Mitä mieltä olette siitä, että 15-18-vuotiaat nuoret naiset tarkoituksella yrittävät lasta? Heillä on kuitenkin jonkinmoinen kuva siitä, mitä lasten hoito on, kun takana on monesti MLL:n lastenhoitokurssit ja lapsenvahdin keikkoja tai pienempien sisarusten hoitamista, joten ei voi sanoa että kaikki olisi uutta.
Mutta se, että parisuhde on (ja tämä on fakta) välillä vain muutaman viikon tai parin kuukauden mittainen kun ehkäisy jätetään pois ja asutaankin vielä omien vanhempien kanssa... Koulu on tietysti kesken, mutta suunnitelma opiskelujen jatkamisesta äitiysloman jälkeen on olemassa.
Mitähän ihmettä tällaisesta pitäisi ajatella? Teiniäidit kyllä pärjäävät hyvin nyky-Suomessa, sen tiedän, mutta silti... Miksi siihen pitää tietoisesti pyrkiä? Etenkin kun tietää, että todennäköisimmin edessä on yksinhuoltajuus, yleensähän nuorten parisuhteet eivät kestä.
Mutta se, että parisuhde on (ja tämä on fakta) välillä vain muutaman viikon tai parin kuukauden mittainen kun ehkäisy jätetään pois ja asutaankin vielä omien vanhempien kanssa... Koulu on tietysti kesken, mutta suunnitelma opiskelujen jatkamisesta äitiysloman jälkeen on olemassa.
Mitähän ihmettä tällaisesta pitäisi ajatella? Teiniäidit kyllä pärjäävät hyvin nyky-Suomessa, sen tiedän, mutta silti... Miksi siihen pitää tietoisesti pyrkiä? Etenkin kun tietää, että todennäköisimmin edessä on yksinhuoltajuus, yleensähän nuorten parisuhteet eivät kestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eri asia tietysti on jos vahinko tapahtuu (tosin ehkäisy pitäisi osata hoitaa ajoissa kuntoon että vahingoilta vältyttäisiin tai jättää seksiasiat hamaan tulevaisuuteen), mutta en itsekään oikein ymmärrä miksi joku haluaa tietoisesti lapsena äidiksi. Lapsella tarkoitan nyt alle 16-vuotiaita, sitä vanhempi osaa mielestäni jo hahmottaa tarpeeksi tulevaa. Näin yleistäen.
Lapsi on kuitenkin vanhempien (näissä tapauksissa yleensä äidin) vastuulla vähintään seuraavat 18 vuotta, jolloin lapsi on aina laitettava omien toiveiden ja tarpeiden edelle. En usko että kovin nuori osaa hahmottaa ja ymmärtää tätä, halutaan vain leikkiä perhettä, joka harvoin kestää kauaa.
Ehkäpä vielä nuori tyttö osaa kantaa vastuunsa (raskaushan valmistaa äitiyteen), mutta 15-vuotias poika ei todellakaan voi olla vielä valmis isäksi, kun on täysin lapsi vielä itsekin.
Itse olen sitä mieltä, että lapsia hankitaan vasta kun MOLEMMAT tulevat vanhemmat haluavat lasta (eli kumppani täytyy tuntea ETUkäteen, tietää toisen toiveista ja haluista..), vanhemmilla on varaa itse elättää lapsi, vanhemmat EIVÄT asu omien vanhempiensa luona vaan yhdessä omassa kodissaan jo ennen kuin lasta edes aletaan harkita... Eli ei tehdä lapsia ennen kuin itse ollaan (tarpeeksi) aikuisia.
Jokainen tietysti tyylillään, enkä nyt tarkoita että lapset pitäisi tehdä vasta kolmekymppisenä tai vanhempana, itsekin haluan lapseni nuorena. Mutta tietyissä rajoissa kuitenkin, itse en varmasti olisi ollut valmis äidiksi esim. 16-vuotiaana (vaikka tietysti silloin kuvitteli olevansa jo "aikuinen").
olen myös sivusta seuraaja, tosin tapauksessa, että 17v tyttö sai lapsen. Nyt poika jo hieman päälle vuoden vanha.
Tytölle tuli itsetunto-ongelmia synnytyksen jälkeen ja pisti poikaystävänsä/lapsen isän vaihtoon ja alkoi itse kierrättää useampia poikia.
Lapsi joka viikonloppu ja välillä myös viikolla hoidossa mummolassaan, koska "äidin täytyy saada mennä"...
En suosittele!
Lapsen kannalta kurjaa, kun äitillä juoksee useita miehiä yökylässä ja tämän tästä pitää mennä itse yökylään mummolaan tai milloin minnekin!
Lapset ne on tärkeimpiä ja heidän tarpeensa tulisi ottaa huomioon, ennen omia haluja.
Mielestäni siis liian nuorten kannattaakin siis keräillä vaan niitä lapsenvahtikeikkoja jos vauvakuume yllättää ja kasvaa itse ensin aikuiseksi!
Kuulostaa kyllä sinänsä uskomattomalta, että 16-vuotiaat tietoisesti yrittäisivät hankkia lasta, eiköhän valtaosa nuorista(tarkoitan tällä nyt alle 20-vuotiaita) äideistä ja isistä ole ajautunut tilanteeseensa vahingossa.
Mutta toisaalta olen eri mieltä kanssasi, koska pienen lapsen tulo perheeseen(tai vain äidin elämään) on jokatapauksessa niin mullistava käänne, että siinä on opettelemista niin 17- kuin 40-vuotiaalla ihmisellä!! Ja lapsi ei pelasta tai vahvista kenenkään parisuhdetta, jos se jo etukäteen on ollut ajautumassa karikolle, mikä näkyy kylläkin myös siinä, että yhä useammat avioliitot päättyvät eroon. Usein vasta pari vuotta lasten hankinnan/saannin jälkeen. Kuka sanoo, että elämänkokemus tekisi naisesta aina paremman äidin?
Tiedän toki nämä perinteiset kliseet, että ikä ei tee äitiä jne. Itse olin 17 kun tulin äidiksi ja ihan hienosti on mennyt. Ja tiedän että jotkut 15-18-vuotiaat todella tarkoituksella hankkiutuvat raskaaksi ja yrittävät vauvaa lyhyisiinkin parisuhteisiin.
Itselläni suhde päättyi eroon kun tyttäreni oli vauva, vaikka alunperin tietysti sitä ajatteli, että meidän suhteemme kyllä kestää jne.
Pointti on se, että kummastelen miksi jotkut _tarkoituksella_ tahtovat tehdä elämästään vaikeaa hankkiutumalla alaikäsenä opiskelijana äidiksi ja todennäköisesti vielä yksinhuoltajaksi? Ei se ole helppoa että joutuu pahimmassa tapauksessa hoitamaan 18-vuotiaana yhtä aikaa opiskelua ja lasta ja käymään töissäkin vielä että pärjää taloudellisesti. Tiedän tämän, on kokemusta. En ole katkera tms, ihmettelen vain että miksi jotkut tarkoituksella pyrkivät tähän.
Minun mielestäni ei ole myöskään mitään järkeä siinä, että itsekin vielä lapsilisää saavat alkavat tarkoituksella hommaamaan itselleen lapsia.. vahingot on erikseen, mutta ennen sekstailujen aloitusta tulisi kyllä ymmärtää jo ehkäisypuolen asiat, ettei niitä vahinkoja tulisi.. tässä minun mielípiteeni, ottakaa kantaa.