Luulin, että sydämeni on tehty teräksestä.
Että kaiken sen paskan jälkeen ei minua mikään
voisi satuttaa.
Luulin, ettei särkynyttä maailmaani voisi enempää
rikkoa, että jo kerran tuhottuna ja korjattuna se
kestäisi mitä vaan.
Niin minä luulin.
Mutta liitokset rupesitvat ratkeilemaan, sinun
tultuasi ja lähdettyäsi huomasin jälleen pitäväni
sykkivää, särkynyttä sydäntäni käsissäni itkien.
En kestänytkään mitä vain, minä kaipasin
sittenkin rakkautta mutta jälleen sain huomata
sen kulkevan vain ohitseni pysährymättä.
Yksin, sain jäädä kokoamaan maailmastani
kokonaista enkä tiedä onnistunko ikinä..
Että kaiken sen paskan jälkeen ei minua mikään
voisi satuttaa.
Luulin, ettei särkynyttä maailmaani voisi enempää
rikkoa, että jo kerran tuhottuna ja korjattuna se
kestäisi mitä vaan.
Niin minä luulin.
Mutta liitokset rupesitvat ratkeilemaan, sinun
tultuasi ja lähdettyäsi huomasin jälleen pitäväni
sykkivää, särkynyttä sydäntäni käsissäni itkien.
En kestänytkään mitä vain, minä kaipasin
sittenkin rakkautta mutta jälleen sain huomata
sen kulkevan vain ohitseni pysährymättä.
Yksin, sain jäädä kokoamaan maailmastani
kokonaista enkä tiedä onnistunko ikinä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
mul on käyny samanlailla.. ei sitä vaan heti
jaksa nousta, mutta on pakko on yrittää, kyllä se
vielä joskus palkitaan. aina on oltava toivoa.
muuten ei voi edes katsoa huomista, siinä
ikäänkuin jähmettyy paikalleen..