Unelmat itselleni rakensin
ja niissä sitten haaveilin.
Haaveilin susta, musta ja tulevaisuudesta,
kunnes jokin haaveni hajotti.
Sinä unelmani murskasit,
pilvilinnani siruiksi hajotit.
Mä uskoin, että sä mua rakastit,
mä luulin,että sä välitit.
Kun jokainen ilta kuulin puhelimen soivan,
toivoin, että se olisit sinä.
Joka ilta unelmani murskattiin,
en koskaan saanut kuulla ääntäsi.
Joka tapauksessa olen onnellinen,
sain Sinut itselleni hetkeksi.
Ne hetket olivat kuin ikuisuus,
nyt ainut, mitä minulla on, ovat muistosi.
ja niissä sitten haaveilin.
Haaveilin susta, musta ja tulevaisuudesta,
kunnes jokin haaveni hajotti.
Sinä unelmani murskasit,
pilvilinnani siruiksi hajotit.
Mä uskoin, että sä mua rakastit,
mä luulin,että sä välitit.
Kun jokainen ilta kuulin puhelimen soivan,
toivoin, että se olisit sinä.
Joka ilta unelmani murskattiin,
en koskaan saanut kuulla ääntäsi.
Joka tapauksessa olen onnellinen,
sain Sinut itselleni hetkeksi.
Ne hetket olivat kuin ikuisuus,
nyt ainut, mitä minulla on, ovat muistosi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jooh...Siis mä jotenkin sisäistän itseni tähän
runoon....*huokaus*
Joo musta tuntuu,että aika moni on läpikäyny jtn
vastaavaa..:(Minä mukaanlukien..:(On se elämä
niin epäoikeudenmukasta aina välillä..:/
Mut eipä se mitään,elämä jatkuu ja iloitaan
siitä,mitä meillä on,eiks niin?:)
Mulla on just nyt sama tilanne... kiitos=¤)