Miksi minua vainotaan
juuri kun selvisin jaloilleni
pystyin taas pystyssä seisomaan
vetäistään matto altani.
Miten sä voit tehdä näin
kai tää on joku kohtalo
jättää mut niin yllättäin
sammui sydämeni valo.
Mä kerran jo tästä selvisin
toisen takia kylläkin
voi kun nyt pärjäisin
mut mä en jaksa taaskin.
En jaksa kavuta niitä rappusia
joilta minut tiputit
voimat ei riitä parantamaan haavoja uusia
minut aivan pohjalle pudotit.
Siihen kiipeämiseen ei saa apua
sitä ei voi sysätä toiselle
ei niitä kukaan mun puolesta kapua
mut mä en jaksa siirtää jalkaani rappuselle.
juuri kun selvisin jaloilleni
pystyin taas pystyssä seisomaan
vetäistään matto altani.
Miten sä voit tehdä näin
kai tää on joku kohtalo
jättää mut niin yllättäin
sammui sydämeni valo.
Mä kerran jo tästä selvisin
toisen takia kylläkin
voi kun nyt pärjäisin
mut mä en jaksa taaskin.
En jaksa kavuta niitä rappusia
joilta minut tiputit
voimat ei riitä parantamaan haavoja uusia
minut aivan pohjalle pudotit.
Siihen kiipeämiseen ei saa apua
sitä ei voi sysätä toiselle
ei niitä kukaan mun puolesta kapua
mut mä en jaksa siirtää jalkaani rappuselle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On se elämä niin kovin epäoikeudenmukasta..:/
Ajatus oli tosi ihana runossa ja se oli myös
hyvin kirjotettu!=)
Elämä on julmaa, liian julmaa!