Sanat vaan ei lohtua anna, ne ei sen verisen
meren yli kanna, ei huutoani kukaan nyt kuule,
mut toivon vaan etten yksin mä kuole...
Mun asu täällä, mun luona, mutta sen pois multa
otti luoja, se pakkasi laukut ja antoi suukon,
rintaani löi pystyhyn puukon, minä hölmö se pois
vetää yritin ja kuiviin vuoti mun sydämmeni veri,
siitä syntyi niin suuri meri, ettei mun jalkani
pohjaan ottanut, enkä sen yli uida jaksanut,
hukuin sinne ja pohjassa olen, ikävääni ,tuskaani
yksin nyt poden
Mun sydämeni pieni on tuskaa täynnä,näin ei
meille pitänyt käydä,
Kaiken mä annoin ja vastuuni kannoin, nyt pelkkää
tuskaa ja surua täynnä, kun toista puolikasta ei
sydämmesäin ole, miksi tää elo on liian rankkaa,
kohta kai muistutan lähinnä ankkaa, se kun ei
pieni raukka tiedä, ettei sydän ja sielu liikaa
tuskaa siedä, sinä olit minulle kaikki mitä
tiesin, sinun avullasi kaikki tuskan siedin, nyt
ei enää sua oo, ja rakkautesi suoja on poissa,
siis voi minutkin kuin ankan paistaa voissa, nyt
luoja jos minut ottaisi pois se varmasti kaikille
helpompi ois, sitten ei enää tarvitse huutaa,
tuntea tuskaa ja valvoa öitä, miettiä kaikkia
turhia töitä, siellä mä pilvellä sinua ootan ja
kerran mä vielä sut luokseni saan, ja onnen sen
entisen kanssasi jaan...
sen pois multa otti luoja, sinä pakkasit laukut
ja annoit suukon, rintaani löit pystyhyn puukon,
minä hölmö sen pois vetää yritin ja kuiviin vuoti
mun sydämmeni veri, siitä syntyi niin suuri meri,
ettei mun jalkani pohjaan ottanut, enkä sen yli
uida jaksanut, hukuin sinne ja pohjassa olen,
ikävääni ,tuskaani yksin nyt poden.
P.s Onko tää jotain vai ei mitään??
meren yli kanna, ei huutoani kukaan nyt kuule,
mut toivon vaan etten yksin mä kuole...
Mun asu täällä, mun luona, mutta sen pois multa
otti luoja, se pakkasi laukut ja antoi suukon,
rintaani löi pystyhyn puukon, minä hölmö se pois
vetää yritin ja kuiviin vuoti mun sydämmeni veri,
siitä syntyi niin suuri meri, ettei mun jalkani
pohjaan ottanut, enkä sen yli uida jaksanut,
hukuin sinne ja pohjassa olen, ikävääni ,tuskaani
yksin nyt poden
Mun sydämeni pieni on tuskaa täynnä,näin ei
meille pitänyt käydä,
Kaiken mä annoin ja vastuuni kannoin, nyt pelkkää
tuskaa ja surua täynnä, kun toista puolikasta ei
sydämmesäin ole, miksi tää elo on liian rankkaa,
kohta kai muistutan lähinnä ankkaa, se kun ei
pieni raukka tiedä, ettei sydän ja sielu liikaa
tuskaa siedä, sinä olit minulle kaikki mitä
tiesin, sinun avullasi kaikki tuskan siedin, nyt
ei enää sua oo, ja rakkautesi suoja on poissa,
siis voi minutkin kuin ankan paistaa voissa, nyt
luoja jos minut ottaisi pois se varmasti kaikille
helpompi ois, sitten ei enää tarvitse huutaa,
tuntea tuskaa ja valvoa öitä, miettiä kaikkia
turhia töitä, siellä mä pilvellä sinua ootan ja
kerran mä vielä sut luokseni saan, ja onnen sen
entisen kanssasi jaan...
sen pois multa otti luoja, sinä pakkasit laukut
ja annoit suukon, rintaani löit pystyhyn puukon,
minä hölmö sen pois vetää yritin ja kuiviin vuoti
mun sydämmeni veri, siitä syntyi niin suuri meri,
ettei mun jalkani pohjaan ottanut, enkä sen yli
uida jaksanut, hukuin sinne ja pohjassa olen,
ikävääni ,tuskaani yksin nyt poden.
P.s Onko tää jotain vai ei mitään??
Vastaukset 4
Vanhimmat
...on sitä jotain. Lyyristä... Todella.
Oikeestaann erittäin paljon jotain. Hienoa.
Jotenkin novellimainen, mutta kuiteskin hieno
tunnelma...I know..
Kiitos.
KIITOS. :)
P.s toinen kiitos on myös multa, mut vääräl
nimimerkil.