Rakas, muista minut kun olen mennyt.
Muista hymyni joka kesän leikeissä kilpaili
auringon kanssa.
Muista yöt, joina juttelimme, joimme ja nauroimme.
Älä muista kyynelistä märkiä kasvojani, älä palaa
suruun silmissäni.
Älä muista hetkeä jolloin huomasit minun
kadottaneen itseni elämän julmassa leikissä.
Et sinä työntänyt minua kosti mustaa aukkoa, minä
kävelin sinne itse ymmärtämättä etten koskaan
palaa.
Sinä,
rakkaani,
olit ainoa joka välitti ja yritti löytää minut
sieltä ohjatakseen takaisin aurinkoon.
Mutta minä olin jo unohtanut miten elää, olin
unohtanut hymyni, tyhjyys oli vallanut mieleni.
Enää yön hämäryys lohtuni oli, pimeyteen minä
suruni upotin.
Muistatko rakas kesämme, valon aikaa, yöttömät
yömme, leikin perhosten?
Älä itke, kun olen poissa.
Usko minua, olen löytänyt viimein kotini.
Paikan jossa saan välinpitämättömyyden ja
kylmyyden sijaan rakkautta.
Olen turvassa.
Sinä tiesit kuinka kaipasin pois elämäni
helvetistä.
Muurini kaatuivat enkä enää osannut suojata
itseäni.
Rakas, minä katselen sinua.
Olen mukana hetkissä onnen, kyyneleenä poskellasi.
Rakas,
kun lasket ruusun tammiarkulleni,
hymyile ajatuksisasi.
Minä olen onnelin, olen löytänyt hymyni.
Minä odotan sinua läpi vuosien, elä elämäsi.
Taistele kaikkea sitä pahaa vastaan jonka edessä
minä annoin periksi.
Älä luovuta, ystäväni.
Toteuta kaikki hullut unelmamme, tee kaikkis se
minkä tunnet oikeaksi.
Minä rakastan sinua, ystäväni.
Minä olen sänkysi reunalla kun pahat henget
mönkii öisin piiloistaan, otan kätesi omaani.
Älä pelkää.
Hyvästi.
Muista hymyni joka kesän leikeissä kilpaili
auringon kanssa.
Muista yöt, joina juttelimme, joimme ja nauroimme.
Älä muista kyynelistä märkiä kasvojani, älä palaa
suruun silmissäni.
Älä muista hetkeä jolloin huomasit minun
kadottaneen itseni elämän julmassa leikissä.
Et sinä työntänyt minua kosti mustaa aukkoa, minä
kävelin sinne itse ymmärtämättä etten koskaan
palaa.
Sinä,
rakkaani,
olit ainoa joka välitti ja yritti löytää minut
sieltä ohjatakseen takaisin aurinkoon.
Mutta minä olin jo unohtanut miten elää, olin
unohtanut hymyni, tyhjyys oli vallanut mieleni.
Enää yön hämäryys lohtuni oli, pimeyteen minä
suruni upotin.
Muistatko rakas kesämme, valon aikaa, yöttömät
yömme, leikin perhosten?
Älä itke, kun olen poissa.
Usko minua, olen löytänyt viimein kotini.
Paikan jossa saan välinpitämättömyyden ja
kylmyyden sijaan rakkautta.
Olen turvassa.
Sinä tiesit kuinka kaipasin pois elämäni
helvetistä.
Muurini kaatuivat enkä enää osannut suojata
itseäni.
Rakas, minä katselen sinua.
Olen mukana hetkissä onnen, kyyneleenä poskellasi.
Rakas,
kun lasket ruusun tammiarkulleni,
hymyile ajatuksisasi.
Minä olen onnelin, olen löytänyt hymyni.
Minä odotan sinua läpi vuosien, elä elämäsi.
Taistele kaikkea sitä pahaa vastaan jonka edessä
minä annoin periksi.
Älä luovuta, ystäväni.
Toteuta kaikki hullut unelmamme, tee kaikkis se
minkä tunnet oikeaksi.
Minä rakastan sinua, ystäväni.
Minä olen sänkysi reunalla kun pahat henget
mönkii öisin piiloistaan, otan kätesi omaani.
Älä pelkää.
Hyvästi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi oli mahtava...kunpa mäki osaisin kirjottaa
tollasia runoja!! mut hei, älä luovuta...Taistele
vielä...ainaki yritä..jos et ittes nii edes
rakkaas takia..!!! TZEMII & MUISTA TOI!!
toi sun runo on aivan ihana...tsemii sulle tod.
paljon!!
mä en kestä te saatte mut itkemään!todella kaunis
runo!kirjota ihmeessä lisää...mä haluun lukee
yhtä kauniita runoja!=)