetkii hiljaa muisteltiin.
Alko jutut tulee entistä syvemmältä,
kovan kuoren alta, ihmisen sisimmästä.
Kait aamu jo sarasti, vesi näytti kylmältä,
alko tuntuu siltä, jotai puuttus ympäriltä.
Frendi alko kertoo juttuu yhest Okasta,
se oli sen kaveri, yx niistä parhaista.
Ei kait jaksanu oottaa parempaa huomista,
nyt on vaa muistot jotka lohduttaa kaipausta.

"Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Haluun uskovan sun huomiseen parempaan,
et elämän stooriis saa vielä lopettaa.
Vaik tuntuu pahalta, niin sä luulet vaan,
et ku lähet, ni kukaa ei jää kaipaamaan.
Miten saisin sut sanomaan uskomaan,
elämän taivaltas jatkamaan."


Riimit: pusikko

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tiitu* kirjoitti:

tyttö,
yksin, hukassa
tässä maailmassa.

hiljaa vaipuu
omaan itseensä.
tuskan kyyneltäkään
ei vuodata.

painaa terän
ranteelleen.
kipua ei ole.

sittenkin,
poskella pisara,
kyynel.
surun ja tuskan
tunne,
se löytyi.

sitä tarvitsee
jatkaakseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu