Mä tunnen itteni niin ulkopuoliseksi tässä
pienessä etelä-suomalaisessa kaupungissa.
Toisaalta en kai ole mikään sosialinen tyyppi ja
olen kai vahva henkisesti. Tulen toimeen
taloudellisesti riittävän hyvin mitä nyt
palkkatyössä keskiasteen koulutuksela voi toivoa.
Ihmissuhteet ovat aika olemattomia: Työpaikalla
eritoten ikäisteni kanssa tulee oltua vähän
tekemisissä mä oon jotenkin kai napit vastakkain
( tai näin oli n. vuosi sitten, jäljet
näkyy....). Mutta ei kai se olekaan edellytys,
jos on samassa paikassa, että pitäis olla
tekemisissä vapaalla?
Nimittäin en juuri harrasta mitään, paitsi jotain
sulista kerran viikossa, ihme kyllä
pelivastustaja on.
Ravintoloissa (tanssi- ja juotto-) ei viitsi
käydä. Tuntuu tympeeltä mennä aina yksin raflaan.
Tanssipaikoilla ei ole, tai pikemminkin olisi
mitään valittamista, tanssi ei vain merkitse
mulle yyhtään mitään! Se selvisi mulle joskus
viime keväänä kun yks nainen kysyi multa lyhyen
suhteen tapaisen loppumetreillä "Et sä tunne
päässä mitään pyöritystä(?) musiikin mukaan" tai
jotenkin noin se meni. Mä olisin kai ollut
joku "väline". Ei kai tuo tanssitaito ole mikään
häävi, kun ei nappaa. Vaikka ulkonäössä ei ole
mitään vikaa, vastakkaista sukupuolta ei pyöri
mun arjessa sen koommin kuin "juhlassakaan".
Jotenkin jo näin kolmellakympillä alkaa tajuta,
että on kait väärässä paikassa kun mitään ei
tapahdu, oon ajatellu aloittaa ens keväänä erään
harrastuksen joka mua kiinnostaa ja vähät välitän
v-mäisistä sukulaisista, jotka pilkkasivat mun
kiinnostuksen kohdetta niin että itsetunto oli 10-
15 vuotta nollilla (se oli vain yksi syy).
Harrastetta en pysty yksilöimään, tässä edes
anonyyminä, sen verran arka paikka se on. Jotkut
asiaa ymmärtämättömät pitävät
kiinnostustani "vaarallisena", mutta kukas
elämästä hengissä on selvinnyt, ja onko parempi
kuolla onnellisena vai alkoholistina, vaiko
kenties itsariin?
pienessä etelä-suomalaisessa kaupungissa.
Toisaalta en kai ole mikään sosialinen tyyppi ja
olen kai vahva henkisesti. Tulen toimeen
taloudellisesti riittävän hyvin mitä nyt
palkkatyössä keskiasteen koulutuksela voi toivoa.
Ihmissuhteet ovat aika olemattomia: Työpaikalla
eritoten ikäisteni kanssa tulee oltua vähän
tekemisissä mä oon jotenkin kai napit vastakkain
( tai näin oli n. vuosi sitten, jäljet
näkyy....). Mutta ei kai se olekaan edellytys,
jos on samassa paikassa, että pitäis olla
tekemisissä vapaalla?
Nimittäin en juuri harrasta mitään, paitsi jotain
sulista kerran viikossa, ihme kyllä
pelivastustaja on.
Ravintoloissa (tanssi- ja juotto-) ei viitsi
käydä. Tuntuu tympeeltä mennä aina yksin raflaan.
Tanssipaikoilla ei ole, tai pikemminkin olisi
mitään valittamista, tanssi ei vain merkitse
mulle yyhtään mitään! Se selvisi mulle joskus
viime keväänä kun yks nainen kysyi multa lyhyen
suhteen tapaisen loppumetreillä "Et sä tunne
päässä mitään pyöritystä(?) musiikin mukaan" tai
jotenkin noin se meni. Mä olisin kai ollut
joku "väline". Ei kai tuo tanssitaito ole mikään
häävi, kun ei nappaa. Vaikka ulkonäössä ei ole
mitään vikaa, vastakkaista sukupuolta ei pyöri
mun arjessa sen koommin kuin "juhlassakaan".
Jotenkin jo näin kolmellakympillä alkaa tajuta,
että on kait väärässä paikassa kun mitään ei
tapahdu, oon ajatellu aloittaa ens keväänä erään
harrastuksen joka mua kiinnostaa ja vähät välitän
v-mäisistä sukulaisista, jotka pilkkasivat mun
kiinnostuksen kohdetta niin että itsetunto oli 10-
15 vuotta nollilla (se oli vain yksi syy).
Harrastetta en pysty yksilöimään, tässä edes
anonyyminä, sen verran arka paikka se on. Jotkut
asiaa ymmärtämättömät pitävät
kiinnostustani "vaarallisena", mutta kukas
elämästä hengissä on selvinnyt, ja onko parempi
kuolla onnellisena vai alkoholistina, vaiko
kenties itsariin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi vinkki suosiosi lisäämiseksi naisten
keskuudessa on, että jätä ruikuttava ja itseäsi
säälivä asenne jonnekin romukoppaan. Sulla
nimittäin oli senkaltaista henkeä tuossa
viestissä ja itse ainakin otan nopeasti
etäisyyttä sellaiseen mieheen.
Helpostihan sitä jää yksin surkuttelemaan kovaa
kohtaloaan, mutta olet vielä tosi nuori ja voit
tehdä elämän laatusi parantamiseksi paljon.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ehkäpä mielialani oli sellainen, että tyosta
tosiaankin saattoi saada sellaisen kuvan
että "ruikutan". Itse nimittäin myös kartan ko.
tyyppejä. Kommentit ovat olleet
kylläkin "sanavalmis" , suunsoittaja( =ilkeämpi
nimitys sanavalmiista), itsetietoinen, Mutta
ruikuttaja on kaukana historiassa minusta.
Lähinnä paikalleenjämähtäminen on ongelmani, ei
kai Ronja1 vaan ole tanssin harrastajia?