koira ja opiskelu

Meillä on niin että minä olen osapäiväisesti töissä ihan aamuisin ja opiskelen iltaisin. Tällä hetkellä yliopiston pääsykokeisiin. Mieheni puolestaan opiskelee päivisin koulussaan. Joskus jos tulee esim. ylitöitä tai mieheni tunnit alkavat aikaisin koira joutuu olemaan yksin noin 2 tuntia. Muuten olemme aina kotona koiran kanssa, ellemme ole vieraisilla tai elokuvissa yms. Ihan hyvin tässä ollaan pärjätty, tämän hetkinen koiramme on tosin vielä pentu (vieläpä energinen sellainen) joten aktiivileluja yms. pitää järjestää pikkuveikolle. Kävelyllä käymme noin 2,5 tuntia päivässä noin neljän tunnin välein.

Nyt on ehkäpä vaikeampaa kuin silloin kun olin pelkkä iltaopiskelija kun on vaikeuksia lukea pääsykokeisiin kotona kun koira rymistelee pitkin lattioita lelujen kanssa.. ;-) Mutta olen ajatellut että ehkäpä lähden joskus kirjastoon välillä lukemaan, jotta saan hiukan rauhaa. Yritämme leikkiä kaikenaisia aivojumppa-leikkejä koiramme kanssa muutaman kerran päivässä (20 minuuttia aivojumppaa vastaa noin 2 tuntia lenkillä), jotta sillä ei vain olisi tylsää. Lisäksi pitää jättää aina päivässä aikaa kouluttamiseen ja ulkonakäyminenkin tietenkin takkuilee hihnan opetteluineen yms. joka vie aikaa. Kun pomppoilee työn, koiran kouluttamisen ja pääsykokeisiin lukemisen välillä niin joskus meinaa kyllä tulla stressi. :-) Varmasti kesällä asiat ovat paremmin kun on enemmän aikaa keskittyä kaikkeen. Nämä ovat vain nyt pari intensiivistä kuukautta.

Työni sekä vanhempien tukien vuoksi pärjäämme hyvin, koiralla on korkealaatuista ruokaa, paljon leluja ja tekemistä sekä vakuutus (suosittelen sitä kaikille) sen varalta että jos koiramme sairastuu saamme hiukan taloudellista apua vakuutusyhtiöltä.

Olisimme itsekin mielellämme ottaneet kodittoman koiran, mutta mieheni allergioiden vuoksi päätimme ottaa tietyn rotuisen koiran. Nyt katselemme että jos sattuisi tulemaan koiramme rotua oleva koira kodittomaksi jossakin niin voisimme sitten vuoden päästä ottaa sen koiramme kaveriksi. Minusta on hyvä että koiralla on seuraa myös lajitoverista, jos vain mitenkään tilat ja varallisuus riittävät. Omasta mielestäni kaksi koiraa menee ihan yhden rinnalla kunhan ensimmäisen koiran kouluttaa hyvin. Toinen koira yleensä ottaa hieman mallia ensimmäisestä ja kouluttaminen on monesti hieman helpompaa. Tosin toiseenkin koiraan pitää "panostaa" ja kouluttaa sekä antaa sille aikaa erityisesti pentuaikana paljon. Hankimme koiramme hyvältä kasvattajalta ja aiomme myöhemmin harrastella hieman agilityä ihan vain huviksemme sen kanssa (emme kilpailumielessä).