elämä

*
Siellä,
missä tulee vain ovi oven jälkeen
ja edellinen paiskataan perästä kiinni.
Loputtomasti ovia, joissa kaikissa pääkallo
Loputtomasti tunteita, joista kaikki hukkuvat
siihen loputtomaan käytävään.
Loputon pelko, että käytävän päässä on
matkani pää
*

...
kun kulkee oravanpyörää jota ei edes itse
tajua oravanpyöräks, ennenkun on uuden surun
edessä taas,se nujertaa vähitellen ihmisen mielen.
Ehkä tosiaan, se on vaan omasta mielestä kiinni,
mutta minkä voit kun olet kadotuksissa omassa
mielessäsi?

Elämä on joskus liian karua...että en menisi
tuomitsemaan ihan suoralta kädeltä niitä, jotka
päättävät sen lopettaa.
Jos ei ole suuntaa, ei tulevaisuutta, ei mitään
minkä vuoksi elää, niin miksi pitäisi? Toisaalta,
onhan se läheisille (jos niitä on) väärin tehty...

Mä olen hiukan sitä mieltä, että ystävät auttaa
kestämään...*kiittää omia rakkauta kamujaan,
varsinkin J:tä ja toista J:tä, joka on enemmänkin
kuin ystävä*

Menneisyyden tuhkan kasautuessa hartioillesi,
pyri ystäviesi ja rakkaittesi avustamana
tuuliselle paikalle.
Tuuli kuljettaa tuhkan pois ja puhaltaa elon
kipinän liekkeihin.
Nyt sinun tarvitsee vain ruokkia tätä tulta
oikein...