Miten pystyn muuttamaan karmaani, en varmaan mitenkään. Alkaa tuntumaan että en enää jaksa. On kuin eläisin jossain oudossa kehyksessä minne en kuulu, ammattitaitoani kehutaan ja saan hyvää palautetta, mutta elantoani en saa sitten millään. Pursuan ideoita, mutta on kuin minun ei annettaisi toteuttaa niitä. Ihan kuin olisin ylimääräinen. Niin kuin minä en tarvitsisi ruokaa, asuntoa, vaatteita ja mahdollisuutta ostaa edes kahden euron bussilippu nähdäkseni ystäviä. Pitääkö minun maksaa hengelläni siitä, että yritän pysyä hengissä. Minusta tämä on kerta kaikkiaan liikaa vaadittu.
Miten muuttaa "karmaa"
Minä
14833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos olen oikein ymmärtänyt, se ei ole enempää eikä vähempää kuin syyn ja seurauksen laki: Niin makaat kuin petaat. En väitä olevani tässä kysymyksessä pätevä neuvomaan ketään, kun ei oma karmanikaan ole mitenkään mallikelpoisessa järjestyksessä.
Mutta olisikohan jotain ratkaisun kipinää tässä Tuomari Nurmion ölähdyksessä?
"SÄ ET TARVII TALOA
SÄ ET TARVII AUTOA
SUN EI TARVII PEITON ALLA IMEE NAMUA.
MITÄÄN JUMALAA SUN EI TARVII RUKOILLA
EI OO MUUTA JUMALAA KUIN HUDA HUDA!!!
Luulenpa, että tuo huda huda on minun jumalani.
Jos näin on?
Ei tämä aina juhlaa olekaan, mutta onpahan aina sentään jotain meneillään.
En tiedä olisiko Hudahuda ehkä jotakin sukua Hubahuballe, tai ehkä jopa Zäbädäbälle. Varmasti ainakin Hugahugatsäktäkille, mutta en usko että ainakaan Päppädäppädäälle taikka Tsuppiduppiduulle.
En sanoisi että jokin näistä jumalista on toisiin nähden ylivertainen. Kaikkihan riippuu siitä minkälaista seuraa itse haluaa.
:a:
karma
karma (< sanskrit), Intian uskonnoissa käsitys, jonka mukaan ihmisen tekojen laatu ratkaisee hänen kohtalonsa seuraavassa jälleensyntymisessä.
Sinulla on loistava tilaisuus keskittyä täysillä henkiseen kehitykseen, kun sinun ei tarvitse juosta markkinavoimien pellenä raatamassa ja kuluttamassa.
Meditoi, lue kirjaston kirjoja ja liiku luonnossa. Kyllä se siitä.
(Eikä kaikkien tarvitse sinne Intiaan lähteä valaistumaan, valaistumisen suorittaa vaikka assan vessassa jos sen hetki on tullut.)
Jos teksti olisi sama muuten mutta korvattaisiin sana 'tilaisuus' sanalla 'mahdollisuus'? Voisiko joku seuraavan "tarinan" hyväksyä?
Elämänpolkua kuljen....tulee risteys vastaan ja valinta "oikea vai vasen". Valitsen vasemmalle ja huomaan polkuni muuttuvan koko ajan vaikeammaksi kulkea, hakkaan varpaitani kiviin ja risut lyövät kasvoilleni. Pysähdyn ja totean: olisi oikealle kääntyminen voinnut olla ehkä parempi vaihtoehto samalla mietin valintaani kääntyä vasemmalle: ei ehkä niin hyvin tullutkaan valittua. Käännyn ja palaan takaisin risteykseen. Todellakin: oikealle kääntyvä polku on paljon helpompi kulkea, jopa aurinko paistaa metsän puiden oksien välistä! ;)
Kuten Chandi sanoit: ei kaikkien tarvitse Intiaan lähteä valaistumaan, joskus (ehkä) vain tämän oman elämäni polun kulkeminen tuo auringonpaisteen matkalleni ;)
Totta puhut, oi sielun sisko, mahdatko arvatakaan, miten oikeaan osuit? SE voi tulla missä ja milloin vain, kun energiat resonoivat juuri sopivasti. "Suorittaa" on kyllä tässä yhteydessä täysin väärä verbi, se vain tulee kun on tullakseen.
Minulle kaikkein järisyttävin valaistumiskokemus tuli juuri siellä, ei assalla mutta vessassa, Pohjanmaan vahvimmalla voimapaikalla.
Koska tätä voivat lukea myös alaikäiset, en rupea tässä selostamaan yksityiskohtia. Siihen nimittäin sisältyi myös hieman laitonta dopingia, mikä on jo rikoksena vanhentunut, mutta sen verran voin sanoa, että ne muutamat luotetut ystävät, joille olen siitä kertonut, ovat naurusta hytkyneet.
Jälkeenpäin on tullut mieleen, että Robert Crumbilla saattoi olla vähän samansuuntaisia kokemuksia? Ja Krishnamurtilla ilman mitään ylimääräistä kemiaa? Puhumattakaan Castanedasta?
Se oivallus mitä siitä todella jäi on tämä:
*Sellainen käsite kuin "minä" tai "minuus" on kokonaisuudessaan OPITTUA, ei mitään pysyvää ja konkreettista!*
Siinäpä teille pureskeltavaa, rakkaat lähimmäiset.
"Warüber man nicht sprechen kann, darüber musst man zweigen." sanoi Ludwig Wittgenstein.
Kun myöhemmin kerroin siitä eräälle ihanalle naiselle, joka opetti kehitysvammaisia lapsia, hän heti totesi (oi se ihana nauru): "Joo, se on totta. Se minätietoisuus kehittyy normaalisti noin kolmen vuoden iässä."
Tunnen kyllä myös yhden isopalkkaisen kallonkutistajan, joka järjestää sikarikkaille ja stressaantuneille yritysjohtajille sikakalliita kursseja, joissa niinku palataan *ihmisen alkutilaan*, ja hän totesi, että aika hyvä, sulla on edelleen käytännön ongelmia, mutta mun kurssilla sä et kai oppis tästä mitään uutta.
Vähän paha liikkua kun a) liikunta lisää nälkää b) virikkeet tekvät minut hulluksi, koska päässäni on jo nyt ajatuksia ja ideoita liikaakin
Vai et kerro mitä vejit. Plääh, kaikki tahtoo tietää.
Sitä on omaa minä-takertuneisuutta nujerrettu pilvellä, ja kaikenlaista jännää sivussa koettu. Pilvessä on jännintä se, kuinka se hidastaa ajatukset ajatuksen saavuttaa, ainskin toisinaan, ja saattaa osittain hyvin lapselliseen tilaan. Nää on ihan aivokemiallis-biologisia faktoja, tietty se toimii myös yksilöllisesti eri tavoin.
Meditaation kannalta pilvi on paljon liian helppoo, se palkitsee helppoo muttei saa aikaan pysyvää kehitystä. Setä siis pääsee kertoo varotuksen sanan. Pilvi on se sormi, ei se kuu.
Krishnamurtilla ei tietääkseni ollut mitään ylimääräistä kemiaa, kunhan joogas sillon ku siltä tuntu. Mut muista, että teosofit oli kaverin valinnu maailmanopettajaks pikkupennusta lähtien, siinä on trippiä kerrakseen kelle taimelle tahansa.
Krisse oli omien traumojensa vanki ilman muuta, mutta niistä huolimatta tai niiden ansiosta kohtuu mainio höpöttäjä, peruskamaa kaikille muttei valaistumista. Hää kun ei ollu guru vaan antiguru.
Oletko siis tyoton? Vai epakiitollisessa tyossa? No, ei ole pakko vastata kumpaankaan, mutta jos olet tyoton, yrita tietysti hakea tyota. EI tyovoimatoimistosta! Eivat ne ...skat mistaan mitaan tieda eivatka tajua! (korkeintaan jarkkaavat kesaduunia teineille...)
Jos olet epakiitollisessa tyossa, vaihda tyopaikkaa tai alaa. Rupea vaikka yrittajaksi, jos koet siihen pystyvasi. (ensin tietysti kurssille tai lue joku kirjanen...)
Jos Suomi tokkii, vaihda MAATA. Niin on tehnyt moni eika ole katunut. Suomessa on pitkalti kuollut tyomarkkinatilanne, kyllahan se kaikki tietavat. Mene jonnekin kunnon metropoliin "maailmalle", missa on tyovoimaPULA.
Eli tassa muutama vinkki.:)
Ehkäpä sinulla on joku tuttu jossain, tai joku yhteys johonkin, jota et ole huomannut, tai uskaltanut käyttää. Toinen vaihtoehto on, että et tee ominta juttuasi. Kumminkin kehoitan miettimään, tunnetko jonkun, vaikkapa sukulaisen, tai vanhan ystävän, joka kykenee saattamaan sinut urallasi eteenpäin?
Ehdottaisin sinua ensin tutkimaan alitajuntaasi ja käsityksiä itsestäsi, löytyykö sieltä mahdollisesti ajatuksia arvottomuudesta ja itsensä vähättelystä. Jos olet iskostanut tässä elämässäsi mieleesi tälläisiä malleja ja tiedostamattasi niihin uskot, toteutat niitä myös elämässäsi tahtomattasi. Yksi maailmankaikkeuden laeista on: samankaltainen vetää puoleensa samankaltaisuutta.
Karma on itseasiassa syyn ja seurauksen laki. Kun joku/jokin on saatettu pois tasapainosta, sen tulee palata takaisin tasapainoiseen tilaan. Luultavasti tapauksessasi on kyse myös karmasta, mutta mielestäni karma on se määrittävä tekijä, joka pakottaa sinut kohtaamaan sinussa vielä keskeneräiset piirteet. Eli ei ole minkään "jumalaisen tahon" tahto, että kärsit puutteesta, olet itse halunnut ennen inkarnoitumistasi kasvaa tämän asian kautta. Sinun tulisi ehkä löytää keino muuttaa tämä puutteen kierre elämässäsi.
Sinulla on taitoja ja ideoita toteuttaa itseäsi. On vain joku este niiden muuntumiseksi runsaudeksi.
Voisit ottaa osaa erilaisiin henkisiin tilaisuuksiin (sellaisiin, jotka vetoavat sinuun), meditoida, rukoilla, pyytää selvyyttä tähän ongelmaasi. Kurssit ja terapiat (inkarnaatio, healing, jne.) tietenkin maksavat jonkin verran, joka saattaa olla esteenä niihin osallistumiselle...
Omassa ystäväpiirissäni on paljon uus-henkisiä ihmisiä, jotka kärsivät mitä erilaisimmista ongelmista; masennuksesta, työttömyydestä, sairauksista ja pääsääntöisesti rahan puutteesta. Se tuntuu olevan monen hoitaja-ihmisen ongelma (en tiedä kuulutko itse heihin), omista palveluksista kunnollisen maksun pyytäminen tuntuu heistä kerrassaan vastenmieliseltä. Hehän tekevät pyyteetöntä auttamistyötä!
Toki tekevätkin, mutta jokaisen on arvioitava oman lahjansa arvo myös maallisessa mielessä. Palveluista kuuluu maksaa käypänen hinta.
Askeesin aika henkisessä elämässä länsimaissa on ohi. Rikkaus ja runsaus kuuluvat oleellisena osana henkisyyteen. Ne ovat myös kaikkien ihmisten syntymäoikeuksia. Eri asia on sitten se, mihin rikkauttaan käyttää...
Toivon kaikkea hyvää elämääsi.
niin, aseillahan ei tee mitään, jos niitä ei pysty käyttämään, vai mitä ?
kiitos.