Astun sisään kultaisesta kaariportista sisälle pyhään rituaalitilaan. Ovella minua tervehtii ihmisen kokoinen Ronald McDemon pahvikuva, katsoen minua AIVAN KUIN NÄKISI SUORAAN LÄVITSENI. Saavun alttarille, jonka takana häärii joukko nuoria mies- ja naisorjia. He valmistavat ruokaa ja juomaa McEhtoollista varten. Tiedän että minun on seuraavaksi annettava uhri Ronald McDonaldille, ravintolaketjun pyhälle Egregorelle. Valitsen toiseksi halvimman ruoka-annoksen, tavallisen juustohampurilaisen. "Eikö mitään muuta?" kysyy nuori naisorja. "Ei muuta", vastaan ja menen syömään sitä läheiselle baarijakkaralle, antaen ymmärtää olevani lähdössä heti syötyäni. Ronald McDonald katsoo onneksi nyt eri suuntaan, metsästäen ulkona ohi kulkevia ihmisiä ravinnokseen, tehden näiden sieluihin merkkejä mustiksi maalatuilla silmillään, houkutellen heitä hymyilevällä pellenaamiollaan ja iloisen värisillä vaatteillaan ja hullunkurisen suurilla saappaillaan. Tuo hahmo, riisuttuna kaikesta kuorrutuksesta, kaikista naamioista, mitä se on kaiken tuon alla? Tanssiva musta kimppu demonista lihaa, jonka jokaisen ilmeen, käden liikkeen, kumarruksen ja tanssahduksen alla jokin täysin persoonaton, saalistava ja epäinhimillinen toistaa mekaanisesti oppimiaan liikkeitään - ymmärtämättä itse mitä ne tarkoittavat - kuin saaliiksi naamioitunut saalistaja, demoninen velociraptor joka on keksinyt oikean koodin ne joilla ihmiset saadaan tuntemaan mielihyvää, antantumaan vapaaehtoisesti ravinnoksi. Erityisesti pienet lapset ovat sen herkkua ja aikuiset myyvät penskojaan sille muutaman aterian hinnalla. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Lisää uupuneen näköisiä ihmisiä vaeltaa sisään kultaisten kaarien alta, suunnaten kulkunsa alttareille, joilla myydään ylihintaista ja lähes mautonta ruokaa, juuri sitä samaa unohduksen tuovaa ruokaa jota Helmen Hymnissä aarretta etsivä sankari söi majatalossa, saapuessaan sen meren äärelle, jossa lohikäärme vartioi pyhää valoa hohtavaa helmeä. Olenko unohtanut jotain? Mitä tämän tanssin, musiikin, ruoan ja viinin toisella puolella mahtaa olla? AIVAN KUIN MINULLA OLISI OLLUT JOTAKIN KESKEN. Olinko liian lähellä selvittää kaiken? Syyn ja seurauksen laki ei kysy tekijän tarkoitusta. Sillä ei ole merkitystä huomaako mitä ympärillä tapahtuu. Huomio on sittenkin kiinnittynyt profeetan silmiin, portista on tultu lävitse rituaalitilaan, uhri on annettu alttarille ja ehtoollinen syöty. Ronald McDonald elää ja voi hyvin kollektiivisessa alitajunnassa, unen ja valveen välissä, tilassa jonne kaikki ylimääräinen huomio kiinnitty, kerääntyy ja muodostuu painajaismaisiksi olennoiksi, jotka täydellisesti toistavat omat pelkomme ja unelmamme, fantasiamaailmaan joka täysin riippuvainen meistä, ja sittenkin erillinen, oman elämänsä ottanut ja itsenäinen, inhimillisen todellisuuden demoninen symbiootti. Jonakin aamuna kuka tahansa meistä voi herätä pellanaamio kasvoillaan, ja niin useimmat meistä heräävätkin, naamio kasvoillaan, jonka jos näkisimme hetkenkin aikaa totuuden valossa, luhistuisimme sen irvokkaasta ystävällisestä hymystä ja lävitsetunkevista silmistä, kykenemättä palaamaan tuohon näkyyn ennenkuin päivien kuluttua, kirjoitaessammekin siitä hampaitten kalistessa ja lihan väristessä kylmien ja kuumien aaltojen matkassa. Emme voi välttyä tekemästä sopimusta Kuoleman kanssa, se on jo tehty syntyessämme. Olemme kaikki Kuoleman lapsia, alusta lähtien sidottu syyn ja seurauksen sopimukseen, allekirjoitettu verellä ja piilotettu lihan energian rakenteeseen.
Ronald McDemon
Agwé
7475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä tee jumalastasi kuvaa. Me heseläiset emme salli pyhäkössämme pirulaisten pyöriä, vaan Hesen henki on näkymättömänä läsnä joukossamme.
Nöyränä ehtoollista Hesen nimeen haukaten, olkoon majoneesi kanssasi!
Olen käynyt HesBurgenissakin tutkimassa värähtelyitä, mutta ilmapiiri oli siellä huomattavasti vähäisemmässä määrin demoninen kuin McDemonoldsissa.
Mutta nyt loppuu kirjoittelu pariksi päiväksi, sillä Agwé lähtee matkalle aivan toiseen kaupunkiin täysin incognito, sonnustautuneena salaisen kaksoispersoonani rensseleihin. Minä olen nimittäin pienten lasten ja kauniiden naisten suuri ystävä sekä tekniikan ihmelapsi - Taituri Agwélmu, joka yhtä aikaa makkaraa syöden, olutta juoden ja 90 celciuksen kuumuudessa koivuvihdalla selkäänsä huitoen asentaa tuossa tuokiossa netit ja sähköpostit ja pelit. Kauniille nuorille naisille Taituri Agwélmu tuo syntymäpäiväksi Pentiumeita ja megasentiumeita kanssa johtoineen ja rohtoineen ja näyttöpäätteen hohtoineen, tietysti vanhaan shamaanien tapaan viinapalkalla ja ansiottomalla arvon antamalla.
:a:
Jokaisella arvonsa tuntevalla nettinoidalla pörrää tuplaprosessorinen Macintosh!
Agwe onkin helppoheikki!!
Noniin noniin, tämä ei nyt kuitenkaan ole mitään leikkiä. Oikeasti, Ronald McDemon todella väijyy lapsiemme sieluja.
Katsokaapa joskus kunnolla noihin hymyileviin pellen kasvoihin, niin saatte kokea kauhua johon verrattuna The Ring ei ole mitään.
Minä tutkiskelin asiaa viime yönä pitkään ja totesin, että kyllä se vain niin on. Ronaldin naamion takaa katsoo jokin verenhimoinen saalistaja. Se mitä näette ei ole hymy, vaan pilkallinen irvistys. Nuo kasvot ovat kirjaimellisesti portti painajaisten maailmaan, eikä tämä ole mitään leikkiä. Saatte katsoa The Ringin vaikka sata kertaa ettekä pääse lähellekään sitä mikä avautuu katsomalla silmiin McDonaldsin epäpyhää suojelusenkeliä.
:a:
Oot varmaan huomannut uudet tummansävyiset mainokset,enään ei riitä pelkät lasten sielut.
No niin, eiköhän tuo uskontomaisuus ole selvä. Nykyajan uskonnoille on tyypillistä että heidän sieluistaan imetään energiaa huomaamattomasti, ei sillä tavalla nautinnollisesti että vastaavat jumalat antaisivat jotain takaisin menetetystä energiasta.