Ärsyttävää!!!

Olen ehdottomasti samaa mieltä....itselläni on ollut neljä kania ja tiedän hyvin,että niilläkin on tunteet. Viimeisin kani mikä minulla oli,oli minun siskon hylkäämä...vain siksi,että hänen kumppaninsa oli sittenkin allerginen kaneille.Ihan kun he eivät olisi sitä etukäteen jo tienneet. Ja tästä kokemuksesta voi sanoa sen, että kani piti minua itselleen huomattavasti tärkeempänä kuin siskoani, jonka kani itse minulle osoitti. Tämä kuulostaa varmaan hullulta mutta se on totta.

Joten toivon,että mietitte tarkkaan ennen kuin otatte mitään eläintä,sillä heilläkin on tunteet vaikka monet sitä ei uskoisikkaan.

Tulipa luettua suurin osa tuosta keskustelusta. Näköjään aihe herättää vähän liikaakin tunnekuohuja, sillä se jäi välillä turhien henkilökohtaisuuksien varjoon. Pysytäänhän asiassa ja muistetaan, ettei toisen lyöminen vyön alle ainakaan tuo uskottavuutta omalle mielipiteelle. :)

Mutta se edellisestä keskustelusta. Pidetään mielessä, että kanistaan luopuvakin luultavasti ajattelee myös eläimen parasta ja haluaa tehdä nykyhetkellä parhaan ratkaisun. Elämäntilanteen muuttuessa voi olla hyvin vaikea tietää, mikä se ratkaisu lopulta on. Meidän ihmisten kun on aika mahdotonta saada kanin omaakaan mielipidettä selville. Siksikin asiasta on hyvä keskustella, mutta ketään ei kannata tuomita muutaman rivin kirjoituksen perusteella. Todella tuomittavaahan olisi vain laiminlyödä lemmikki antamatta sille mahdollisuutta parempaan kotiin.

Kania hankkiessa pitää ehdottomasti miettiä tarkoin, pystyykö antamaan sille hyvät olosuhteet jopa kymmenen vuotta eteenpäin ja sitoutua myös päätökseen. Senhän pitäisi olla itsestään selvää. Tärkeintä on kuitenkin ajatella eläimen parasta, jos ei syystä tai toisesta pystykään pitämään päätöstään. Itse en kyllä luopuisi lemmikistä kuin äärimmäisessä tilanteessa. En voisi kuvitellakaan olevani liian kiireinen viettämään elukoiden seurassa vähintään muutamaa tuntia päivässä. Siinähän menisi jo viimeiset rippeet omastakin mielenterveydestä. ;)

Pohdiskelija kirjoitti:

Olen ehdottomasti samaa mieltä....itselläni on ollut neljä kania ja tiedän hyvin,että niilläkin on tunteet. Viimeisin kani mikä minulla oli,oli minun siskon hylkäämä...vain siksi,että hänen kumppaninsa oli sittenkin allerginen kaneille.Ihan kun he eivät olisi sitä etukäteen jo tienneet. Ja tästä kokemuksesta voi sanoa sen, että kani piti minua itselleen huomattavasti tärkeempänä kuin siskoani, jonka kani itse minulle osoitti. Tämä kuulostaa varmaan hullulta mutta se on totta.

Joten toivon,että mietitte tarkkaan ennen kuin otatte mitään eläintä,sillä heilläkin on tunteet vaikka monet sitä ei uskoisikkaan.

Mun mielestä jos tämän aiheen aloittajalla ei ole aikaa kanille on parempi että hän etsii sille uuden kodin jossa sille on enemmän aikaa. Suurempana ongelmana pitäisin sitä että ei viitsitä etsiä uutta kotia eläimelle jos siitä joutuu jostain syystä luopumaan ja sitten eläin jää heitteille ja hoitamatta. Jos aiheen aloittajalla olisi aikaa niin tuskin hän kania myisi pois ja tämä että hän etsii kanille uuden kodin, osoittaa sen että hän välittää kanista. kuten tässä on todettu elämäntilanteet saattavat muuttua aika radikaalisti joskus.

Sitä minun kanini ainakin ovat.. Itse hankin ensimmäisen kanini asuessani kotona (8 vuotta sitten) eikä mielessä käynyt ikinä, että luopuisin siitä esim. opiskelujen takia. Ennen ostamista tosin varmistin, että jos itselleni sattuu jotain tai tarvitsen kaneilleni esim. lomamatkan ajaksi hoitajan, lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. Opiskelemaan lähtiessäni opiskelija-asunnot ja solut sai saman tien unohtaa, eikä se asunnon löytyminen yksityisiltäkään markkinoilta helppoa ollut, saati halpaa. Koska muutin yksin ja tiesin, että kanini joutuisi olemaan päivisin pitkät ajat yksin, hankin sille kaveriksi toisen kanin. Allergioille tai sairastumiselle ei voi mitään, mutta muuten en ymmärrä, mitä sellaista voisi muuttua elämäntilanteessa, että sen takia lemmikki hylätään! Itse olen jopa joskus harkinnut ulkomaille lähtöä ja ottanut selvää, että useaan maahan kanin pystyy viemään mukanaan. Ja jos ei elämäänsä yhtään tiedä edes parin vuoden päähän, niin ehkä on parempikin omistaa vain pehmoeläimiä.

Se on kyllä totta, että aina on parempi hankkia eläimelle uusi hyvä koti kuin pitää se vanhassa kärsimässä. Mutta hieman tosiaan harkintaa voisi käyttää..

Ja vaikkei nyt asiaan varsinaisesti kuulukaan, niin kymmenenvuotiaalle ostettu kani pitäisi mielestäni aina olla vanhempien vastuulla. On poikkeuksiakin, mutta yleensä tuo lapsen innostus kaniin (tai muuhun eläimeen) saattaa lopahtaa hyvinkin pian...

Anne kirjoitti:

Sitä minun kanini ainakin ovat.. Itse hankin ensimmäisen kanini asuessani kotona (8 vuotta sitten) eikä mielessä käynyt ikinä, että luopuisin siitä esim. opiskelujen takia. Ennen ostamista tosin varmistin, että jos itselleni sattuu jotain tai tarvitsen kaneilleni esim. lomamatkan ajaksi hoitajan, lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. Opiskelemaan lähtiessäni opiskelija-asunnot ja solut sai saman tien unohtaa, eikä se asunnon löytyminen yksityisiltäkään markkinoilta helppoa ollut, saati halpaa. Koska muutin yksin ja tiesin, että kanini joutuisi olemaan päivisin pitkät ajat yksin, hankin sille kaveriksi toisen kanin. Allergioille tai sairastumiselle ei voi mitään, mutta muuten en ymmärrä, mitä sellaista voisi muuttua elämäntilanteessa, että sen takia lemmikki hylätään! Itse olen jopa joskus harkinnut ulkomaille lähtöä ja ottanut selvää, että useaan maahan kanin pystyy viemään mukanaan. Ja jos ei elämäänsä yhtään tiedä edes parin vuoden päähän, niin ehkä on parempikin omistaa vain pehmoeläimiä.

Se on kyllä totta, että aina on parempi hankkia eläimelle uusi hyvä koti kuin pitää se vanhassa kärsimässä. Mutta hieman tosiaan harkintaa voisi käyttää..

Ja vaikkei nyt asiaan varsinaisesti kuulukaan, niin kymmenenvuotiaalle ostettu kani pitäisi mielestäni aina olla vanhempien vastuulla. On poikkeuksiakin, mutta yleensä tuo lapsen innostus kaniin (tai muuhun eläimeen) saattaa lopahtaa hyvinkin pian...

Ajattelen itse kanssasa aivan samoin! Hieno asenne!

Anne kirjoitti:

Sitä minun kanini ainakin ovat.. Itse hankin ensimmäisen kanini asuessani kotona (8 vuotta sitten) eikä mielessä käynyt ikinä, että luopuisin siitä esim. opiskelujen takia. Ennen ostamista tosin varmistin, että jos itselleni sattuu jotain tai tarvitsen kaneilleni esim. lomamatkan ajaksi hoitajan, lähipiiristäni löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. Opiskelemaan lähtiessäni opiskelija-asunnot ja solut sai saman tien unohtaa, eikä se asunnon löytyminen yksityisiltäkään markkinoilta helppoa ollut, saati halpaa. Koska muutin yksin ja tiesin, että kanini joutuisi olemaan päivisin pitkät ajat yksin, hankin sille kaveriksi toisen kanin. Allergioille tai sairastumiselle ei voi mitään, mutta muuten en ymmärrä, mitä sellaista voisi muuttua elämäntilanteessa, että sen takia lemmikki hylätään! Itse olen jopa joskus harkinnut ulkomaille lähtöä ja ottanut selvää, että useaan maahan kanin pystyy viemään mukanaan. Ja jos ei elämäänsä yhtään tiedä edes parin vuoden päähän, niin ehkä on parempikin omistaa vain pehmoeläimiä.

Se on kyllä totta, että aina on parempi hankkia eläimelle uusi hyvä koti kuin pitää se vanhassa kärsimässä. Mutta hieman tosiaan harkintaa voisi käyttää..

Ja vaikkei nyt asiaan varsinaisesti kuulukaan, niin kymmenenvuotiaalle ostettu kani pitäisi mielestäni aina olla vanhempien vastuulla. On poikkeuksiakin, mutta yleensä tuo lapsen innostus kaniin (tai muuhun eläimeen) saattaa lopahtaa hyvinkin pian...

Kaikilla ei ehkä ole varaa vuokrata yksityisiltä markkinoilta kuten sinulla vaan täytyy tyytyä niihin solu- ja opiskelija-asuntoihin jonne harvoin eläimiä saa tuoda (on tietenkin poikkeuksia).
Muutuvat elämäntilanteet saattavat olla läheisen kuolema, oma onnettomuus, avioero yms. Myös perhelisäys saattaa johtaa siihen, että eläimen täytyy lähteä. Allergiatapaukset ovat yksi yleisimmistä syistä eikä tälle asialle voi mitään.
Ketään ei saa tuomita siitä jos eläimensä joutuu eteenpäin myymään. Kukaan tuskin tekee tätä päätöstä kevyesti tai ilosin mielin.
Vaikka kuinka harkitsee eläimen ostoa niin silti joku asia voi muuttua. Aina kaikkea ei vain pysty ennakoimaan vaikka kuinka yrittäisi miettiä kaikkia vaihtoehtoja...

Olen samaa mieltä. Joku tuolla ylempänä sanoi että elämäntilanne voi muuttua esim. avioeron tai kuoleman myötä. Totta, mutta se onkin poikkeus. Kaikki (jos mikään) täälläkään olevista myynti-ilmoista eivät varmasti johdu yllämainituista syistä.
Tärkeää on myös aikuisten vastuu lemmikin hankkimisessa.