Katson peiliin, enkä tunnista itseäni. En ole se
kova kuori jota, näytän kaikille. Sisälläni asuu
pieni ja pelokas tyttö, joka huutaa
hiljaisuudella, joka itkee suuria kyyneleitä.
Eikä kukaan teistä tiedä. Kukaan teistä ei tiedä
sitä tuskaa. Muut eivät voi ymmärtää, eivät kokea
samaa kaipuuta, kaipuuta Ihmiseen jota ei ole
enää.
Kukaan teistä ei tiedä, miltä tuntuu leikkiä
vahvaa ja esittää, että kestän kaikki kolhut
ilman naarmuakaan, etten tarvitse enää ketään,
vaikka ainoa asia, mitä tahtoisin tehdä, on
käpertyä sen Pojan kainaloon, jota ei enää
ole.Sen Pojan, joka tietää kaiken kertomatta,
joka ei kysele mitään...
Käpertyä sen Pojan kainaloon, ja itkeä itseni
lopulliseen uneen. Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu
kätkeä kaikki sisäänsä, kuunnella unessa, kuinka
Pojan jota ei ole enää, tuskanhuudot,
onnettomuuden tapahtuessa, takovat päätä, tehden
pikku hiljaa hulluksi, tehden kaiken muun
turhaksi...vieden puolet elämästäni muknaan.
Poika jota ei ole enää, asui sydämessäni ja nyt
kun hän on kuollut, minustakin kuoli puolet. Olen
elävä kuollut.
kova kuori jota, näytän kaikille. Sisälläni asuu
pieni ja pelokas tyttö, joka huutaa
hiljaisuudella, joka itkee suuria kyyneleitä.
Eikä kukaan teistä tiedä. Kukaan teistä ei tiedä
sitä tuskaa. Muut eivät voi ymmärtää, eivät kokea
samaa kaipuuta, kaipuuta Ihmiseen jota ei ole
enää.
Kukaan teistä ei tiedä, miltä tuntuu leikkiä
vahvaa ja esittää, että kestän kaikki kolhut
ilman naarmuakaan, etten tarvitse enää ketään,
vaikka ainoa asia, mitä tahtoisin tehdä, on
käpertyä sen Pojan kainaloon, jota ei enää
ole.Sen Pojan, joka tietää kaiken kertomatta,
joka ei kysele mitään...
Käpertyä sen Pojan kainaloon, ja itkeä itseni
lopulliseen uneen. Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu
kätkeä kaikki sisäänsä, kuunnella unessa, kuinka
Pojan jota ei ole enää, tuskanhuudot,
onnettomuuden tapahtuessa, takovat päätä, tehden
pikku hiljaa hulluksi, tehden kaiken muun
turhaksi...vieden puolet elämästäni muknaan.
Poika jota ei ole enää, asui sydämessäni ja nyt
kun hän on kuollut, minustakin kuoli puolet. Olen
elävä kuollut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tampereella? mä ainaikin tiän täältä tampereelta
yhen joka kuoli juhannuksena.. puhutko siitä
tyypistä?
ei asunut...Janne kuoli jo ennen
juhannusta...6.4.2001.
mielettömän upee runo..ja niin surullinen..
mut kyl sä selviit,usko pois!!
toivottavasti...välillä vaan sattuu niin
paljon...kun suru väistyy, tilalle tulevat
muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen.
Yritä jaksaa! Eiköhän se päivä risukasaankin
paista.(jos se nyt noin sanottiin).
Tzemiä sulle !
kiitos.kai se tästä päivä kerrallaan, niinkuin
tähänkin asti..:)
Mun rakas serkku joka oli kuin sisar mulle,kuoli
1.7.98 multa meni puolet sydämmestä juuri sillon
ku istuttii veljen kanssa autossa oltii matkalla
sairaalaan ku jus serkun isä soitti itkien..et se
on ohi..sillä oli aivo kasvain ja se rakas tyttö
oli vasta 14 vuotta..se oli vuoden elänny kituen
sairaalassa ja puolet kotona..nyt aina ku hanestä
tulee puhe..ni tulee kyyneleet silmiin ja alkaa
itkettää..mut se enkeli on mun lähellä joka
paikassa..eläs tai ei..se tulee mun uniin ja
jutellaan ku mitään ei olis tapahtunu..musta
viäläki tuntuu et se on vaan jossai..ja tulee
takasin..mä usko et se on lähteny ainiaks pois.
Jannekin tulee todella usein uniini, näen unta
että janne tulee hakemaan minutkin pois
täältä...aamulla herään pettymykseen, että
olenkin vielä täällä enkä jannen kanssa. Minäkin
uskon että janne enkelinä kulkee vierelläni ja
kuuntelee jos minulla on huolia, niinkuin aina
ennenkin. Tiedän että Janne istuu siellä
pilvenreunalla kossupullo kourassa ja tupakka
huulessa ja vielä joku muija ottamassa
suihin...:) se olisi niin Jannen tyylistä.:)