EI runo!

Nimetön! kirjoitti:

ELÄMÄNI VIRHE

Olin juuri täyttänyt 16, kun tapasin Anssin. Hän
oli minua 4 vuotta vanhempi. Aloimme
seurustelemaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin
hänen kanssaan vain siksi, että minullakin olisi
joku. Anssi joi usein ja käyttäytyi minua kohtaan
välillä todella törkeästi. Hän katseli muita
naisia ja kertoili minulle, jos oli kiinnostunut
jostakin. Jopa omista kavereistani! Välillä
sainkin tarpeekseni ja lähdin kaverini kanssa
juhlimaan.
Kerran laivalla petin Anssia. Samalla
reissulla kadotin myös hänen sormuksensa. Aamulla
tietenkin kaduin, vaikka se olikin tavallaan
ollut oikein hänelle. En kertonut laivalla
tapahtuneesta mitään, mutta jostain hän sai
kuulla pettämisestäni. Anssi oli todella vihainen
ja minä itkin. Olin tullut hänestä
riippuvaiseksi, enkä halunnut että eroaisimme.
Saimme asiat sovituksi ja jatkoimme yhdessä.
Anssi haukkui parasta ystävääni Kristiinaa, jonka
kanssa olimme laivalla olleet. Hän ei enää tullut
käymään Anssin luona, jossa minä oikeastaan
asuin. Kristiina toivoi, että olisimme eronneet.
En kuitenkaan tajunnut järkipuhetta, eikä
kaverini tietenkään halunnut painostaakaan. Anssi
ei myöskään halunnut päästää minua käymään
kavereitteni eikä vanhempieni luona.
Tätä jatkui pari kuukautta, kunnes jälleen
petin Anssia erään luokkakaverini kanssa. Anssi
sai tietenkin tietää ja olinkin suunnitellut
jättäväni hänet. Olimmekin erossa muutaman
päivän. Anssi kuitenkin halusi palata yhteen.
Suostuin. Pian tämän jälkeen tuli syksy ja minä
menin toiselle paikkakunnalle kouluun. Muutin
asuntolaan, mutta vietin silti paljon aikaa
Anssin luona. Samaan kouluun tuli myös vanha
kaverini Joni. Näimme usein ja kävimme toistemme
luona. Joni ihmetteli miksi olin Anssin kanssa.
Yksi tapahtuma johti toiseen ja myöhemmin petin
taas Anssia Jonin kanssa. Silloin ajattelin, että
nyt lopettaisin suhteemme. Kerroinkin asiasta
Anssille. Hän raivostui ja löi minua repulla,
heitteli tavaroitani ja töni. Viimein pääsin
karkuun. Parin päivän päästä hän soitti ja
pyyteli anteeksi. Annoin anteeksi ja palasimme
yhteen taas. Jonin kanssa olimme edelleen
ystäviä. En osannut jättää Anssia ja lähteä
suhteesta, vaikken ollutkaan onnellinen.
Kunnes talvella rakastuin, niin etten
koskaan ollut kokenut vastaavaa. Rakastuin
samassa koulussa olevaan poikaan, Juhaniin. Olin
tutustunut häneen Jonin kautta. Olimme
ystävystyneet, vaikka Juhani vaikuttikin alussa
hiljaiselta ja jopa töykeältä. Olen kuitenkin
ikuisesti kiitollinen, että tutustuin häneen
paremmin. Hän oli aivan ihana ja erilainen kuin
Anssi, joka oli ollut vain suuri virhe elämässäni.
Eräänä iltana, kun Juhani oli käymässä
luonani ja sitten lähdössä pois, me suutelimme.
Muistan sen hetken aina. Silloin päätin, että
Anssin ja minun tarina on nyt päättynyt. Menin
pian tapauksen jälkeen käymään Anssin luona ja
kerroin hänelle etten halua enää todellakaan
jatkaa seurusteluamme. Anssi tietenkin hermostui
ja yritti pakottaa minua jäämään. Pysyin lujana
ja läksin. Sen jälkeen emme ole edes puhuneet,
niin paljon Anssi suuttui minulle. Juhanin ja
minun juttu jatkui ja aloimme seurustelemaan.
Viimeinkin pystyin olemaan oikeasti onnellinen.
Vaikka välillä muistot ahdistivatkin. Olin
löytänyt ihanan ihmisen ja päässyt lopullisesti
eroon Anssista.
Seurustelu Juhanin kanssa päättyi
myöhemmin, reilun puolen vuoden jälkeen. Olin
Juhanin ensimmäinen, ja ymmärsin ettei hän vielä
halunnut sitoutua loppuelämäkseen. En silti
koskaan unohtanut häntä, koska hän tavallaan
pelasti minut. Minulle jäi hänestä kauniit
muistot ja aina kun näen hänet, kyynel silmässä
toivon hänen vain olevan onnellinen.

MITÄ mieltä,oliko pitkäveteinen juttu??

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä