Tää teksti jonka koska pistän tähän kertoo Lohjan Antilan koulusta,
jossa viela viime vuonna olin ennen kuin menin lukioon. Tämä on jonkun tämän vuoden luokan 8.luokkalaisen aine siitä koulusta. (Hän siis oli 7.kun olin 9:llä)
Itse olin koulun "suosituimpia" tyttöjä ja koulun "prinsessa". Minulla ei koskaan ollut ongelmia koulussa muiden oppilaiden kanssa tai "ryhmiin" kuulumisessa.
Nyt kuitenkin kesän aikana minulla oli pieni asenne muutos ton "prinsessana" olemisen kanssa. Luin tän teksin ja ymmärsin olleenni uskomattoman itsekäs.,
Itse kuuluin "he" ryhmään josta aineen kirjoittaja puhuu...surillinen..nyt olen pahoillani. Pistän sen byt tänne toivoen että mahdollisimman monet lusivat tän ja ajattelee mitä sanoo tai tekee jollekkin toiselle...!
Täällä minä istun, omassa huoneessani, piilossa muilta ihmisiltä. Tarkastelen kirjaa, jonka sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi isovanhemmiltani. Se kertoo pojasta, joka ei puhunut eikä omistanut ystäviä. Hänet vietiin oppilaskotiin, koska hänen vanhempansa eivät kestäneet enää poikaansa. Se on lempikirjani. Olen lukenut sen jo monta kertaa läpi ja olin kerran tehnyt siitä esitelmänkin, mutta en uskaltanut lukea sitä koko luokan edessä. Olen liian ujo siihen. Pelkään, että he alkavat nauraa minulle, sillä kirja on paksu ja siinä on pienen pientä tekstiä. Sellaisista meidän koulussa ei tykätä. Siinä koulussa ei tykätä erilaisista ihmisistä. Kaikkien pitää olla samaa sarjaa, massaa. Jos jollakin oli vahingossa vääränvärinen paita päällä, hänet palautettiin heti takaisin joukkoon tai naurettiin ulos porukasta. Ei saanut puhua väärin, ei syödä vääriä ruokalajeja. Yksinkertaisesti piti vain olla samanlainen kuin muut. Mutta minä en uskaltanut muuttua. Heitän kirjan takaisin hyllyyn ja laitan kellon soimaan seuraavaksi aamuksi.
Siinä se oli..se on lyhyt,mutta mulle se ainakin teki kyyneleet silmiin tietäessäni että joku voi tuntea näin koulussa jota pidetään yhtenä suomen parhaista ja jossa mulla ei koskaan ollut ongelmia.
Luettuani tän mulle tuli vain yksi lause mieleeni.Valitettavasti se oli; "Minä tuhosin jonkun elamää."
Olen hirveän pahoillani suomalaisten nuorten puolesta. Niiden puolesta jotka tuntee näin ja niiden puolesta jotka pistää jonkun tuntemaan näin!
jossa viela viime vuonna olin ennen kuin menin lukioon. Tämä on jonkun tämän vuoden luokan 8.luokkalaisen aine siitä koulusta. (Hän siis oli 7.kun olin 9:llä)
Itse olin koulun "suosituimpia" tyttöjä ja koulun "prinsessa". Minulla ei koskaan ollut ongelmia koulussa muiden oppilaiden kanssa tai "ryhmiin" kuulumisessa.
Nyt kuitenkin kesän aikana minulla oli pieni asenne muutos ton "prinsessana" olemisen kanssa. Luin tän teksin ja ymmärsin olleenni uskomattoman itsekäs.,
Itse kuuluin "he" ryhmään josta aineen kirjoittaja puhuu...surillinen..nyt olen pahoillani. Pistän sen byt tänne toivoen että mahdollisimman monet lusivat tän ja ajattelee mitä sanoo tai tekee jollekkin toiselle...!
Täällä minä istun, omassa huoneessani, piilossa muilta ihmisiltä. Tarkastelen kirjaa, jonka sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi isovanhemmiltani. Se kertoo pojasta, joka ei puhunut eikä omistanut ystäviä. Hänet vietiin oppilaskotiin, koska hänen vanhempansa eivät kestäneet enää poikaansa. Se on lempikirjani. Olen lukenut sen jo monta kertaa läpi ja olin kerran tehnyt siitä esitelmänkin, mutta en uskaltanut lukea sitä koko luokan edessä. Olen liian ujo siihen. Pelkään, että he alkavat nauraa minulle, sillä kirja on paksu ja siinä on pienen pientä tekstiä. Sellaisista meidän koulussa ei tykätä. Siinä koulussa ei tykätä erilaisista ihmisistä. Kaikkien pitää olla samaa sarjaa, massaa. Jos jollakin oli vahingossa vääränvärinen paita päällä, hänet palautettiin heti takaisin joukkoon tai naurettiin ulos porukasta. Ei saanut puhua väärin, ei syödä vääriä ruokalajeja. Yksinkertaisesti piti vain olla samanlainen kuin muut. Mutta minä en uskaltanut muuttua. Heitän kirjan takaisin hyllyyn ja laitan kellon soimaan seuraavaksi aamuksi.
Siinä se oli..se on lyhyt,mutta mulle se ainakin teki kyyneleet silmiin tietäessäni että joku voi tuntea näin koulussa jota pidetään yhtenä suomen parhaista ja jossa mulla ei koskaan ollut ongelmia.
Luettuani tän mulle tuli vain yksi lause mieleeni.Valitettavasti se oli; "Minä tuhosin jonkun elamää."
Olen hirveän pahoillani suomalaisten nuorten puolesta. Niiden puolesta jotka tuntee näin ja niiden puolesta jotka pistää jonkun tuntemaan näin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
luuletko nyt olevasi hyvä ihminen ja saavasi sympatiaa täältä? ai ai, kun olet niin väärässä! sulla tässä on itsetunto-ongelmia, ei tuossa aineessa olevalla! ""ymmärsin olleenni uskomattoman itsekäs.,"" ja sitä olet varmaan edelleen!
"""Itse olin koulun "suosituimpia" tyttöjä ja koulun "prinsessa""", siis voi vittu, luulet itsestäsi liikoja..
sun kaltaisia ihmisiä vihaan todella...!!!
mutta älä ota tätä nyt kuitenkaan niin pahalla..
Voiko tuota ottaa muuten, ko pahalla..?
tajuta tän jutun pointtia...
Mä en todellakaan ole ylpe tai kuvittele olevani hyva ihminen! Mä häpeän olevani yksi noista.
Pointti oli että älä ota asennetta niinkun sulla ilmeisesti on... Vai väitätkö että sinä olet enkeli...?Et voi väittää niin...! Just äsken ilmoitit että vihaat ihmisiä niin kun minä!
Et voi ikinä tietää vaikka nyt itkisin täällä lun loukkasit mua vaikka yritin vaan saada sut ymmärtämään!
Mä pistin tohon tasan niinkun asia on ja suurin osa suomalaisista nuorista kuuluu jompaan kumpaan joukkoon! Ja ne on tilastoilla todettu että suomessa on maailman 2. eniten tämän kaltaista koulukiusausta. Ja siitä mä olen pahoillani!
..en mä tarkottanu tota oikeestaan millään. pyydän anteeksi tyhmää juttuani...
Ei Anttilan koulu mikään unelma koulu oo, ite kävin sen ja olin koko kolme vuotta kiusattu. Vieläkin ko. asiat vaikuttaa mun elämään.
Kiitos ihanille kavereille, ilman teitä mua ei enää olis...
Aivan...ja pöyristyttävää on että Anttilaa pidetään yhtenä suomen parhaimpina kouluina!
Olen pahoillani jos olet ollut koulussa samaa aikaa kanssani ja tein olosi epä mukavaksi!
Olen todella pahoillani ja toivon että jakselet....=)