Hän istuu yksin
huoneessa pimeässä
kädessään kynttilä
sydämessään tuska
Hän on hauras
kevään pieni perhonen
siivet murrettuina
ei voi enää lentää
Hän tuntee liekin poltteen
kipuna sydämessä
mutta hän ei itke
ei koskaan itke
Hän sammuttaa liekin
huone pimenee
pelko nostaa päätään
sokaisee mielen
Hän juoksee pakoon pimeää
sade viiltelee poskia
taivas itkee
hänen puolestaan
Hän seisoo sillan kaiteella
tuulen tanssiessa
hänen ympärillään
tuntee vapauden
Hän lentää
suoraan tyhjyyteen
ei siipiä tarvitse
enää elääkseen.
huoneessa pimeässä
kädessään kynttilä
sydämessään tuska
Hän on hauras
kevään pieni perhonen
siivet murrettuina
ei voi enää lentää
Hän tuntee liekin poltteen
kipuna sydämessä
mutta hän ei itke
ei koskaan itke
Hän sammuttaa liekin
huone pimenee
pelko nostaa päätään
sokaisee mielen
Hän juoksee pakoon pimeää
sade viiltelee poskia
taivas itkee
hänen puolestaan
Hän seisoo sillan kaiteella
tuulen tanssiessa
hänen ympärillään
tuntee vapauden
Hän lentää
suoraan tyhjyyteen
ei siipiä tarvitse
enää elääkseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Wau! Ei voi muuta sanoa... Kosketi syvältä