Syitä kiusaamiseenko?

Erityisiä syitä kiusaamiseen ei tunnuta juurikaan tarvittavan.. Omalla kohdalla olen tullut siihen tulokseen että olen aina joutunut kiusatuksi koska olen hiljainen tyyppi :)

Ala-asteella vältyin lähes täysin kiusaamisilta mutta silloin taisin olla enempi äänessä..

Seitsemännellä luokalla alkoi kolme vuotta kestänyt kiusaaminen siitä syystä että istuin erään kerran bussissa tytön viereen. Harmi ettei silläkertaa ollut muita paikkoja vapaana etten voinut valita täysin tyhjää penkkiä, enpä silloin aavistanut että jos nyt istut niin kärsit kolme vuotta seurauksista :)

Nyt näin monta vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin tuota tyttöä kenen viereen istuin ja menin juttusille, hän oli yhä edelleen siinä uskossa että olin _todella_ ihastunut häneen tuolloin, eikä suostunut uskomaan että olin vain koulukiusattu vaikka koitin hänelle pitkään selittää tätä asiaa :) Oli kuitenkin hauskaa jutella hänen kanssaan.

Sittenpä menin ammattikouluun jossa taas olin yllättäen se hiljaisin tyyppi, mutta en kokenut kovin vahvaa kiusaamista. Pientä kuitenkin, mutta nyt tein sen eteen jo vähän enemmän etten ole aina hiljaisena hissukkana.. Ensimmäisen vuoden jälkeen vaihdoin toiseen amikseen kaverini luokalle, ja samalla päätin että minua ei enää tällä iällä perkele oteta minkään kiusaamisen kohteeksi, ja ystävystyin luokkatoverien kanssa ja vietin pari mukavaa vuotta tuolla koulussa.

Sitten tuli aika lähteä armeijaan, en tuntenut ketään lähimmistä inttitoveruksista, ja siten olin taas hiljaisempi kuin muut, ja eräs tupatoveri ottikin minut jatkuvan pilkkansa kohteeksi.
Erään kerran hän ruokalassa jonottaessamme töytäisi minut rajusti sivuun ja otti paikkani ja naureskeli jotain.. Silloin naksahti päässä se viimeinen pykälä ja huusin hänelle niin kovaa kuin kykenin ja kerroin kaiken mitä ajattelin hänestä ja niin edelleen. Hän pyysi että lyön häntä? Olisi kai halunnut että joudun suuriin ongelmiin jos olisin käynyt käsiksi. Tuhahdin hänelle ja kävelin hänen eteensä omalle paikalleni jonoon, eikä hän enää kertaakaan irvaillut minulle. Harmi että en keksinyt tuota aiemmin, epäilen kyllä että se olisi toiminut sen ikäisiin nassikoihin.
Joskus itseasiassa hieman tappelinkin erään kiusaajan kanssa mutta sillä ei ollut vaikutusta suuntaan eikä toiseen.

Joten en ehkä suosittele tuota metodia, haluan nyt vain avautua omista kokemuksistani kun tuli tilaisuus..

Itse selviydyin noista ajoista ilman suuria traumoja lähinnä välinpitämättömyyteni ansiosta, jota onnistuin harjoittamaan aika hyvin..
Ja tuo taitaa ollakin turhan yleinen neuvo että "älä välitä niistä.. älä kuuntele niitä.."
Paskaa tuo neuvo kuitenkin on, ja huono yritys lakaista ongelmat maton alle.

Jälkeenpäin olen miettinyt että olisi pitänyt kertoa luokanvalvojalle, rehtorille, terveydenhoitajalle, kuraattorille, opolle.. kenelle vain ja kaikille mahdollisille kokemastani vääryydestä, ja aina uudestaan kun olisin kokenut kiusaamista. Enpä sitten voi kun arpoa että mitä olisi tapahtunut?

Onko sinulla kavereita koulussa?
Kiusaavatko kaveritkin välillä?
Kestätkö tuota kiusaamista?
Paljonko sinulla on tuota koulua jäljellä, eli joudutko vielä pitkään olemaan kiusaajien seurassa?

Ainakin noita kysymyksiä mielestäni voisit pohtia, ja siltä pohjalta koittaa miettiä että kuinka etenet.
Voisit ehkä myös koittaa vastata asiallisesti kiusaajien kommentteihin tai kysymyksiin..
Jos joku siis sanoo jotain värjätyistä hiuksista ja niiden juurikasvusta, niin voisit vaikkapa vastata että, jep, tiedän kyllä että siitä on jo jonkin verran aikaa kun tulin värjänneeksi hiukseni, ja totta helvetissä se juurikasvu erottuu ja näkyy tässä vaiheessa. Saatan ehkä värjätä nämä uudelleen tai sitten jätän värjäämättä kun pidän kuitenkin myös hiusteni luonnollisesta väristä.

Jos tulee kommenttia hyvästä koulumenestyksestä, niin voisit vastata että mulle vaan jää asiat helposti päähän mitä tunneilla puhutaan, että ei tartte paljon päntätä kotona kokeita varten kun on vaan kuunnellu tunneilla.

Ja siltä miltä kuullostaa ei voi paljon itse vaikuttaa, tämänkin voi sanoa..
Vältä kuitenkin ettet lähde kovinkaan väittelemään heidän kanssaan..

Jos tilanne sinusta sitä vaatii niin lähde ihmeessä hakemaan apua.. Eli puhu koulusi henkilökunnalle ja tokkopa olisi pahasta sanoa vanhemmillesikaan aiheesta?

Pääpointtini nyt kuitenkin on se että kiusaajat eivät todellakaan tarvitse yhtään hyvää tai huonoa syytä kiusata. Sopiva uhri on se mitä he tarvitsevat. Eli joku jota he uskaltavat kiusata.

Toivon kaikkea parasta sinulle ja että tämä asia vielä ratkeaa parhain päin.