Hyljätty eilinen
He ovat kaukana täältä.
Jotkut elää huomista,
jotkut tätä päivää.
Tahdon paeta huomiseen,
mutta he eivät päästä minua.
Yritän nykyisyyteen,
mutta tie on liian kapea.
Palaan eiliseen,
mutta huomaan sen olevan tyhjä.
Vaivun uneen,
toivoen herääväni huomisesta.
Vaivun horrokseen,
saavuttaakseni hetken,
mutta he valvottavat minua.
Huominen ei koskaan kuole,
eikä nykyisyys palaa,
mutta eilinen on jo kuollut.
He valitsivat minut elämään kuoleman varjon
maassa.
He ohjasivat polkuni tänne.
He polttivat sillat perässäni.
He piirtivät kohtaloni rajan.
Minä olen mato heidän jaloissaan.
Minä olen rapa heidän kengissään.
Minä olen kuollut heidän varjoissaan.
Minuuteni kärsii.
Se palaa pois tuhkaa jättämättä,
kun ajan liekki polttaa pois eilisen.
Miksi he valitsivat minut?
Unohdetun, kärsivän, eiliseen jätetyn.
Kuka minua kaipaa.
Kuka salaisuuteni tunnustaa.
Kuka ajatukseni vahvistaa.
Olen hylkiö,
hylkiöksi tuomittu,
he tuomitsivat minut.
Mieleni palaa jo unohduksen liekeissä,
ennakoiden tulevaa,
odottaen sitä,
joskaan ei riemulla vaan kauhulla.
Minut on unohdettu,
eiliseen jätetty.
He hylkäsivät minut.
He ovat kaukana täältä.
Jotkut elää huomista,
jotkut tätä päivää.
Tahdon paeta huomiseen,
mutta he eivät päästä minua.
Yritän nykyisyyteen,
mutta tie on liian kapea.
Palaan eiliseen,
mutta huomaan sen olevan tyhjä.
Vaivun uneen,
toivoen herääväni huomisesta.
Vaivun horrokseen,
saavuttaakseni hetken,
mutta he valvottavat minua.
Huominen ei koskaan kuole,
eikä nykyisyys palaa,
mutta eilinen on jo kuollut.
He valitsivat minut elämään kuoleman varjon
maassa.
He ohjasivat polkuni tänne.
He polttivat sillat perässäni.
He piirtivät kohtaloni rajan.
Minä olen mato heidän jaloissaan.
Minä olen rapa heidän kengissään.
Minä olen kuollut heidän varjoissaan.
Minuuteni kärsii.
Se palaa pois tuhkaa jättämättä,
kun ajan liekki polttaa pois eilisen.
Miksi he valitsivat minut?
Unohdetun, kärsivän, eiliseen jätetyn.
Kuka minua kaipaa.
Kuka salaisuuteni tunnustaa.
Kuka ajatukseni vahvistaa.
Olen hylkiö,
hylkiöksi tuomittu,
he tuomitsivat minut.
Mieleni palaa jo unohduksen liekeissä,
ennakoiden tulevaa,
odottaen sitä,
joskaan ei riemulla vaan kauhulla.
Minut on unohdettu,
eiliseen jätetty.
He hylkäsivät minut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se oli kaunis. Ja sopii tunnelmaan.
Empä nyt tiedä oliko se kovin kaunis. Ei sitä
ainakaan kovin kauniiksi oo tarkotettu. Tunnelmaa
siinä omastakin mielestä melko hyvin (ei tosin
niin paljon, kun aikaisemmin julkaisemassani
Sinitaivaassa).