Tää teksti jonka koska pistän tähän kertoo Lohjan Antilan koulusta,
jossa viela viime vuonna olin ennen kuin menin lukioon. Tämä on jonkun tämän vuoden luokan 8.luokkalaisen aine siitä koulusta. (Hän siis oli 7.kun olin 9:llä)
Itse olin koulun "suosituimpia" tyttöjä ja koulun "prinsessa". Minulla ei koskaan ollut ongelmia koulussa muiden oppilaiden kanssa tai "ryhmiin" kuulumisessa.
Nyt kuitenkin kesän aikana minulla oli pieni asenne muutos ton "prinsessana" olemisen kanssa. Luin tän teksin ja ymmärsin olleenni uskomattoman itsekäs.,
Itse kuuluin "he" ryhmään josta aineen kirjoittaja puhuu...surillinen..nyt olen pahoillani. Pistän sen byt tänne toivoen että mahdollisimman monet lusivat tän ja ajattelee mitä sanoo tai tekee jollekkin toiselle...!
Täällä minä istun, omassa huoneessani, piilossa muilta ihmisiltä. Tarkastelen kirjaa, jonka sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi isovanhemmiltani. Se kertoo pojasta, joka ei puhunut eikä omistanut ystäviä. Hänet vietiin oppilaskotiin, koska hänen vanhempansa eivät kestäneet enää poikaansa. Se on lempikirjani. Olen lukenut sen jo monta kertaa läpi ja olin kerran tehnyt siitä esitelmänkin, mutta en uskaltanut lukea sitä koko luokan edessä. Olen liian ujo siihen. Pelkään, että he alkavat nauraa minulle, sillä kirja on paksu ja siinä on pienen pientä tekstiä. Sellaisista meidän koulussa ei tykätä. Siinä koulussa ei tykätä erilaisista ihmisistä. Kaikkien pitää olla samaa sarjaa, massaa. Jos jollakin oli vahingossa vääränvärinen paita päällä, hänet palautettiin heti takaisin joukkoon tai naurettiin ulos porukasta. Ei saanut puhua väärin, ei syödä vääriä ruokalajeja. Yksinkertaisesti piti vain olla samanlainen kuin muut. Mutta minä en uskaltanut muuttua. Heitän kirjan takaisin hyllyyn ja laitan kellon soimaan seuraavaksi aamuksi.
Siinä se oli..se on lyhyt,mutta mulle se ainakin teki kyyneleet silmiin tietäessäni että joku voi tuntea näin koulussa jota pidetään yhtenä suomen parhaista ja jossa mulla ei koskaan ollut ongelmia.
Luettuani tän mulle tuli vain yksi lause mieleeni.Valitettavasti se oli; "Minä tuhosin jonkun elamää."
Olen hirveän pahoillani suomalaisten nuorten puolesta. Niiden puolesta jotka tuntee näin ja niiden puolesta jotka pistää jonkun tuntemaan näin!
jossa viela viime vuonna olin ennen kuin menin lukioon. Tämä on jonkun tämän vuoden luokan 8.luokkalaisen aine siitä koulusta. (Hän siis oli 7.kun olin 9:llä)
Itse olin koulun "suosituimpia" tyttöjä ja koulun "prinsessa". Minulla ei koskaan ollut ongelmia koulussa muiden oppilaiden kanssa tai "ryhmiin" kuulumisessa.
Nyt kuitenkin kesän aikana minulla oli pieni asenne muutos ton "prinsessana" olemisen kanssa. Luin tän teksin ja ymmärsin olleenni uskomattoman itsekäs.,
Itse kuuluin "he" ryhmään josta aineen kirjoittaja puhuu...surillinen..nyt olen pahoillani. Pistän sen byt tänne toivoen että mahdollisimman monet lusivat tän ja ajattelee mitä sanoo tai tekee jollekkin toiselle...!
Täällä minä istun, omassa huoneessani, piilossa muilta ihmisiltä. Tarkastelen kirjaa, jonka sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi isovanhemmiltani. Se kertoo pojasta, joka ei puhunut eikä omistanut ystäviä. Hänet vietiin oppilaskotiin, koska hänen vanhempansa eivät kestäneet enää poikaansa. Se on lempikirjani. Olen lukenut sen jo monta kertaa läpi ja olin kerran tehnyt siitä esitelmänkin, mutta en uskaltanut lukea sitä koko luokan edessä. Olen liian ujo siihen. Pelkään, että he alkavat nauraa minulle, sillä kirja on paksu ja siinä on pienen pientä tekstiä. Sellaisista meidän koulussa ei tykätä. Siinä koulussa ei tykätä erilaisista ihmisistä. Kaikkien pitää olla samaa sarjaa, massaa. Jos jollakin oli vahingossa vääränvärinen paita päällä, hänet palautettiin heti takaisin joukkoon tai naurettiin ulos porukasta. Ei saanut puhua väärin, ei syödä vääriä ruokalajeja. Yksinkertaisesti piti vain olla samanlainen kuin muut. Mutta minä en uskaltanut muuttua. Heitän kirjan takaisin hyllyyn ja laitan kellon soimaan seuraavaksi aamuksi.
Siinä se oli..se on lyhyt,mutta mulle se ainakin teki kyyneleet silmiin tietäessäni että joku voi tuntea näin koulussa jota pidetään yhtenä suomen parhaista ja jossa mulla ei koskaan ollut ongelmia.
Luettuani tän mulle tuli vain yksi lause mieleeni.Valitettavasti se oli; "Minä tuhosin jonkun elamää."
Olen hirveän pahoillani suomalaisten nuorten puolesta. Niiden puolesta jotka tuntee näin ja niiden puolesta jotka pistää jonkun tuntemaan näin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Tiedättekö mikä on Lohjan Anttilan koulun oppilaiden nykytilanne? Vuonna 2013 tilanne vaikutti Iltasanomien mukaan huolestuttavalta. Oppilaiden seassa oli sosiaalisissa taidoissa apua tarvitsevia kiusaajia. Onko koulussa panostettu lasten itsetunnon kehittämiseen ja myötätunnon opettamiseen? Onko kiusaamisesta päästy eroon?
Monessa koulussa muut lapset ymmärtävät miten kiusaaja nolaa itsensä. Kiusaaminen kertoo aina kiusaajan henkilökohtaista ongelmista. Ellei kiusaaja opi riittävän ajoissa kunnioittamaan muita ihmisiä ja hyvittämään virheensä, tutkimusten mukaan hän ei tule pärjäämään elämässä.
Tiedättekö onko koulussa käytössä Vastuun portaat -menetelmä? Tällainen menetelmä on yleensä toimiva ratkaisu. Ellei tämä auta, hyvä ratkaisu on siirtää sosiaalista apua tarvitseva lapsi erityisluokalle, jossa panostetaan sosiaalisten taitojen opettamiseen.