Onko kaikki ihan sattuma vai onko olemassa kohtalot?Tai onko mahdollista että jos pyydät jotain "merkkiä" ja sellaisen omasta mielestäsi saat,niin sen on ollut tarkoitus tapahtua vai onko kyseessä ihan vain itsepetos?Tai saat merkin,koska itse haluat uskoa sen saaneesi...
Enteilyä?
Pupu
3251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Merkkeihin" on luotettava. Sanoisin, että itsepetosta on se, ettei luota mihinkään merkkeihin. Silloinhan ei pääse koskaan asiaan sisälle ja jää vain pilkkaamaan ja painostamaan niitä, joilla asia on hallussaan.
Ne "merkit", joiden kautta ihmistä kutsutaan mukaan toimintaan, johon hänet on tarkoitettu, ovat niin selviä, että lapsikin ne ymmärtää. Kieltäytyminen kutsumuksesta vaatii selvää vastarintaa. Sellaistakin esiintyy.
Kyllä sellaisen kehän pian huomaisi itsekin, että "saa merkin, koska itse uskoo sen saaneensa". Uskontojen historiat ovat täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat näihin merkkeihin uskoneet, eikä heitä voi todellakaan väheksyä. Monilla on niin mittava ja merkittävä työ kutsumuksensa piirissä, että ilman "merkkejä" ja johdatusta ja siunausta heidän työnsä olisi tyrehtynyt jo alkuunsa.
Koko elämä on itsepetosta sellaiselle, joka ei usko mihinkään.
Henkilökohtisesti nimittäin tunnen saaneeni tällaisen "merkin".Sitten epäilys valtasi mielen ja päätin unohtaa koko jutun omana höperyytenäni.Vaikkei se ollutkaan mikään maailmaamullistava enne niin ehkä se kuitenkin tuntui hieman samalta,silti sitä pyrkii helposti laittamaan asiat sattuman piikkiin....
...tässä tulee hieman jäsentelemätön ja sekava mielipide/uskomus. toivottavasti joku saa jotain tolkkua. minun mielestäni enteet ja merkit ovat intuitiota. oikeastaan uskon että intuitio on yhteyttä suureen kaikkitietävään kokonaisuuteen, nyky-yhteiskunnassa tälle tieteellisesti selittämättömälle asialle on vain annettu hieno nimi. yritänpä selittää. esim. ennustaettaessa taroteilla, kortti tulkitaan sen mukaan, mitä se tuo ensimmäiseksi mieleen, ei siten sanatarkasti mitä kirjassa lukee. kun ihminen kokee saavansa merkin tai enteen, se on vain sattumanvarainen fyysinen ilmiö jonka alitajunta yhdistää juuri ajateltuun ongelmaan. tästä johtuen kautta aikojen "oppineet" ovat kiistelleet merkkien tulkinnasta. vain ne, jotka ovat oikeasti yhteydessä kosmokseen, tulkitsevat oikein, koska tieto tulee jostain muualta kuin "itsestä", eikä enteelle voi antaa tyhjentävää järkeiltyä selitystä.
jos ihminen harjaannuttaa itseään, hän voi alkaa ottamaan vastaan ohjeita ja neuvoja "ylemmältä tasolta" myös ilman ulkoisia ärsykkeitä. monet kutsuvat tätä sydämensä kuunteluksi.