Kun ei millään jaksaisi, mistä silloin ammentaisi voimia? Olen 6v diabeetikkopojan yh-äiti. Tuntuu, ettei elämässä ole kuin mittaamista, ruoanlaittoa, pistämistä, ruoanlaittoa, pyykkiä, ruoanlaittoa, mittaamista jnejnejne....
Joskus oli sentään hoitopaikkoja jonne viedä kun oli itse väsynyt, mutta sairastumisen jälkeen kukaan ei halua ottaa lasta. On pakko jaksaa vaikkei jaksa millään.
Isästä ei ole juuri mitään apua silloin kun näkee, että sitä tarvitsisin. Oikea v-naama. Soittelee ja muka ikävöi lastansa ja kun kysyn ottaisiko edes päiväksi niin ei käy... Mitään indeksikorotuksia ei ole vaadittu elatusmaksuun, ei mitään ylimääräistä apua ikinä missään.
Olisipa kiva olla etäisä, voisi ottaa vaan sen minkä haluaa ja lopusta selviää yhdellä hikisellä sadan euron setelillä kuussa.
Kyllä minä maksaisin joskus mieluusti sata tai vaikka parikin kuussa, jos saisin olla rauhassa.
Joskus oli sentään hoitopaikkoja jonne viedä kun oli itse väsynyt, mutta sairastumisen jälkeen kukaan ei halua ottaa lasta. On pakko jaksaa vaikkei jaksa millään.
Isästä ei ole juuri mitään apua silloin kun näkee, että sitä tarvitsisin. Oikea v-naama. Soittelee ja muka ikävöi lastansa ja kun kysyn ottaisiko edes päiväksi niin ei käy... Mitään indeksikorotuksia ei ole vaadittu elatusmaksuun, ei mitään ylimääräistä apua ikinä missään.
Olisipa kiva olla etäisä, voisi ottaa vaan sen minkä haluaa ja lopusta selviää yhdellä hikisellä sadan euron setelillä kuussa.
Kyllä minä maksaisin joskus mieluusti sata tai vaikka parikin kuussa, jos saisin olla rauhassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo oman ajan puute on tuttua. Kun ei omaa aikaa jää alkaa tuntua, että akkuja ei saa ladattua. Itsellänikin on erikoislapsi ja häntä on vaikea saada hoitoon, koska tutut pelkäävät ottaa häntä hoitoon (jos jotain sattuu..). Kuitenkin, kun heille on tehnyt selväksi, että aina voi heti soittaa jos tuntuu, että on jotain ongelman poikasta, niin apua on alkanut saada. Toisaalta hyvä ystävä ymmärtää jos joskus ihan rehellisesti myönnät, että nyt väsyttää ja tarvitsen hetken itselleni. (hetkellinen apu ja hyväksikäyttö on tietenkin eriasioita...).
Diabetes on meidänkin perheessä tuttujuttu ja tiedän tunteen, kun aina pitää mittailla jne. Mutta tiedätkö lapsellasi on todella hyvä äiti (!), kun haluaa kantaa vastuun (toisin kuin isä).
Kysyppä esim. tuettuja lomia, joissa on lapsillekin ohjelmaa. En nyt muista mitä kautta niitä voi hakea, mutta kokeileppa tuetut lomat (sosiaalisin perustein) tms. hakusanoina googlella.
Tosi asia on, että jaksat olla hyvä äiti, kun joskus saat itsekin hengähtää.. Lapsesi isää et voi muuttaa, mutta oman asenteesi voit vaikuttaa. Eli kun siltä taholta ei luotettavaa tukea ole saatavilla, etsi sitä tukea muualta.
Tuleehan sinulle Diabetes-lehti, kyseleppä sieltäkin hengenheimolaisia. Tiedä vaikka löytäisit samassa tilanteessa olevan jonka kanssa voisitte välillä vuorotellen hoitaa lapsianne?
(oletko kokeillut Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajia tai laitappa esim. terveydenhuolto-oppilaitoksen ilmoitustaululle oma ilmoitus. Opiskelijat ovat tunnetusti lisätienestien tarpeessa).
Joten tee itsellesi kalenteriin jokaiselle viikolle edes yksi merkintä omasta ajasta ja pidä siitä kiinni. Käytä hetki sellaisiin asioihin mistä nautit ja huomaat pikku hiljaa, että alat jaksaa paremmin. Ja toki perinteinen neuvo liikkua enemmän tuo myös lisäpuhtia.
Itsellä ei tosiaan ole varaa edes noihin MLL:n hoitajiin, mutta onneksi saan kuitenkin tukiverkostoni avulla omiakin hetkiä ja jaksan taas...
Lopuksi jaksamista!!!!Ja onnittelut siitä ihanasta lapsesta, vaikka välillä rankkaa onkin! Lapsuus menee kuitenkin nopeasti ohi ja pikku hiljaa poikasikin alkaa ottaa osaa hoitotasapainonsa ylläpitoon. Tunteeko lapsesi muita diabeteslapsia? Vertaistuki voi auttaa motivoitumaan hoitoonkin paremmin.
Aurinkoinen etähalaus ja voimia!
Ota yhteys poikaa hoitavaan sairaalaan
ja kerro tilanteesi!
Sosiaalihoitaja kuuntelee mielellään
ja osaa auttaa eteenpäin.
Osallistukaa myös diabeetikoille tarkoitettuihin
tilaisuuksiin ja varsinkin kesemmällä leireihin.
Niistä saa ihan oikeasti tukea
samassa asemassa olevilta.
Diabeteksen kanssa pärjää kun muistaa,
että joskus saa myös pitää lomaa, eli
aina ei tarvi olla kaikki niin viimeisen päälle.
Lapsikin tarvitsee 'rauhallisempia' päiviä,
jolloin mittaa dx:n vain aamulla ja illalla.
Juttele tästäkin asiasta hoitavan lääkärin kanssa.
Lähetän paljon tsemppiä! :)