Kumma vaikka on monenmoisia senssilinjoja ym
Tuntuu, että on yhä enemmän yksinäisiä ihmisiä!
Miksei kaksi yksinäistä kohtaa, vai onko menty
liian koviin kriteereihin kumppanin suhteen.
Ollaan ns. liian ronkeleita.
Mitä mieltä olette?
Tuntuu, että on yhä enemmän yksinäisiä ihmisiä!
Miksei kaksi yksinäistä kohtaa, vai onko menty
liian koviin kriteereihin kumppanin suhteen.
Ollaan ns. liian ronkeleita.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 13
Vanhimmat
keski-ikäinen mies ei saa seuraa, vaikka olisi
muuten miten "hyvä" tahansa. Naiset pakkaavat
olla ronkeleita ulkomuodon suhteen.
Vanhat pettymykset tekevät ihmisistä ihan liian
kriittisiä. Kukapa haluaisi kokea samat ikävyydet
uudelleen? Nyt kun vielä on vallalla yleinen
parinvaihtokulttuuri ja pikkuvioista
kierrättäminen, on nelikymppinen jo ties kuinka
monennella kierroksella ja aina pitäisi löytyä
uusi, joka on yhdistelmä vanhojen kumppaneiden
hyvistä puolista ilman ainuttakaan huonoa.
Ei mene läpi. Katselee vaan tässä itsekin peiliin
ja miettii, mikä lopulta on tärkeää.
jospas asiaa katsoisi siltä kantilta, että
normaalia on yksinäisyys.
On väärin nimetä se, että ei ole parisuhdetta
ronkeliudeksi. Jospa se on itsenäisyyttä.
Mihin aikuinen ihminen välttämättä tarvitsisi
vakinaisen suhteen?
Yksinkin on aivan hyvä olla. Tai nauttia
satunnaisista tapaamisista, jos niitä on
tullakseen.
tyylillään, Milliseni. Ei kaikista ole
parisuhteeseen, ei sitten millään. Kokemusta on.
Pääasia että sauhuilee sellaisessa elontilanteessa
kuin haluaa.
Jos sitten haluaa lasillisen maitoa ostamatta koko
nautaeläintä, pelin henki tehtäköön vastapuolelle
selväksi jottei tämä ala turhia rakennella. Joskus
tosin patologinen sinkkukin voi ihastua, vaikka
hänestä ei pesänrakentajaksi olekaan. Mikäli
vastapuoli sitten on oikein saamaton ja sinkku
antaa sopivasti siimaa, siinä voidaan kärvistellä
tapailupohjalla vuosikausiakin odotellen että
sinkku "tulisi järkiinsä", vaikka toive tietenkin
on täysi tuulentupa. Kokemusta jne...
Mitä tulee yksinäisyyden normaaliuteen, väittäisin
että ihmislajin säilymisen kannalta se olisi ollut
aika hankala juttu. Tuskinpa sinkkuus missään
historian vaiheessa ja missään yhteisössä on ollut
vallitseva, "normaali" elämäntapa. Itse asiassa
vasta viime vuosikymmeninä ja vuosina sinkkuus on
tullut todelliseksi valinnanmahdollisuudeksi -
myös naisille.
Ei ne yksinäiset kohtaa. Ja jos kohtaakin, niin
ehkä sitä tässä iässä on liiankin varovainen,
toisesta ei tiedä mitä hän hakee vai hakeeko
mitään? En tiedä miten muut yksinäiset, itse olen
aina ollut arka tutustumaan eikä se paljon
vuosien mittaan ole hellittänyt. Siispä yksin.
Silloin harvoin kun joku uskaltaa sanoa mitä
ajattelee, olen kuullut itsestäni sekä sellaista
että minulle varmaan kelpaisi kuka tahansa ja
että olen ehkä liian ronkeli. Ota siitä sitten
selvää :-)
kehno on tää ikä.Kellä liian kiire,kellä syrjäytyneisyys.Eipä sitä tahdo enää oikein luottaa kanssaihmisiin,liikaa on historiassa pettymyksiä.Samoja virheitä ei kukaan halua tehdä useampaa kertaa.Jokainen tahtoo pitää varansa ettei munaisi avautumalla itseään.Imago kaiken yllä.Jos joskus hätäpäissään yrittää tutustua toiseen,ihme jos kyseinen henkilö ei nopeasti vaihda maisemaa.Elikä pelkoa se jonkinlaista on,luulen.
tutustu hätäpäissäsi, vaan rauhallisesti ja
harkitsevasti. Onnistuu netin deittisaiteilla.
Tosin sekä ilmossa että ilmoittajassa pitää olla
jonkinlaista potkua, mutta skarppaaminen
kannattaa. Hmm, minä kuulemma röyhtäilen,
niiskutan ja piereskelen paljon enemmän kuin
tavatessamme ja pari kiloakin on kertynyt, mutta
so what? Hänhän ehti jo rakastua korviaan
myöten... Ehkä voisin varmuuden vuoksi taas hieman
skarpata, kun naisista ei kumminkaan koskaan tiedä...
...että ollaan liian ronkeleita, siis ne jotka ei
ole turhan tarkkoja eivät ole yksin viittä
sekunttia kauempaa, mutta jos on vähän
kriteereitä, niin tai ei ole oikein sosiaalinen
niin yksimpä elät, tuntuu että vaihtoehtoja ei
ole.
Toisaalta kun katsoo millaset surkimusmiehet on
löytäny fiksun naisen niin sen mukaan
meikäläisellä pitäis olla jo joku täydellinen
prinsessa!
Niinpä. Elämä kuluttaa, huonot kokomukset
katkeroittavat ja lopulta on mahdotonta luottaa
kehenkään.
Jossain vaiheessa, pitkällisen pohdinnan,
henkisen kasvun ja ehkä kriisienkin jälkeen,
yksinäisyys muuttuu turvalliseksi "ystäväksi":
kukaan ei arvostele, ei tarvitse olla huolissaan,
että kelpaako sellaisena kuin on. Elämä on
seesteistä, kun ei tietää, ettei oma mielenrauha
ole kiinni kenenkään toisen tunnetiloista tai
hormonihyrinöistä. Maailma on täynnä kiinnostavia
asioita, lukemattomia harrastuksia, ystäviä,
tuttavia ja tapahtumia.
Olen niitä, jotka eivät enää halua joutua
kenenkään leluksi pinallisiin leikkeihin. Niitä,
jotka ovat päättäneet olla vaivaamatta miehiä
enää koskaan syvällisellä ihmissuhteella.
Romantiikannälkään riittää flirttailu ja
läheisyydenkaipuu tyydyttyy tyylikkäimmin
lomamatkoilla. Näin eläen saa olla, kuten tahtoo,
aiheuttamatta harmeja kenellekään.
Vaikka kuinka vakuutellaan että yksin on hyvä
olla niin miksi kuitenkin "täällä" luetaan näitä
viestejä. Ja olen sitä miletä, että emme me
naiset ole "ronkeleita" vaan me emme aloita
suhdetta jos meitä EI yksinkertaisesti kiinnosta
tapaamamme mies. Ei itseä voi PAKOTTAA olemaan
kenenkään kanssa. TÄYTYY olla kemiaa ja pientä
jännitystä.
Liika yxinolo ei hywäksi!Siinapa huwiaki puo-
lia!Nonnih..Kax Ihmistä ehkä tapaa tätä kaut?
Terq:Kari&gsm:0414714275
Sitä ihmetellään miten yksinäisiä ihmiset ovat,
jopa ns. parisuhteessa. Tuntuu, että meillä
suomalaisilla on elämänhallinta täysin kateissa.
Miehet ja naiset kokevat toisensa kuin
kilpakumppaneiksi. Itesnäisyys on silkkaa
itsekkyyttä. Tasa-arvo sitä, että nainen haluaa
olla "hyvä jätkä" ja toimia kuten mies. Joku
ihmettelee mitä suomalaiset miehet tai naiset
näkevät ulkolaissa kumppaneissa. Ehkä he näkevät
inhimillisyyttä ja toisen ihmisen arvostamista.
Työskentelen alalla, jossa näkee jatkuvasti
suomalaisen elämänmuodon nurjia puolia. Välillä
tuntuu, etei täällä enää ole mitään hyvää
jäljellä. Kun lapset eivät uskalla mennä kotiin,
kun ei tiedä kenen kanssa isä tai äiti pelehtii
siellä. Kun viidesluokkalaiset tytöt lukevat
naistenlehdestä "Miten jätän miehen
tyylikkäästi". Kun seksi on sitä, että saa
entistä rankemman panon tai tytön pitää ottaa
suihin, koska netin pornokuvissa tai leffassa
tehdään niin. Meidän todellisuus suorastaan
rikkoo ihmiset sisältä päin. Yritä siinä sitten
olla herkkä, rakastava ja toista ihmistä
arvostava.
jäi mainitsematta kaikilta. Kun on paksu
lompakko, kyllä naisia löytyy vaikka kuinka
paljo.Mutta kun on p.a.niin kuin minä ,vaikeuksia
kyllä löytyy.No onhan ikääkin jo, mutta siitä
huolimatta, Ehkä?