Olen juuri eronnut oltuani 10v.yhdessä .
Olin jo suunnitellut elämäni täysin varmaksi että en koskaan eroaisi mutta se oli oikeastaan lasten takia pakko, koska meidän yhteinen aika ei enää riittänyt kuin pelkkään riitelyyn ja väittelyyn .
nyt olenkin epävarma haluanko enää ketään uutta ja aloittaa kaikki alusta vai elänkö loppu elämäni yksin.
Olin jo suunnitellut elämäni täysin varmaksi että en koskaan eroaisi mutta se oli oikeastaan lasten takia pakko, koska meidän yhteinen aika ei enää riittänyt kuin pelkkään riitelyyn ja väittelyyn .
nyt olenkin epävarma haluanko enää ketään uutta ja aloittaa kaikki alusta vai elänkö loppu elämäni yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..homoksi tai papiksi...ehken löydät onnesi
sieltä..
välillä ihan yksin, se opettaa paljon. Sitten on
helpompi valita haluaako siihen toisen rinnalleen
vai ei. Mieti asiaa ei kannata hyppiä suhteesta
toiseen jo lapsienkin takia. Kyllä sinä löydät
sen oikean vielä myöhemminkin.
Olen mielettömästi rakastunut sellaiseen naiseen
(yh-äiti) joka ei ole taas minusta kiinnostunut
yhtään. Voi sitä tuskaa sydämessä joka päivä kun
näen hänet vaikka kuinka koetan karttaa hänen
seuraa.
Näin jo 39 v. miehenä olen kokenut useasti
vastaavaa. Rakastun syvästi eikä se mene helpolla
ohitse - vaikka olenkin vakiintunut ja
perheellinen. Jos se on yksipuolista ja
etäistä ,niin se on vain huumetta ja harhaa.
Ehdotankin : munaa itsesi perusteellisesti hänen
edessään , niin paranet ! Maailmassa on varmasti
sata yhtä ihanaa naista - jonkun heistä voit
saada.
Elämä ei aina suju niin kuin on suunnitellut,
välillä mennään pohjamutia myöten! Rakastut
sinäkin vielä...vääriinkin tyyppeihin
jopa...mutta taas jossain vaiheessa yrität
uudelleen. Päätä pystyyn :)