Sinitaivas
Katson sinistä taivasta.
Sen liikkeitä,
eleitä,
ilmeitä.
Mietin miksi?
Uteliaisuudesta,
hämmästyksestä,
pelosta.
Pelosta,
kuoleman pelosta.
Kauhusta,
kauhun kokemisesta.
Siirrän katseeni alemmas.
Näen lintuja.
Valkoisia,
mustia.
Tuijotan niitä,
kuin tyhjää,
kuin elämää
ja kuolemaan.
Mieleni on tyhjä.
Tyhjä kuin taivas,
jossa lentää vain nuo linnut.
Tyhjyydessä.
Käyn maahan makaamaan.
Valkoiset pilvet katsovat minua
tyhjin katsein,
ilmeettömin ilmein.
Ne katsovat syvälle mieleeni,
nähden vain sen tyhjän taivaan,
jossa itsekin ovat.
Pilvet.
Nuo pilvet piirtävät kuvansa mieleeni,
jossa aikaisemmin oli vain linnut.
Laulaen,
rääkyen.
Lintuparvi päässäni kääntyy kohti etelää,
kun pohjoisesta saapuu hahmo.
Ihminen,
nainen.
Katson häntä.
Hän hymyilee,
minä hymyilen,
hymyilemme.
Yritän sanoa,
mutta sanat takertuvat kurkkuun.
Pysähtyy,
piiloutuu.
Sinä tulet lähemmäksi,
otat kädestä.
Puristat,
hellästi.
Pelkoni häviää,
suutelemme.
rakastun,
rakastan.
Katson sinistä taivasta.
Sen liikkeitä,
eleitä,
ilmeitä.
Mietin miksi?
Uteliaisuudesta,
hämmästyksestä,
pelosta.
Pelosta,
kuoleman pelosta.
Kauhusta,
kauhun kokemisesta.
Siirrän katseeni alemmas.
Näen lintuja.
Valkoisia,
mustia.
Tuijotan niitä,
kuin tyhjää,
kuin elämää
ja kuolemaan.
Mieleni on tyhjä.
Tyhjä kuin taivas,
jossa lentää vain nuo linnut.
Tyhjyydessä.
Käyn maahan makaamaan.
Valkoiset pilvet katsovat minua
tyhjin katsein,
ilmeettömin ilmein.
Ne katsovat syvälle mieleeni,
nähden vain sen tyhjän taivaan,
jossa itsekin ovat.
Pilvet.
Nuo pilvet piirtävät kuvansa mieleeni,
jossa aikaisemmin oli vain linnut.
Laulaen,
rääkyen.
Lintuparvi päässäni kääntyy kohti etelää,
kun pohjoisesta saapuu hahmo.
Ihminen,
nainen.
Katson häntä.
Hän hymyilee,
minä hymyilen,
hymyilemme.
Yritän sanoa,
mutta sanat takertuvat kurkkuun.
Pysähtyy,
piiloutuu.
Sinä tulet lähemmäksi,
otat kädestä.
Puristat,
hellästi.
Pelkoni häviää,
suutelemme.
rakastun,
rakastan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.